"Illalla jätän oven valmiiksi auki, odotan häntä: Hän sanoi tulevansa uneen minua tapaamaan." -Yakamochi
Nyt on hieno kokonaisuus. Tämä on mielestäni jo taidetta (käsittääkseni en ole käyttänyt näitä sanoja mistään kuvasta täällä, kerrankin myös teksti toimii kuvan kanssa yhdessä).
Erinomaisen hyvin toteutettu kuva, musta on kaunista! Valo mallin kasvoilla muoteilee ne erittäin siististi, samoin silmien pisteet, ihon rosoisuus parantaa syvyttä ja ilme. Oikein on hyvä ja laadukas valokuva. Tässä on myös paksuutta ja sanomaa, vaikka sanoma ei ilman kerrontaa paljastu, eikä tarvitse. Asettaa kysymyksiä ja kysyy ne vahvasti. Runo kertoo oman osansa ja on hienosti liitettävissä kuvaan, silti auki jää mielenkiintoista pohdittavaa kun kuva on riittävän pelkistetty. On ehdottomasti taidetta minustakin kyllä Hyvä! ps. onko omakuva? edit typoja, taisi jäädä vieläkin
No jopas, mikä kehumyrsky. Kehtaanko edes kertoa miten tämä on tehty . Eli kuva on siis otettu omalla sängyllä, kameraa toisessa kädessä pitäen, valona kiinteä yölamppu Tapasin tämän tankarunon eräässä projektissa joka meillä on vielä kesken, japanilaista musiikkia ja runonlausuntaa/laulantaa, ja vaikka tämä ei olekaan juuri se runo, jonka itse laulan, halusin ehdottomasti tehdä tästä kuvan. Uskomaton runo. Kyllä, omakuva on.
Tää on sellainen kuva, jota katsomalla ensin ajattelee, että "miksi suurin osa on mustaa.. ei näytä hyvältä (varsinkin kun netissä näkee ensin vaan mustaa)". Sen jälkeen ajattelee, että "se on varmaan tarkoituksella", niinkuin onkin.. Mun mielestä tää kuva on kuitenkin aika hämmentävä.. valo sinänsä on jees, pystypystykuva tukee ideaa, joka on tyhjyys pelokkaan yläpuolella mielestäni.. aika outo valokuva, luonnehtisin jopa "vaikeaksi".
Miten musta ja tyhjä kohta kuvassa voi olla näin vaikuttava? Runoa jatkaakseni sieluni silmillä piirtelen pään yläpuolelle pitkän käytävän jonka perälle raolleen jätetystä ovesta kajastaa hento valo. Henkeäsalpaava.
Kiittäkää mustasta kohdasta emerikiä. Mun alkuperäisessä oli kokonaista puolet kuva-alasta vähemmän mustaa tyhjää. Kiitti eme! Niin ja vimma, mun ensimmäinen kuvitusidea olikin tuollainen ovi ja hento valo-tyylinen ajatus.. Tällä sai siis molemmat!
Kiitos Emerik Mä en koe tätä niin vaikeaksi, sommittelu tekee siitä helpon, ja helposti nautittavan. Thjä tila antaa sen tarvittavan tilan ajatuksille, ja luo jännittettä kuvaan. Sävyt kasvoilla on sopivan rosoiset ja haikea ilme kruunaa kuvan. Toki, juuri näinhän ne kuvat otetaan.
Pidän, hyvä kuva. Synkät ajatukset vain leijuvat tuossa yläpuolella kun uni ei tule silmään.. Tuntuu jotenkin tutulta .
Jotkut pasolinimaiset fiilikset itsellenikin tuli ensiksi mieleen, mitä ne sitten ovatkin. Mitähän jos tuolla takaseinällä näkyisi vielä hämärästi joku krusifiksi? Kuva saisi kenties vielä lisää mystisyyttä. Hieno ja pysäyttävä kuva.
Hiukan enemmän tilaa, vähemmän kehyksiä ja vaivaannuttavaa tekstiä. Kuva oli (ydinosiltaan) oikein hyvä. Varsinkin mustan tilan rohkea käyttö ja kuvan ajtuksiaherättävyys teki vaikutuksen.
Katsoin muuten äsken ensimmäisen Pasolini-elokuvani. Salò, eli Sodoman 120 päivää. Oli kyllä yksi huonoimpia elokuvia jonka olen pitkään aikaan nähnyt. Täytyy myöntää että jopa pikakelasin osia elokuvasta ettei tarvitsisi kärsiä niin pitkään.
Häkellyttävän upea kokonaisuus. Nimi johdattaa kuvaan. Kuva johdattaa runoon. Jotenkin minusta tuntuu, että tuota polkua ei voi palata takaisinpäin. Runosta ei voi enään siirtyä takaisin kuvaan tai kuvasta nimeen. Tuo kerronnan yksisuuntaisuus saa aikaan jotain ainutlaatuista: Kun kuljet tästä, et voi palata. Olet kokenut jotain ja se on muuttanut sinua vähän, mutta kuitenkin riittävästi, että et voi enään mennä takaisin edelliseen olotilaasi. Taidetta, ehdottomasti!