Valo on nätti mutta sohva paikkana ei ole oikein minun mieleeni, vaan tulee mieleen räpsy myös tuosta ilmeestä. Valo vähän muuttaa asetelmaa koska se on varsin miellyttävä, kuin olisi todella hyvävaloinen olohuone pohjoisikkunavalolla. Tuo huulikoru tietenkin kuuluu varmasti kohteen luonteeseen mutta kuvan synnyttämässä mielikuvassa tuntuu ylimääräiseltä. Samalla koru tuo kuvaan kuitenkin ns ärsyttävää särmää joka erottaa kuvan vastaavista (eli jos jätetään koru pois) potretinoloisista. Asento olisi varmaan parempi jos malli olisi seissyt eikä istunut. Vesku
Veikkaan että tää on melko spontaani kuva jota ei ole hirveästi valmisteltu (hiusten vallattomuus viittaisi siihen). Sohva-asetelmasta en erityisesti pidä, koska se usein tekee istumisasennosta lysähtäneen. Valo on hyvä. Itsekin rillipäänä olen huomannut että ne muodostavat silmien valokuvaukselliselle onnistumiselle koetinkiven, johon tässä ei ole onneksi kompastuttu. Koska muut kuitenkin sanovat huulikorusta jotakin, niin sanon minäkin mielipiteeni. Jos sen ottaja kokee sen kuuluvan persoonaansa niin minulla ei ole kermakaikkiaan mitään sitä vastaan.
Kaunis ilme, spontaaninen iloisuus sekä hymy kasvoilla tuovat kuvaan elämään. Hiusten pieni sekavuus ja vahvat silmälasitkin sopivat mallille varsin kauniisti, kun katsekkin on kuvaajaan päin niin onnistunut kuva nätistä flikasta.
Tuli seisomakuvaakin muutama otettua, mutta ei ollut niin helppoa kun eloisuus asetti liikaa haasteita kuvaajalle . Jos totta puhutaan, niin tää oli ihan vaan ns. laitetesti. Sen kummemmitta measurbationeitta halusin vain tsekkaa kertaalleen uuden linssin piirron, että se ylipäätään toimii ja lopullisen terävyyden. Silmälasinen malli oli erityisen kiva siinä mielessä, että fokus piti hakea silmästä kakkuloiden läpi, ei saanut tarkentaa sankaan eikä toisaalta ylimääräinen lasi saanut estää tointa. Tässä pikselitason leikkaus. Tarkennus taitaa olla aika liki kohdillaan ja vaikka terävyysaluetta pitäisi olla kai n. 20 cm niin silmääni näyttäisi, että sangat ovat jo selvästi terävimmän kohdan ulkopuolella. Valonlähteet näkyvät kivasti. Heijastusta on ehkä liikaa. Vasemman alalaidan ihohuokosista näkee, että pitää alkaa olla aika varovainen suurennusten suhteen, ellei osaa meikata kunnolla. Tiedot niille, joita kiinnostaa. 135mm, 1/160s, f/9.0, ISO 100, 13MP, raa'sta Bibblellä ja sen terävöinnillä, 100% crop ja USM 160%, 0.3, 2. Vielä pitää suuri aukko testata, niin tietää onko kyseessä käyttökelpoinen lasi. Se, että kuva on testin lisäksi eloisa ja pehmoisa, oli vaan plussaa. Toivottavasti mallikin tykkää, kun joskus kuvan näkee. Osaako joku sanoa miksi tämmöistä kutsutaan muotokuvalasiksi? Musta tuntuu, että pitää alkaa opetella sen sumeutustyökalun käyttöä...
Tässä kuvassa häiritsee se, että se on liian ylhäältä otettu. Vähän alempaa, kasvojen tasalta otettuna tuntuisi luonnollisemmalta, nyt tuntuu että putoaa kuvasta pois. Sama kuin lapsista otetut kuvat on otettu yläviistosta, samaan tasoon laskeuduttua näyttää paremmalta ja taustalle saa muutakin kuin lattian.
Johtuisiko tuosta polttovälistä? Mitä muuten olisit Aleksi mieltä, jos haukkuisin tässä välissä 10 rivin verran mallia? Tuli tuosta eräästä aikaisemmasta threadista mieleeni.