Vs: Pitääkö roskat poistaa filmiltä? Tulkaa pimeestä valoisaan huoneeseen niin kaikki onnistuu. Sakeeta tehdä pimeessä hommia kun voi tehdä valosassa ja printtailla vaikka huippu printterillä Hahnenmule paperille huippu mustavalkokuvia jotka on hienompia kun värilliset. Ei mulla sellasta rintteriä ole...ainakaan vielä. A3+ tai A2 rintterin kun joskus joulupukilta saan niin avot. Pimiöt yäk. Mustavalkofilmidigikuvat rule.
Vs: Pitääkö roskat poistaa filmiltä? Joskus kauan sitten oli olemassa Cibachromen korjausvärit. Olivat loistavat myös mustavalkoprikkauksessa kuin myös toonattujen printtien prikkauksessa. Onko nykyään vielä olemassa vastaavaa satsia? Ilfochrome?
Vs: Pitääkö roskat poistaa filmiltä? Tämä ajatus on keskustelun arvoinen. Nimittäin aikoinaan, siis filmiaikana, itsekin hankin isompia filmikokoja saadakseni tätä "kliinisempää" jälkeä. Siis mahdollisimman paljon yksityiskohtia sinne missä niitä oli ja yksityiskohdattomiin alueisiin kauniit rakeettomat liu'ut. Ja nyt sen on junioreiden mielestä kliinistä. Ansel Adamsko oli digikuvamaisuuden mestari?
Vs: Pitääkö roskat poistaa filmiltä? Niin se maailma muuttuu. Kyllä mä muistan -80 luvun kun koetettiin raetta saada piiloon menettämättä terävyyttä. Nyt raetta yritetään saada esille. Sama ilmiö on noissa roskissakin. Mua itseäni kiinostaa filmikuvauksessa se että sen näkee vaikka yks-silmäänen että se on filmi kuva. Se Adams ei ole ihan kaikkien idoli.
Vs: Pitääkö roskat poistaa filmiltä? Kliinisyys on huono määre. Adamsit eivät ole kauhean kliinisiä läheltä katsottuna. Prikkausta on paljon ja raekin joskus yllättävän suurta. Kerettiläistähän tämä on, mutta osa kuvista on hyvin painetuissa kirjoissa hienompia kuin luonnossa. En ole koskaan pitänyt rakeesta. Varsinkaan maisemiin se ei sovi. Tykkään kuvista, joihin voi kaivautua ja löytää aina vain pienempiä detaljeja.Tämä onkin digin suurin akilleen kantapää tällä hetkellä. Kun saavutetaan riittävä suurennos, kuva ei muutu pehmeäksi vaan se on legopalikkaa. Filmissä tuota rajaa ei ole. Erotuskyky häipyy hissukseen raepuuroon joka luo illuusioita detaljien jatkumisesta vaikka eihän siellä mitään ole. Nykyään on kauhean muodikasta olla erilainen ja kuvata instagrammeja, ffeikki-polaroidia, tosi huonosti tehtyä oikeaa tai feikkiä kollodiumia jne.Keinoraettakin on enemmän kuin luomufilmeistä irtoaa. Lieko rakeisuuden syynä netin filmikuvien grain aliasingin aiheuttama valtava ylirakeus jota moni sitten luulee oikean näköiseksi?