pitäs ikuistaa vanhoja paperikuvia (mustavalko pääosin) ja myös negoja. Ja tämä tapahtuisi filmikameralla filmille, säilyvyys pitempi kuin digeillä ja vedostus paperille ainakin valikoiduista kuvista. Jos jollakin on kokemusta ja tietoa niin saisi mielellään jakaa. Filmihommissa joka risaus maksaa joten ei kauaa kehtaisi mokailla. Miten valaisu, valotus, miten estää ainakin reunavääristymät (passeli polttoväli kinokoon kameralle?), mikä filmi ja paperi ja litkut, mikä tärkeää skannauksessa? Ja sitten vielä lisäksi?
Vs: paperikuvien repro Muutama kysymys kysymyksestä. Jos on tarkoitus kuvata vanhoja paperivedoksia filmille ja vedostaa saadusta negasta uusia paperivedoksia, niin miksi kyselet skannauksesta? Tarkoittanet että filmit skannataan ja sitten vedostetaan digitiedostoista. Tai sitten ei koska kysyt myös papereista ja litkuista. No sitten itse asiaan. Objektiiviksi valitset sellaisen mikä ei vääristä liikaa. Polttoväliä voisi katsella alkaen normaalista pitempiin. Linjojen vääristyminen on usein riippuvainen myös kuvausetäisyydestä joten tutki tarpeeksi monipuolisesti käytössäsi olevat objektiivit. Jos vaikka ruutupaperille kohdistat kameran näet jo etsimestä kuinka objektiivi toimii tässä suhteessa. Jäljennös- eli reprokuvaamisen perusasetelma on kaksi valonlähdettä puolin ja toisin 45 asteen kulmassa, jolloin heijastukset matkaavat kiiltävän jäljennettävän kuvan pinnasta samoin 45 asteen kulmassa huitsiin. Helmiäis- tai mattapinta saattaa vaatia vähän variaatiota valoihin. Valotus mennee varmaan hyvin ihan harmaakortti/kupumittari linjalla, siis kohdistuvan valon mittauksella. Kiinteät valot ja paperikuvan rajoitettu sävyala -> kiinteät säädöt kameraan.
Vs: paperikuvien repro Jos meinaat skannata, niin skannaus tietenkin originaalista eli siitä paperivedoksesta. Jos taas reproaminen on juttu, niin kuinka ajattelit ratkaista kuvan suoristamisen reproamista varten? Jonkinlaisen painokehyksen tarvitset tuohon. Yksi mahdollisuus on tasolasi, joka kuitenkin aina hieman verottaa terävyydestä. Himmennystäkin tarvitaan (~5,6 tai 8), jotta pieni tarkennusvirhe ja reprottavan kohteen mahdollinen pieni vinous ja mahdolliset kaarevuudet eivät näy lopputuloksessa. Objektiiviksi lähikuvaukseen optimoitu objektiivi. Eri kameravalmistajilla on ollut valikoimassaan lähietäisyyksille tasokorjattuja makro objektiiveja. Minkälaista jalustaa ajattelit käyttää? Reprojalustaksi käy esimerkiksi suurennuskoneen runko hammastankoineen. jk jk
Vs: paperikuvien repro Kehitä kuvaamasi filmi loivaksi, sillä jäljentäminen jyrkentää aina enemmän tai vähemmän lopputulosta. Siksi kannattaa myös käyttää pehmentimiä valojen edessä. Näin kuvien mahdolliset mekaaniset virheetkin toistuvat kohtuullisina eivätkä liian korostuneina. Viimemainittu onkin erityisesti skannauksen ongelma, koska skanneri pyyhkäisee kuvan suuntaisesti ja kaivaa tehokkaasti pintarakenteen muotoja esiin. Vanhoja muotokuvia tehtiin usein helmiäispintaiselle tai vielä voimakkaammin puristetulla pinnalla varustetuille materiaaleille. Niissä tapauksissa reproaminen kameralla on toki parempi vaihtoehto.
Vs: paperikuvien repro [QUOTE> [/QUOTE] ...ja tässä reproamisessa voi käyttää digikameraa, jos kuvasta haluaa digikopion. Silloinkin jää yksi kuvaa heikentävä välivaihe pois. jk
Vs: paperikuvien repro kiitoksia kaikille vastanneille! Kokeilenpa vastata kysymykseni vastauksiin. Mun pitää kuvata paperivedoksista filmille uusi "originaali" eli nega jota ei ehkä ole tallella enää. Osan negoista vedostan paperikuviksi ja todennäkäisesti eri kokoisiksi kuin mitä alkuperäinen paperikuva on ollut. Tuon lisäksi on negatiiveja jotka joudun skannaamaan uusiksi koska ne alkavat olla jo aika kärsineitä. Tai ennen kuin alkavat olla kärsineitä. Digihommaa ei tässä vaiheessa ole ollenkaan. Syynä lähinnä se, että digien säilyvyydestä ei ole takeita, negatiiveille ja paperikuville kai voi lupailla kymmenien vuosien takuun. Oliskohan tämä suomennettu mun alkuperäisestä huonosta muotoilusta suomeksi. Kun puhun skannaamisesta niin tarkoitan negatiivien skannausta uudeksi negatiiviksi. Todella hyvä huomio tuo linssin valinta, laajiksella olisi houkutus kuvata läheltä mutta kuvien reunat toistuvat varmaan tynnyrivääristyminä, luulisin. Jos jättäisin varmuuden vuoksi originaalikuvasta vaikka sentin verran tyhjää reunoihin eli en yritäkään täyttää koko kuva-alaa reprottavalla kuvalla. Ja normaali tai pikkusen teleen päin linssi. Ruutupaperi ei tullut mieleenkään, nyt tiedämme tuonkin. Perhana, kuvissa voi todellakin olla erilaisia pintoja, mattaa ja kiiltävää...Jos kuva vielä lasikehyksissä niin valojen ei saa heijastua, tai polarisaatiofiltteri, tai lasikehys pois. Ja sitten tuokin että osa kuvista on irrallisina ja osa kansioissa liimattuina jotenkin, millä nuokin saisi tasaiseksi. No jos ei mitenkään niin sitten jotenkin. Sitten kohta jota en ehkä ymmärrä. Makrolinssi. Eikös vääristymiä tule reunoihin jos olen melkein nokka kiinni kuvausalustassa? Aiemmin puhuttiin että pitäisi jäädä etäisyyttä reprottavaan kuvaan... En ole vielä ratkaissut tuota jalustajuttua, olen tuon kyllä noteerannut. Jos olisi kääntyvä etsin kuten parissa digikamerassa on niin se helpottaisi, voisin tiirata asetelmaa sivusta eikä päältä. Ainakin itse visioin homman niin että reprottava kuva on "lattialla" ja kuvaan ylhäältä päin alas. En siis laita kuvaa seinälle ja kuvaa siitä. Tämähän menee mielenkiintoiseksi... Mitähän filmejä voi vielä kehitellä itse, purkissa? Loivempi kehitys voi todella olla hyvä idea mutta mitenpä sen labrojen massakehityksiin ohjeistat. Lopuksi oli vielä tuosta digikuvaamisesta. Kyllähän tuolle olisi moniakin puoltavia seikkoja, edullisempaa, voisi korjailla photarissa jne. Mutta tällä hetkellä näyttää siltä että reproan samalla tavalla kuin mitä nuo samat kuvat on reprottu ehkä 30 vuotta sitten. Kuvaan siis filmimateriaalille. Ja kun täytän 95 vuotta niin reproan taas... Ja vakiovalaistus eli manuaalilla lukemat ja sitten ei päivänvalon vaihtelut saa vaikuttaa tilanteeseen päivän mittaan. Maanantaiaamun kuvat ovat samanlaista laatua kuin perjantai-iltapäivänkin. Kiitos vielä että olette miettineet asioita. Tässä tulee kysymyksiä sitä mukaa lisää kun lukee vastauksia. Ja mietittäviä pointteja joita en osannut kuvitella kun en tuollaista kuvaamista ole aiemmin tehnyt. Jatketaanpa tuumailua vielä, kyllä tästä jotain syntyy....
Vs: paperikuvien repro Kokeile tavallisella 50mm objektiivilla minkä kokoinen valokuva täyttää etsinkuvan. On aika iso. Loittorenkaat auttavat tietenkin, mutta jos originaalit ovat kovin eri kokoisia, ne ovat aika hankalia. Makro-objektiivitkin tarkentuvat äärettömään mutta ne on optisesti parhaimmillaan lähellä olevien kohteiden kuvauksessa. Eri kokoist kohteet saat kuvattua yhdellä objektiivilla vain etäisyyttä ja tarkennusta muuttamalla. Eli mainitsemasi "skannaus" oli siis negaduplikaattien tekemistä. Mitä filmiä ajattelit käyttää? Negasta kun kuvaat negafilmille, saat positiivikuvan. jk
Vs: paperikuvien repro Jos originaali on paperivedos niin skannaamalla. Jos originaali on filmi, niin reproamalla digille (aihetta on tälläkin foorumilla käsitelty kymmenien viestien verran.) Väittäisin, että digikuvan pitkäaikaisäilyvyys on nykyään helpompi saavuttaa kuin filmin tai vedoksen.
Vs: paperikuvien repro J.A.K. aivan oikein. Katselin omia muistiinpanoja negojen kohdalla ja olen kirjoittanut skannaus mutta kyseessä täytyy olla duplikointi. Skannaus tapahtunee kai tasoskannerilla jossa sovite, millainen? Ja sitten tuo duplikointi, kuten sanotkin, jos kuvaan vaikka makrolla negalle negan niin saan lopputulokseksi positiivin, dian. En tiedä tällä hetkellä kumpaa mun sitten pitää tehdä, skannata digiksi vai duplikoida uudeksi negaksi. AnselA. Alan viikonloppuna lukemaan taaksepäin näitä otsikoita, varmaan samaa tai sivuavia aiheita on käsitelty aiemminkin. Tutkinpa asiaa.
Vs: paperikuvien repro AnselA: suhtaudun tuohon digitiedoston pitkäikäisyyteen aika lailla skeptisesti. Uusin syys iihen on se, että olen 15 aikana tallentanut varmuuskopioita CD-levyille. Yleensä sellaisille, joita on pidetty ja pidetään edelleenkin parhaina mahdollisina materiaalin säilymisen suhteen. Niiden käyttö on mm. hitautensa vuoksi ongelmallista ja olen siirtämässä koko arsenaalia irtokovalevyille. CD.t jäävät edelleen talteen. Olen siirtovaiheessa huomannut, että monien tiedostojen luku on erittäin hidasta ja epävarmaa asiallisesta taltioinnista huolimatta. Toinen syys o käyttöjärjestelmien ja ohjelmien jatkuva muuttuminen. Vanhimmat omat negat ovat minulla yli 50 vuotiaita ja en jaksa uskoa (vaikka en niin kauaa enää eläkään), että tiedostot aukeaisivat vaivattomasti vastaavan ajan kuluttua. Toki nega on helppo hävittää tai se voi vaurioitua. Tiedosto on kuitenkin mielestäni edelleenkin vielä arempi - varsinkin levyiltä, joissa dataa ei ole prässätty levylle, vaan merkkijonot on poltettu.
Vs: paperikuvien repro Valokuvien reproaminen filmille on varmasti yksi vaikeimpia prosesseja nykyään, ja oli se sitä kyllä ennenkin. Kontrastia on joko liikaa tai liian vähän, valotus vaatii aina haarukointia ja äärimmäisen helposti joku kymppikuva jää lopulta hieman softiksi. Skannerin saa muutamalla kympillä, ja pesee vielä reprolaadussa minkä vain filmi-makroyhdistelmän. Jos säilyvyys on se juttu, kuvat vain sellaisenaan arkistoon. Filmistä ei duplikaattia enää edes saa, mitenkään järkevästi. Tottakai jos tärkeää on se että mahdollisimman hankalalla tavalla, ens tuhraa rahaa ja aikaa filmillä ja sitten tekee työn loppuun joskus vuosien päästä skannerilla... Tuskin kukaan täälläkään on paperikuvia filkalle repronnut yli 10 vuoteen.
Vs: paperikuvien repro Ööh...miten se käyttöjärjestelmien ja ohjelmien muuttuminen mihinkään vaikuttaa? Säilyttää vaan semmoisen koneen joka kykenee ne tiedostot avaamaan. Voi vaikka printata tiedostoformaatin ja tallennusmedian speksit.
Vs: paperikuvien repro JMies: mietihän, kuinka nopeasti maailma on tässä suhteessa muuttunut sitten PS1 ilmestymisen... Kirjoitin, että säästän ne CD joka tapauksessa, mutta en luota siihen, että kaikki aukeavat noin vain. Tähän mennessä ei ole saatu sovittua yhdestä yhteisestä digitaalisesta negastakaan, saati sitten että kaikki ohjelmat olisivat yhteensopivia. Tietysti jos jaksaisi ja viitsisi voisi tehdä tärkeimmistä mahdollisimman hyvälaatuiset Tiff- ja JPG-tiedostot, mutta eri merkkien raw-tiedostoista en pitkällä aikavälillä niin paljoa perusta.
Vs: paperikuvien repro Kuville jokin yleisesti tunnettu tallennusformaatti ja kuvat pilveen. Ei tarvitse säilytellä koneita. Olisi hienoa jos Suomeen perustettaisiin netPostin tapainen datapankki vaikka Kansallisarkiston yhteyteen ja Valtion laskentakeskuksen tukemana. Siellä olisi tallennustilaa jokaiselle Suomalaiselle ja arkisto ylläpitäisi sitä varmuuskopioimalla aarretta. Silloin päästäisiin laiteriippuvuudesta ja kuvat olisivat saatavissa missä hyvänsä. Samalla kuvat olisivat suojassa kaikelta silta pahalta mitä kodissa voi datalle tapahtua.
Vs: paperikuvien repro Filmille saa erittäin hyviä reproja jos osaa... Skanneri on muuten pirun hyvä ja nopeakäyttöinen, mutta koetapa skannata vanhoja muotokuvia, joita hyvin yleisesti tehtiin esim. Agfan Portriga 118 tms.-papereille ja tietysti muiden merkkien vastaaville materiaaleille. Varsinkin muotokuvissa käytettiin mielellään voimakkaasti kuvioituja papereita. Skannatessa kiiltäviä printtejä korkeakiiltolevyn naarmut ja printtien kuluminen näkyvät kuvan pinnassa harmittavan hyvin - paremmin kuin paljaalla silmällä. Jos esim. kameralla isojen negojen tai vanhojen printtien jäljentäminen olisi periaatetasolla huono juttu, miksi sitten Signe Branderin kuvat reprottiin digikameralla eikä museon hienoilla skannereilla ? Jälki oli joka tapauksessa hyvinkin suurissa printeissä todella hienoa. (Alla oleva osasuurennos vanhan muotokuvan skannauksesta. Kuva paperi ei ole Agfan Portrigaa.)
Vs: paperikuvien repro Tapiola2006: huom. "nykyään helpompi saavuttaa". En tarkoita CD/DVD -mediaa arkistointimediana, itse lopetin niiden käytön ko. tarkoitukseen jo vuosia sitten. Mutta mistä nyt saat C41 kehityksen ja arkistokelpoisen vedostuksen" ja veken uskoman "negatiiveille ja paperikuville kai voi lupailla kymmenien vuosien takuun." En muista että mikään filminkehittäjä/vedostaja olisi koskaan luvannut arkistoitavuustakuuta. Nykyään kun prosessointi volyymit ovat marginaaliset eikä kemioita ehkä edes tuoresteta optimitavalla niin... Toki tietojärjestelmien uusiutuminen vaatii omat temppunsa, mutta muutaman tuhansienkin digikuvien kopioiminen uudelle (tällä hetkellä kovalevy) medialle on sekä taloudellisesti että ajallisesti "helppoa", ja laatu säilyy. Analogista duplikointia/reproamista en voisi edes kuvitella tekeväni.
Vs: paperikuvien repro [QUOTE> [/QUOTE] On hieman filosofinen kysymys, halutaanko taltioida vedoksen olemus vai alkuperäisellä negatiivilla ollut informatio. Tuo pohjan kuvio korostaa kuvan ikää. Se ei välttämättä huononna skannauksen arvoa.
Vs: paperikuvien repro Ei sillä muuttumisella ole mitään merkitystä. Eivät kaikki maailman tietokoneet tuhoudu kun uusi versio jostain ilmestyy. Vai luuletko, ettei johonkin nykyformaatteja avaavaan koneeseen saa enää 50 vuoden päästä sähköä?
Vs: paperikuvien repro Heh Eiköhän sitä sähköä löydy... Ja digikuvauskin on ehtinyt muuttaa muotoaan johonkin aivan muuhun kuin mitä nyt puuhastelemme.