”…Me nuoret edustettiin mahdollisuutta näyttää, että täältä pesee…” Sukupolvien tekeminen suomalaisessa valokuvataidekoulutuksessa 1990-luvun alussaTahiti kapa
Vs: Lukemisia lapsille ja hieman aikuisillekin Kauhian pitkä ja pientä tekstiä. Mitä tuolla kerrotaan, ja mikäs oma mielipiteesi tekstiin?
Vs: Lukemisia lapsille ja hieman aikuisillekin Huikean erinomainen linkki Kapalta. Sammallahti versus Parr ei mielestäni ole validi. Sammallahti romantisoi, Parr taas vastakkainasettelee. Ero on siinä miten nähdään ympärillä oleva, ei se käytetäänkö värejä.
Vs: Lukemisia lapsille ja hieman aikuisillekin Ei Sammallahti romantisoi, vaan estetisoi. ...ja sitähän Parr:kin toki tekee: kummankin kuvissa ankea näyttää hyvältä, ei siis toki sisältö vaan muoto.
Vs: Lukemisia lapsille ja hieman aikuisillekin 1) "Ero on katsojan silmässä". Jos eletään "poliittisesti herkässä" kulttuurissa ja aikakaudessa, olennaista ei ole todellinen ero, vaan ne asiat, jotka edustavat eroa. 2) Mikä on oleellista eroa, riippuu aina kontekstista, kulttuurista ja historiasta. Jos on olemassa vuosikymmenten ikäinen vanha, itseään koko ajan vahvistava mustavalkoinen kulttuuri, ja joku tuo sitten esille väriä, ns. Sokea Reettakin näkee, että kyseessä on aivan radikaali, koko kulttuurin olemassaoloa ravisteleva ehdotus.
Vs: Lukemisia lapsille ja hieman aikuisillekin Mustavalkoisesta väriin, videoon, virtuaalitiloihin, pääkopan pahoinvointia ohjaavaan moodiin, skaalautuvaan tietoisuuteen (terveisiä Jupiteristä). Meitä ohjaa: 1) Talous 2) Häpeä 3) joku kolmas, mikä kutakin, vaikkapa auktoriteetti, jengi, luonto, kasvuhuoneilmiö, konsensus. Aikuinen ymmärtää noi niin suuriksi möröiksi, jotta "kypsyneessä viisaudessaan" luovuttaa pelin. Ihan mielenkiintoinen artikkeli, Tahitilainen tuulahdus. (hep. 1234 kommentti, keep it simple)
Vs: Lukemisia lapsille ja hieman aikuisillekin Kukin lukee tuosta mitä haluaa, mutta jotenkin tulee taiteen kuoleman haju ja ihan taikista tapettuna. Siis jos lähtökohtaisesti lähdetään siitä että, tehdään taidetta ulkomaiden markkinoille, eikä sen tarvitse maksaa itseään. Kaikki tuo oheis höpinä on merkityksetöntä sanahelinää kun maksajaa ei enään tulevaisuudessa löydy.
Vs: Lukemisia lapsille ja hieman aikuisillekin Jos taiteesta ei olla valmiita maksamaan, on "tuote" korvattava jollakin muulla, jotta tuntisimme itsemme _kokonaisiksi_. Taiteet liittyy henkisyyteen. Teosofia, ja vaikkapa monet muut mystisemmät, "järkeä kampittavat" itämaiset pohdintasuuntaukset rupee muodostuun yhä enenevissä määrin muodiksi. Juu, ja meistä kilpailee myös vaikkapa "HBO:n laatuviihde", muotihuumeet, sun muu kiva velttoilu. Taiteen sijasta me varmaankin voitais stimuloida aivojamme jollain muulla, rutiinista poikkeavalla sisällöllä, vaikkapa: - metafysiikalla (olemassaolon oppi)?, ääh, booring... - pitkästymisen ja tekemisen puutteen mielekkäällä valjastamisella (kollektiivisesti kehittyvä ITE valokuvaajien ryhmä, kuten tää saitti). - häpeän valjastamisella hyötykäytöön. (vrt. positiivinen myötähäpeä, elikkä lakaistais vaan "riittämättömyyden tunteesta" johtuva tai vaikkapa ihan vaan jonkun "ismin" luoma, todella turhempi sellainen mattojen alle, elikkä vaskisangon kautta tunkiolle) - vit*huilun energiat käyttöön (vrt. vit*huiluilija on kiinnostunut juuri sinusta, kiinnostu myös itse hänestä koko universumia yllättävällä sävyllä, uudella sellaisella) Mitenkö liittyi topikin aloitukseen? Siellä nähtiin myyntitoiminta ja taiteen tekeminen erillisinä asioina. Kustannuspaineessa kyhätty lämmittää harvoin. Nykypäivän säännöillä laatu vaatii liikaa aikaa. Kukas ne säännöt muuttais? Kypsyneet aikuiset?