Vs: "Siviiliammattisi" Mulla on näppärästi vertailukohta japaniin. Siihen nähden suomessa ollaan huiman kehittyneitä, mutta on tääkin niitä kulttuureita joissa uudet ihmiset melkein ensimmäiseksi kysyvät että missäs oot töissä. En tiedä useiden läheistenkään tuttujen töitä/ammattia koska se on evvk. Tehköön mitä työtä lystäävät. Määrittelen heidät muiden tekijöiden kautta.
Vs: "Siviiliammattisi" Olen samaa mieltä...ihan sama mitä joku tekee työkseen; pääasia, ettei olla pahoja toisillemme ja huolehditaan omistamme... Emwee
Vs: "Siviiliammattisi" Me/te tehdään just sitä työtä joka tulee niiltä kaluspaitajannuilta. Ilman niitä sinäkin itkisit rahattomana työmiehen kunniaasi. Ja toisinpäin.
Vs: "Siviiliammattisi" nojoo, hei, kyllä me pärjättäis ilman perusduunariakin, se vain kysyy kanttia "kauluspaidoilta" vetää haalarit niskaan ja lähteä hilsemonttuun / rasvakellariin lapioimaan £$@£$@£@. En kyllä tiedä montakaan meidän työyhteisöstä, jolla siihen olis kanttia, tai edes "kasvanu" sellaisissa olosuhteissa. minä voin vetää haalarit päälle ja käydä kentällä, ei mikään ongelma. eli duunarit vaan pihalle minä lopetan $££$ jauhamisen tältä erää.
Vs: "Siviiliammattisi" Yks kauluspaita sano jokunen vuosi sitten hitsarille että ei sun tarvitse mitää miettiä, teet vaan. No tää hitsari sitten otti satunnaisia rautakappaleita ja hitsas ne kiinni tuotantolinjaan. Jonkun ajan päästä kauluspaita tuli tarkastamaan työtä. Hitsari sano vaan et "tämmönen siit ny sit tuli ku ei miettiny yhtään".
Vs: "Siviiliammattisi" Jännää miten täällä aina nää topicit menee ihan offiksi hetken päästä ja alkaa hirvee väittely A:n ja B:n eroista.
Vs: "Siviiliammattisi" Tykkäsin olla tehtaassa duunarina mm. säkittäjänä ja värjärinä. Tykkärin nörtteilystäkin aikani. Tehtaasta kun leimasi itsensä ulos oli hyvä olo, koodien joukosta kun lähti kotiin niin pää oli ihan sekasin, ja olo oli paska. Raksahommat oli paskoja ja töittenkin jälkeen vitutti, ja suurimmaksi syyksi arvioisin ulkoilman. Kun en mitään osannut niin aina olin lautapoikana, ja siinä jäätihkussa sitten jäisiä lautoja ja hirsirakenteita rinteeseen..että ei ihme että raksaukolle viina maittaa, akka saa turpaansa ja muut on väärässä.
Vs: "Siviiliammattisi" Jokaisen pitää hoitaa hommansa hyvin, mutta liukuhihna-duunarin ei tosiaan tarvitse viedä töitä kotiin illalla mietittäväksi. Koko ajatusmalli siitä ettei pukumiehet halua alentua lapiohommiin tai että duunari olisi jotenkin alempaa luokkaa, on jäänne jostain 50-luvulta jolla osa ihmisistä pönkittää omaa työstatustaan, jota valitettavasti löytyy enemmän duunaripuolelta. Ota työmieheltä herraviha pois, niin siltä häviää selkäranka..
Vs: "Siviiliammattisi" Tuossa on suuri viisaus! Ihan sama mitä teet kunhan teet sen niin, että voit olla ylpeä tekemisistäsi.
Vs: "Siviiliammattisi" Myyjä kymmeniä vuosia ja samalla sivutoiminen muusikko. Nyt eläkkeellä ja edelleen muusikko.
Vs: "Siviiliammattisi" Mulla on ollut onni tehdä niin monenlaisia hommia. Lähes kaikista olen tykännyt -ainakin osan aikaa, mulle ne kanssatyöntekijät on usein tärkeitä: se fiilis. Lehden ilmoitusvalmistuksesta mulle jäi erinomainen opetus takkiin: mulle ei sattunut pitkään aikaan virheitä ja sitten yksi päivä kolme virhettä samassa ilmoituksessa... sitten tajusin että onpa vapauttava työ: jos teet virheen; se painetaan yön aikana tuhansina kappaleina ja lähetetään ihmisille kotiin aamiaispöytään luettavaksi - Silloin hiffasin että ihan turha on itseään vapaa-ajalla ruoskia. Jos on tehnyt sen mitä sillä hetkellä pystyy, sen täytyy riittää kaikille. Mut saa myöskin irtisanoa jos ei miellytä, kenelläkään ei ole velvollisuutta työllistää minua ja jos en "jaksa" enää laittaa mitään peliin niin kyllä pitää itse älytä vaihtaa sitä hommaa. Lähes joka hommassa on suuri osa todella puuduttavaa puurtamista ja herkkuhommia vähemmän, paskahommaakin osa. Itte järjestelen niin - jos mahdollista - , että sunnuntaisin teen kaikkein paskimmat hommat - mää tunnen saavani niistä tuplapalkan
Vs: "Siviiliammattisi" Me ollaan jo tehty jotain ja jotkut jopa elämän työn, mutta entäpä nuoret ja varsinkin ne nuoret jotka ei omaa mitään työelämän kokemusta. Väittäisin, että tässä on Suomen suurin ongelma lähitulevaisuudessa. Me vanhemmat saimme jopa valita ammattimme, mutta entäpäs ne nuoret joille ei löydy edes harjoittelupaikkaa ns "omalta " alaltaan. Pitääkö nuorten valita ammatti yhteiskunnan ohjauksen mukaan, minne tarvitaan mitäkin? En voi mitenkään olla kateellinen lasteni tulevaisuuden kannalta, päin vastoin, mitä helkkaria heille "tarjoaisin" tukevaisuuden ammatiksi - olen sanaton ja ymmällä
Vs: "Siviiliammattisi" Sama juttu tv-hommissa. On inhimillistä että mokia tulee joskus, mutta kun niitä tulee, on turha jäädä potemaan ja jauhamaan niitä. Tietty on paljon sellaisia tilanteita ettei ne toistu ja silloin mokat on oikeasti pahoja... Mutta aina virheistä oppii, ainakin toivottavasti. Muutaman kerran on meinannut tulla pahempia kämmejä (mm. viime pressanvaalien aikaan Niinistön haastatteluissa tuoreeltaan voiton jälkeen) mutta silloin on pakko pistää tilanne poikki ja aloittaa uudestaan vaikka edessä olisi isompikin herra. Osa ammattitaitoa on se että osaa arvostaa työtään ja vaatia sitä muiltakin.
Vs: "Siviiliammattisi" Elämäntyöt on historiaa. Mikset voi tarjota lapsillesi sellaista asennetta että et voi tietää mikä tulevaisuuden ammatti on, mutta osaat jos tahdot. Mulle isä opasti kun hain eka työpaikkaa: "sun täytyy kertoa kuinka hyvä olet ja sitten olla niin hyvä kuin olet kertonut olevasi". näin!
Vs: "Siviiliammattisi" Just, mitä tuolla ihan oikeasti tarkoitat, eli jos lapset luulee mitä haluaa, niin sitten osaan neuvoa jos tahdon? Ei tämä nyt ihan noin helppoa ole - ei ainakaan minulle.
Vs: "Siviiliammattisi" Voit ymmärtää miten parhaiten tahdot. Mutta ydin on: anna lapsellesi lahjaksi asennetta. Miksi se on sinulle vaikeaa? Et voi kuitenkaan lapsesi ammattia valita, etkä hänen töitään tehdä.
Vs: "Siviiliammattisi" Kyllä tässä väännössä Piin näkemys edustaa sitä minkä itse helpoimmin ymmärrän. Ei isä voi kovinkaan monessa tapauksessa lapselleen antaa sellaisia eväitä että niillä elämänmittaisen uran pystyisi rakentamaan. Kannusta lapsiasi opiskelemaan niin pitkälle kuin itse haluavat. Ei siksi että vanhemmat voisivat olla ylpeitä, vaan siksi että vain opiskelemalla itselleen tärkeitä asioita/taitoja voi olla tyytyväinen aikuisena siihen mitä osaa. Tekevälle on aina töitä löytynyt. Ei aina kovapalkkaisinta siistiä sisätyötä, mutta sellaista työtä millä elää ja mistä voi olla itse ylpeä. Minut äitini patisti töihin 11-v ikäisenä ja siitä saakka olen aina työn syrjässä ollut kiinni. Tsuppari, lehdenjakaja, maatalouslomittaja, ruiskumaalari, autostamyyjä, puhelinmyyjä, edustaja, menekinedistäjä, taas edustaja ja nyt myyntipäällikkö. Matkalta ei ole paljoa maallista mukaan tarttunut, kun aina olen osannut käyttää tienaamani roposet. Vaan en sitä mammonan keruuta ole koskaan työn tarkoituksena pitänytkään. Tuo Piin isän antama ohje, "sun täytyy kertoa kuinka hyvä olet ja sitten olla niin hyvä kuin olet kertonut olevasi" on todella juuri sitä pääomaa mitä isä tai äiti voi omalle lapselleen antaa... ei enempää eikä vähempää.
Vs: "Siviiliammattisi" Just näin. Kaikkia tarvitaan ihan yhtälailla. Ai pitäiskö vakivaltaisen käyttäytymisen olla jollain tavalla ymmärrettävää? V...tu mitä scheissea. Jos joku ei supliikilla pärjää ja pitää sen sijaan turvautua nyrkkeihin on kyseessä totaalinen luuseri, oli sitten siivooja tai toimitusjohtaja. Aikamoinen katkeruus paistaa noista kommenteista. Ylipäätänsä on ihan vitun kypsymätöntä kategorisoida ihmisiä sen mukaan mitä he työkseen tekevät.
Vs: "Siviiliammattisi" Ihmistä monesti arvoitetaan ammatin mukaan, eikä sille vaan voi mitään. Kun keskustelen jonkun ikäiseni kanssa, niin monesti vastapuoli tuo keskusteluun "ohimennen" lapsensa tai lapsensa puolison koulutukset/ammatin, jos on lääkäri tms., en äkkisältätään muista että joku olisi "ohimennen" keskusteluun lisännyt että minun lapseni on sentään trukkikuski. Aivan samoin kun ihmisiä arvoitetaan omaisuuden mukaan, on se sitten itsehankittu, peritty tai vaikkapa voitettu lotossa. Tuolle ei vaan voi mitään, ihmisiä myöskin arvoitetaan painon ja pituuden mukaan. Ketjussa esiintyy monia täysin kestämättämiä lkausuntoja, joiden motiiviksi voisi arvata katkeruuden ja oman arvon hakemisen. Kaikkia meitä tarvitaan ja jokaisella on paikkansa, työtä voi tehdä elääkseen tai voi elää tehdäkseen työtä. Työ voi parhaimmilaan antaa hyvinkin paljon, jopa enemmän kuin vaikkapa pillkiminen tai valokuvaus yms.