Vs: Mikä skannereissa mättää? Ottakaa se rakeinen ruutunne ja viekää se pimiöön ja tehkää vaikka 30x40 cm vedos. Kun se on kuivumassa, niin skannatkaa se sama nega (ilman terävöitystä, terävöitys tehdään vasta kuvankäsittelyssä) ja tehkää siitä paras osaamanne tiedosto ja printatkaa samaan kokoon korkealaatuiselle paperille oikealla profiililla. Laittakaa tuloksenne rinnakkain ja katselkaa "oikealta" etäisyydeltä ilman suurennuslasia. Hämmästykää. Kapa
Vs: Mikä skannereissa mättää? Tää vertaus on taas täyttä huuhaata, kuten usein.. nää ihmiset ei yksinkertaisesti osaa skannata. Esim toi terävöitys on niin överi epson kuvassa, kattokaa esim. noita kiviä veden alla.. epson kuvassa pelkkää mössä.. plustek kuvassa ne näkyy hyvin. Ei terävöitettyjä tai muutenkaan käsiteltyjä kuvia pitäis verrata. Jos skannereita haluaa verrata, ois fiksua verrata sitä miten terävänä rae erottuu 100% skannissa, ilman mitään käsittelyä. Kuvien pienetäminenkin vaikuttaa aika pirusti, kuten tossa joku mainitsee. Pakko sanoa että en ymmärrä muutenkaan tota terävöitystä, luulin että se jäi johonkin 90 luvulle. En ole koskaan sitä käyttänyt, enkä näe siinä mitään järkeä.. ellei halua naurettavaa photari effektiä kuviinsa. Samantien lensflare kehiin, ni ollaan oikeesti ysärillä.
Vs: Mikä skannereissa mättää? Verkossa pyörii enemmänkin Plustekistä, esimerkiksi Rangefinder forumilla on paljon. Ongelmat on juuri ne jota odotettiinkin. Tuo esimerkki taitaa olla sieltä huonommasta päästä. Optinen tarkkuus taitaa olla siellä jonkin verran alle 4000 dpi parhaimmillaan ja huonoimmillaan 2000 dpi tilanteesta riippuen.
Vs: Mikä skannereissa mättää? Tuosta kuvanlaadun painoarvosta kuluttajien valintojen ohjailussa ja digikameralla reproilusta jossain määrin samaa mieltä. Tosin muistuttaisin, että tasoskannereissa kuin skanneriperissäkin käytetään myös CCD-elementtejä tallennukseen, mutta toki se demosaicing-arvontavaihe jää kokonaan pois. Sitten varsinaiseen asiaani. Mistä löysit noin halpoja scanner backeja ja toimivatko ne hyvin?
Vs: Mikä skannereissa mättää? Ai että negasta (ilmeisesti mv) skannattu ja printattu on jo parempi kuin pimiössä vedostettu... Jos eroja tulee, ne ovat sitten kuvankäsittelyllä tehtyjä kikkoja. Suurin ero varmasti on pölyttömyys, mutta myös resoluution kato. Printteri kun ei sylje ulos kovin tarkkaa jälkeä vaan tekee rasteria (kutsukoon kukin sitä hienommalla nimellä jos tahtoo). Muut näkyvät erot joilla voidaan saada skanni paremman näköiseksi ovat sitten puhdasta digitemppuilua. Ehkä raetta pehmennetään, ehkä voimistetaan, ehkä maskaillaan ja korjaillaan paljon paikallisesti, ehkä leikitään huomattavasti enemmän vinjeteillä. Ennen tulostusta vielä USM:tellaan tulostuskokoon sopivasti niin saadaan näyttämään normaalilta etäisyydelta viiltävän skarpilta. Jos näitä tahtoo, miksi skannata ja kuvata filmillä? (samoja asioita voi pitkälle tehdä myös käsityönä, mutta onko siinä järkeä?)
Vs: Mikä skannereissa mättää? Ja niin, se terävöitys. On eri asia terävöittää lopullista kuvaa printtiä varten kun korjata USM:llä originaalin huonoa mikrokontrastia. USM:llä voidaan tehdä muutakin kuin kaivaa niitä detaljeja näkyville. Sillä voidaan mm. tehdä niitä Nik:n Silver Efexin myötä muodikkaaksi tulleita 'Structure' -temppuja (myös analogisella puolella jos viitsii).
Vs: Mikä skannereissa mättää? [QUOTE> [/QUOTE] Ne valmiiksi skannaamasi tiedostotkin olivat jo käyneet monimutkaiset laskennat skannausohjelmissa, eikä mitään kuvaamasi kaltaista raakaskannausta ilman monimutkaisia ohjelmia ole edes olemassa. Skannausohjelma pyrkii sovittamaan originaalin gamman ja tiheyden parametriensä avulla vastaamaan kennon lukukykyä. (Ohjelmaa voidaan kutsua myöskin ajuriksi/driver) Ensimmäisissä käyttämissäni skannereissa ei ollut mitään ohjelmia (70-luvulla), vaan niissä gamma/kontrasti/käyrä/valoisuus-säädöt tehtiin potentiometrillä muliplayerin (valomonistimen =muuttaa jatkuvanvalon sähkösignaaliksi) jännitettä nostamalla tai laskemalla. Säädettyä tulosta tarkkailtiin oskilloskoopilta. Usein vielä lukupään lampun jännitettä nostettiin tai laskettiin originaalin tiheyden (densiteetin) mukaan. Valomonistimia oli 3 kpl, yksi kullekin RGB-värille sekä yksi lukemaan USM (epäterävämaskausta). USM-säätimen:n avulla lisättiin jännitettä pienemmän skannausaukon ja suuremman USM-aukon välisellä aikaviivealueelle. Näin pyrittiin poistamaan nopeasti pyörivän originaalin aiheuttama liike-epäterävyys lopputuloksesta. Tästä on terävöitykseen jäänyt myöhemmin käytetty yleisnimitys USM. Nykyisinkin luettava originaali liikkuu suhteessa lukupäähän, tosin tasoskannerin useammasta lukuelementistä johtuen hitaampaa kuin rumpuskannereiden 600-1200 RPM vauhdeissa. Epätervämaskausta tehdään nykyistenkin skannereiden ajureissa (ohjelmissa) riippuen originaalin tai lukuelementin liikenopeudesta (suurennussuhteesta). Tämä nopeus vaihtuu tietenkin suurennussuhteen (resoluution mukaan), mitä hitaammin luku tapahtuu, sitä vähemmän ajurin tarvitsee tehdä epäterävämaskausta. 80-luvun alussa skannereihin ladattiin skannausohjelmat vaihdettavilla mikropiireillä. Myöhemmin 80-90-luvuilla ohjelmat ladattiin kätevästi lerppuasemilta. Nykyisin uudet ohjelmat/ajurit saadaan helposti netistä. Skannerien historian aikana aina uusi/uusittu ohjelma on tehnyt paremman jäljen verrattuna edelliseen versioon. Siksi suosittelenkin kokeilemaan tuota SilverFast AI-versiota, niin paljon paremman jäljen sillä saa verrattuna Epsonin mukana tulevaan EpsonScaniin. Tietenkin tästäkin ohjelmasta kannattaa jättää suurin osa automaattitoiminnoista pois käytöstä, säätäen sekä tallentaen parhaat löytämänsä asetukset originaalin mukaisesti käsin.
Vs: Mikä skannereissa mättää? Paremmissa skannereissa on infrapuna-alueella toimiva pölyntunnistus ja ohjelmissa poisto. Toimii aika hyvin, joskin hidastaa skannausta melko paljon.
Vs: Mikä skannereissa mättää? Infrapunaskannerilla voidaan korjailla pölyn lisäksi myös filmin pinnan epätasaisuuksia, kuten skraadeja. Millä c ajatteli lukea raakadataa, ellei skanneriajurilla? Yleensä ammattikäyttöön tehdyillä skannereilla ajurit rajoittavat toimenpiteet Villaristin mainitsemaan materiaalin toistokäyrien sovitukseen ja värikorjailuun, koska kaikki muu digikameramainen demosaicing-interpolointi ei reproduktiivisessa mielessä ole kuvan parannusta, vaan jälkikäsittelyä. Ei arvailemalla saa lisää informaatiota kuviin, vaikka ne kuvat sen jälkeen kivalta näyttäisivätkin.
Vs: Mikä skannereissa mättää? Tässä pari vanhaa kuvaa värierottelutekniikasta ennen skannereita. Molemmat kuvat pimiöstä v. 1975. Toisessa kuvassa rasterointia reprokamerassa, toisessa allekirjoittanut tekee suurennuskoneella epäsuorasta värierotellusta negatiivista rasterointia. (kuvissa pimiön punainen valo päällä, erottelut tehtiin pankromaattisille filmeille täydellisessä pimeydessä). Tämän kauden jälkeen (ennen skannereita) suurennuskoneet kasvoivat mammuttimittoihinsa (painot n. 2000 kg molemmin puolin), kun niillä tehtiin suorarasterointeja n. 20000 W (20 Kw) vesijäähdytetyillä Xenon-lampuilla. Silti valotusajat mm. keltaiselle osavärille olivat n. 20-30 min. luokkaa. Nämä suorasterointilaitteet maksoivat normaalisti n. 700000 FIM. Tunnetuimmat merkit olivat mm. sveitsiläinen Pawo ja italialainen Zuggiatti. (molempia olen käyttänyt). Sorry jos ei asia aivan kosketa skannereita, mutta liippaa läheltä.
Vs: Mikä skannereissa mättää? Pölyä on myös huomattavasti helpompi prikata Photoshopilla kuin vedoksesta. On historybrushit, healing-brushit ja content-awaret....
Vs: Mikä skannereissa mättää? [/QUOTE] Raakaskannaus on temi jota käytetään siitä, että otetaan kuva inffo niin raakana kuin se skannerista lähtee. Älkää olko lapsellisen idiootteja ja yrittäkö kaikkea ymmärtää kuin joku ihmeen laskukone. Tälläset vänkääjä idiootit tekee näistä mestoista aivan mahdottomia muutenkin, itel ainakaan jaksa kiinnostus riittää vääntää jostain termistä ja sen oikeoppisesta sanakirjatulkinnasta. Myönnettäköön että oma hermo ei kestä näitä foorumeita muutenkaan...
Vs: Mikä skannereissa mättää? [QUOTE> [/QUOTE] Ihanko itse olet koko termin keksinyt? Itse en moista ole kuullut vaikka skannauksia olen tehnyt töikseni jo v. 1981 alkaen ja vieläkin niitä lähes viikoittain jonkun verran teen. Värierottelujahan olen jo v. 1972 tehnyt eri menetelmin. 1980-luvulla "inffo" saatiin skannereista ulos "raakana", kun samalla akselilla pyöri sekä skannattava originaali, että filmi jolle lopputulos miltei samanaikaisesti valotettiin ilman välitallennuksia. PS. Pitääkö se "inffo" ensin myös raakakypsyttää?
Vs: Mikä skannereissa mättää? Hehheh, tuo oli paha...vyön alle meni, mutta ir-skannausta käytetäänkin enimmäkseen värinegatiivien yhteydessä. Isoissa teollisuusvehkeissä voi olla palvelinkaappi täynnä räkkejä, joissa ajetaan kuvanparannustoimenpiteitä. Yleensä sieltä löytyy 1-2 dedikoitua palvelinta ajamaan esim. DICE:a, että päästään määriin.
Vs: Mikä skannereissa mättää? Kuten kaikki tiedämme, Kodachrome on hieman ongelmallista. Niin kuin mustavalkofilmikin, hoopearakeita sisältävä sekin. Nikon 9000 ja ICE professional kai pärjäilee Kodachromen kanssa kohtuuhyvin, muilla skannereilla taitaa edelleen olla parempi skannata Kodachromet ja mustavalkoiset ilman ICEä.
Vs: Mikä skannereissa mättää? Ei se hopean määrä varmaankaan ole sinänsä ongelma, vaan Kodachromen voimakas pintareliefi, joka syntyy pinta-aktiivisella kehitteellä. juuri siksi se oli aikoinaan niin paljon terävämpi kuin mikään muu värimateriaali.