Jännät kuviot kankaassa, ne yhdistävät kädet toisiinsa sopivasti. Kohina häiritsee hieman... vähempi olisi parempi. Mutta muuten mainio, rajaus tekee mallista anonyymin ja persoonattoman, kuin esineen.
Omaperäisen tuore toteutus, havaittavissa useita muitakin teoksen tunnusmerkeistä. turkkila EDIT: silittämätön sauma yhdessä rosoisen rakeen kanssa lataa sopivasti keskeneräisen vaikutelmaa, se hyvä.
Aika outo kuva. Dhatin viimeisin aukean teossarja tuli mieleen jossakin määrin tästä. En osaa sanoa kuvasta oikeastaan mitään, mutta pimeä on valoisalla tavalla.
Ihan mielenkintoinen ja erilainen. Mulle ei kyllä tule tästä sen kummempaa elämystä, mutta en osaa mitään vikaakaan sanoa.
en kyl kans osaa sanoo mitään ohjeita, mitä tehdä toisin, mut ei tä kuva mul mittä myöskä anna. jotenki tässä ei mulle sitten taas oo mitään uutta. en tiä sit
Sileämpihän tuo kuva on alunperin, mutta kokeilin lisätä jonkinlaista rosoa (raetta). Ei tainnut ihan täysin onnistua
Tämä olikin hakusessa . Siis lähinnä tuo lakanan ryppyisyys (korostin sitä vielä) ja rakeisuus. Mutta mutta.. taitaa jotkut tai varmaan useatkin katsojat olla pihalla tämän kuvan kanssa. Nää on taas näitä meikäläisen kokeilevia kuvia joita tuikkaan välillä esille ja joihin harvemmin innostutaan . Ymmärrän kylläkin, etteivät aukene välttämättä mitenkään, koska itsellekin kuvan sisältö jää lähinnä viitteelliseksi. Ei siis selkeää sisältöä tai vastausta, vaan lähinnä tunnetason mutu-juttuja.
Eikun siis vähempi olisi riittänyt (mulle) mutta jonkin verran sitä pitää olla, ettei ole liian sliipattu. Photarin kohinalla on vaan hankala saada miellyttävää rakeista tyyliä.
On hyvät tehot tässä. Ah, kun näihin on hauska kehitellä nimiä, tämä voisi olla vaikka: "Nunnan kolmas kokemus" ;-)
Yksi valokuvan tärkeimpiä ominaisuuksia on mielestäni erottuvuus ja tuoreus. Tässä kuvassa sitä mielestäni on. turkkila