Vanhana ukkona tiedän, että filmiä pitäisi säilyttää viileässä, jopa pakastaa se. Nyt , kun tilaan filmiä vaikkapa Norjasta, metrifilmiä tai yksittäisiä filmiä. Mistä tiedän onko niitä säilytetty esim pakasteessa ja sitten sulaneena lähetetty minulle. Minä laitan ne paksteeseen, siinä luulossa, että säilyvat ainakin luvattuun päivämäärään asti. Kysymys kuuluu: muuttuuko filmin rakenne täläisessä lämpötilan vaihtelussa. Välillä sulatetaan ja sitten taas pakastetaan ja sulatetaan ennen käyttö? Käykö filmille kuten rualle, eli rakenne muuttu huonommaksi? Millainen käytäntö teillä ammatti-ihmisillä on? Minä itse olen tälläinen vanhan-ajan kuvaaja, joka vain harrastaa kuvausta tässä opettajan työni iloksi tosin filmillä ja joskus digillä. Kiitän vastauksista, jos joku viitsisi valistaa minua Seppo JK Suuret kiitokset kaikille vastanneille. Voidaan kait todeta yhteenvetona,että filmiä (itse kuvaan musta-valkofilmiä) kannattaa säilyttää ainakin jääkaapissa. Itselläni on erillinen jääkaappi jossa joudun säilyttämään insuliinia ja olen sinne säilönnyt filmini. Pakastin taasen on täynnä marjoja ja sinne eivät filmit enää sovi. Seppo JK
Vs: Trviaali kysymys filmistä. Ruuassa on yleensä vettä ja siksi jäätyminen ja sulaminen on mahdollista, mutta filmi ei samassa mielessä jäädy ja sula. Filmissä plussa-asteista miinuksen puolelle ei tapahdu mitään dramaattista olomuodon muutosta kuten vedellä tapahtuu sen muuttuessa nesteestä kiinteäksi aineeksi. (Vedessä myös tapahtuu merkittävä laajeneminen sen jäätyessä, mikä rikkoo rakenteita.) Käsittääkseni ainoa huoli säilytyslämpötilan muutoksissa filmeillä liittyy ilmasta kondensoituvaan veteen, mikä voi kostuttaa pakkaukset ja vesi voi tunkeutua huonommin suljettuihin paketteihin sisään. Jos tämä vältetään on lämmennyt filmi ihan hyvä laittaa uudestaan kylmään. Mitä kylmempää on, sitä hitaammat ovat kemialliset muutokset ajan myötä.
Vs: Trviaali kysymys filmistä. Filmiemulsion sideaine on gelatiinia, jota saadaan keittämällä teurasjätteitä. Kyseessä on siis orgaaninen materiaali, joka härskiintyy vähitellen lämpimässä. Suositeltavaa onkin nykytilanteen vallitessa laittaa matsku pakastimeen. Usein sulattamalla ja jäädyttämällä härskiintyminen kiihtyy aina sulatusvaiheessa, joten yritä pakata sopiviin annoksiin, joita käytät sitten tarvittaessa. Eri asia on sitten, että herkistys on tavallaan optimoitu tavallisissa filmeissä saavuttamaan optimaalisen väritoistonsa eli markkinoille tullessan jotkut emulsiot saattavat olla vielä kypsymisvaiheessa. Ns. ammattifilmit ovat kypsytyksessä yleensä pidemmällä ja niille saatetaan ilmoittaa jotain suodatusarvojakin valmiiksi sekä ohjeistaa säilyttämään viileässä.
Vs: Trviaali kysymys filmistä. Liivate ei härskiinny. Härskiintyminen tarkoittaa rasvan hapettumista, eikä gelatiinissa ole rasvaa, vaan pelkkää proteiinia. Jos härskiintymisteoriasi pitäisi paikkansa, niin sittenhän kaikki filmi- ja negatiiviarkistot olisivat pullollaan löyhkäävää härskiintynyttä ainetta.
Vs: Trviaali kysymys filmistä. Jep, niitä yleensä viiden filmin patukoihin, rulla-askeihin, peltipurkkeihin ja laakalootiin pakatttuja ammattifilmejä säilytetään / säilytettiinkin ennen jääkaapissa sekä maahantuojan että myymälöiden varastoissa. Bulkkifilmien osalta homma ei ollut niin tarkkaa, mutta moni säilytti niitäkin kylmässä, jos vaan tilaa oli/on. Jääkaappi oli vielä vajaan vuosikymmenen takaisen ja sitä varhaisemman fotomyymälän itsestäänselvä vakiovaruste, mutta ei välttämäti enää, ainakaan ihan joka kaupassa. Kohtahan ei ole enää oikeita fotomyymälöitäkään, kun konsonanttikauppojen viihde-elektroniikkaosaston hyllyt ovat ne pitkälle 'korvanneet'. Tuohon alkuperäiseen kysymykseen voisi siis vastata, että homma riippuu siitä myyjästä. Jos kyseessä on joku tolkumpi alan ammattilainen/myymälä, on melko todennäköistä, että ne filmit ovat tosiaan olleet jääkaapissa ja/tai pakastimessa koko ajan. Muutenhan hommassa ei olisi paljoa järkeä. Sekä jääkaapissa että pakastimessa olevat filmit kestävät kyllä oikein säilytettyinä reilustikin yli merkatun päivämäärän. Ne kestävät kyllä hetkittäistä kylmäketjun katekeamistakin, esim. sen postituksen ajan, kunhan hommassa on joku tolkku mukana, ja filmien annetaan olla ja temperoitua alkuperäispakkauksissaan riittävän hitaasti ennen käyttöä ja mahdollisia suurempia lämpötilan vaihteluja. Kannattaa muistaa myös se, että se gelatiinikalvo on hauras suoraan pakastimesta otettaessa. Pakkaskylmänä se on altis halkeilulle ja kosteana pehmenemiselle ja turpoamiselle. TS. sitä pakkasesta otettua filmipurkkia ei kannata avata eikä käsitellä ainakaan tuntiin ennen sen lämpeämistä huoneenlämmössä. Jos taas itse kuvaaminen tapahtuu kovassa pakkasessa, kannattaa olla varovainen (hitaasti, ei voimalla, jos on peukaloviritin) filminsiirron ja mahdollisen saatisen sähkön kanssa, ja valottaa filmiä aavistuksen verran annetun herkkyyslukeman yli, tai ainakin haarukoida. Filmin herkkyys pakkaa hitusen laskemaan kovassa pakkasessa, tosin ei kovin paljoa. Noh, lienee vähän turha takertua yksityiskohtiin, kun tuo niffen kommentti oli kyllä kokonaisuutena pitkälle asiaa. Se gelatiinikalvo on kuitenkin se filmin arin osa lämpötilan ja kosteuden vaihteluille, samoin kuin ikääntymiselle. Ne hopeahaliditkin menettänevät ajan mittaan osan herkkyydestään myös ennen valolle altistamista, mutta se liivate- eli gelatiinikalvo on kuitenkin se, mikä aiheuttanee nopeiten näkyviä ongelmia, jos filmien oikeaoppinen säilytys on laiminlyöty. Eli filmi kuin filmi jääkaappiin ja pitempää säilytystä varten pakastimeen, ja sieltä sitten huoneenlämpöön avaamattomassa purkissa hyvissä ajoin ennen kameraan lataamista. Sitten vaan kuvaamaan, sillä ei se kuvaamaton filmi loputtomiin priimana säily. Kehitetty nega/dia säilyy selvästi paremmin, ainakin asianmukaisesti säilytettynä.
Vs: Trviaali kysymys filmistä. Ilfordin nokkamies Simon Galley osallistui jokunen vuosi sitten keskusteluun filminsäilytysasiasta. Hänen henkilökohtainen mielipiteensä oli, että diafilmit kannattaa pakastaa ja oikein herkät filmit tulisi käyttää niin nopeasti kuin mahdollista, ne eivät säily pitkään edes pakkasessa. Toisaalta normaaliherkkä negafilmi säilyy pimeässä, kuivassa ja viileässä komerossa vuosikausia käyttökelpoisena. Pakastamisesta ei ole haittaa mutta ei suurta hyötyäkään. Jos haluaa optimoida niin kannattaa ostaa värinegaa Prismasta. Siellä myönnetään filmille vuoden takuu ;-)
Vs: Trviaali kysymys filmistä. Jos puhutaan normaaliherkkyyksisistä negafilmeistä (välillä ISO 100-400), niin millainen mahtaa olla vanhenemiskäyrä, mikä merkitys on vaikkapa +22 asteen säilytyslämpötilan lasku +6 asteeseen tai sitten peräti -18 asteeseen?
Vs: Trviaali kysymys filmistä. +22 astetta päiväyksen mukaan +6 astetta lisää 8 vuotta ISO100 tai 4 vuotta ISO400 -18 astetta lisää 17,5 tai 8,6 vuotta Mustavalkoista ajattelin. Oikeudet muutoksiin kuitenkin vangitaan. Tosiasiassa, mitäpä käyristä kun jokainen säilyttää mahdollisuuksien mukaan ja samoin käyttää niin tuoretta kuin mahdollista edit. tai järkeväksi näkee. edit2. Filmi muuttuu koko ajan, mutta milloin muutos haittaa, on henkilökohtaista ja itse selvitettävä. Jotkut filmit eivät kuitenkaan ole parhaimmillaan juuri "uunista" tulleina, kuten edeltä taisi tulla jo esille.
Vs: Trviaali kysymys filmistä. Lisänä ainakin pohjahunnun vahvistumiseen sitten vielä maantieteellinen sijainti taustasäteilyn kannalta sekä filmin liikkuminen maapallolla skannauksineen rajoilla.
Vs: Trviaali kysymys filmistä. Juu, on saattanut joku toinenkin alan tekijä sanella samansuuntaisia kommentteja. Tuo herkkien filmien mahdollisimman pikainen käyttö tuntuu suosituksena tutulta jotain muutakin kautta. Tosin tuo normifilmien pakastamisen logiikka onkin siinä, että useimmat tuotteet, myös filmit, pakkaavat muuttumaan hieman ajan myötä, ja tuo pakkasessa ilmatiiviisti säilöminen hidastaa tuota muutoskehitystä. Eli jos ei vielä tiedä, kuinka kauan seuraavaan värinegasessioon vierähtää aikaa, eipä tuo pakastimessa säilöminen varmaan pöllömpi idea ole. Varsinkaan nykyään kun tiettyjen lempparifilmien saatavuudesta normikaupoissa ei ole aina niin takeita. Itse varmaan laittaisin varmaan sata-isoiset Ektaritkin pakkaseen, varmuuden vuoksi. Kun ei ne siellä pilallekaan mene. Saatanpa vielä laittaakin, jahka kevät koittaa.
Vs: Trviaali kysymys filmistä. Olette oikeassa, liivate onkin puhdasta proteiinia. Olen vilpittömästi kuvitellut sen sisältävän vielä rasvoja ja härskiintymisen aiheuttavan pilaantumisen lämpimässä. Olen ollut väärässä kaikki nämä vuodet! Kuinka voin elää itseni kanssa? No liivate siinä kuitenkin tosiaan "happanee", vaikkei härskiinnykään
Vs: Trviaali kysymys filmistä. Teeskennelty itseironia sikseen, mutta onko tästä olemassa minkäänlaisia tutkimustuloksia? Jos ikiroudasta löydetystä raadosta vielä saadan eristetyksi DNA:ta, niin onko mitään todellista vaaraa sille, että pakastimessa säilytetyn filmin kemiallisesti puhdistettu liivate pilaantuisi ihmisen elinajan kuluessa siinä määrin, että filmistä tulisi käyttökelvotonta.
Vs: Trviaali kysymys filmistä. No minä ainakin käsitin alunperin Niffen jutun ihan vaan huumoriksi. Sellainen fiilis alusta vaan tuli sen illalla luettuna. Mutta varsinkin tämä kohta lie puppua: Ongelmaa aiheuttaa kosteus, joten kylmää pakkausta (pitää olla tiivis pakkaus!) ei saa avata ennen kuin se on kunnolla lämmennyt, mikäli paketti on tarkoitus uudestaan sulkea ja laittaa takaisin kylmään. Ilford on muuten jossain vaiheessa ruvennut säästämään ja jättänyt 30 metrin kakusta muovikotelon pois. Pahvin alta löytyy nykyään suoraan muovi johon kakku on kääritty. Kun jääkaapin perille muodostui jäätä, meinasi käydä köpelösti kun pahvi hajosi kiinni jäähän. Kannattaa siis laittaa nekin erilliseen omaan kääreeseen.
Vs: Trviaali kysymys filmistä. Huumoriahan se olikin, mutta totta toinen puoli. Olen kuvitellut filmigelatiinissa olevan härskiintyviä aineksia, koska minulle on aikoinaan niin sanottu ja sillä perusteltu filmin nopeaa ikääntymistä. En ole kyseenalaistanut opettajani sanomisia, enkä sen puoleen löytänyt mistään tarkkoja viitteitä filmigelatiinin koostumuksesta. Wikissä kerrottiin sen sijaan gelatiinin olevan puhdasta proteiinia ja voisin kuvitella filmeissä käytettävän gelatiinin olevan sitä aivan puhtainta gelatiinia. Tarkistan asian, jos löydän siitä matskua jostain. Joka tapauksessa filmigelatiini ei ole kovin stabiili materiaali kehitettynäkään, vaan tuhoutuu lämpimissä olosuhteissa nopeasti.
Vs: Trviaali kysymys filmistä. Kylmillä olosuhteilla voi olla merkittävä vaikutus. Muistutuksena Salomon Andreen "Kotkan lento " yritys lentää ilmapallolla pohjoisnavalle - yritys epäonnistui ja Andree haaksirikkoutui Kvitöya nimiselle saarelle Huippuvuorten koillispuolelle 1897 .Eräs retkikunta löysi jäämistön vasta vuonna 1930 eli 33 vuoden päästä ,jäämistön joukosta löytyi kuvattuja filmejä (valokuvaajana Nils Strindberg) filmit kehitettiin Tukholman silloisessa kuninkaalisessa filmilaboratoriossa ja niitä voimme ihailla kirjassa nimeltä "Kotkan lento"Andree. Eli aika pitkään säilyivät valotetut filmit olosuhteissa missä lämpötilat vaihtelivat kesän +4 C - talven - 40 C .
Vs: Trviaali kysymys filmistä. Ei retkikunta sinne haaksirikkoutunut, vaan rakensi sinne leirin -laskeutuminen tapahtui paljon aijemmin ja suurin osa matkasta tehtiin jäällä...tosin enemmän jäiden liikkumisen kuin oman likumisen ansiosta. Oliskos lennetty päivä pari ja vedetty kamoja jäällä eestaas kuukausi, kun palloon kertynyt jää lopetti kanan lennon. Tuo Kotkan Lento -kirja onkin itseltä vielä näkemättä... Sen sijaan tämmöinen tuli nuorena luettua: Sundman - Insinööri Andréen ilmapurjehdus (Ingenjör Andrées luftfärd, 1967) Ja sen jälkeen on tullut kypsennettyä sianliha ok, että palattiinpas tuohon eläimistä saataviin herkkuihinkin ;-) Edith: Tuolla jonkunnäköinen kartta Paras sivu "retikunnasta"