Olen jo jonkun aikaa miettinyt kuinka paljon ns. merkkiuskollisuutta filmikuvaajien keskuudessa liikkuu, miten paljon merkkiuskollisuus johtuu ennakkoasenteista ja miten paljon todellisesta filmin paremmuudesta ja hyvyydestä. Vahvana esimerkkinä on Ilford, joka tuntuu olleen kaikkien tapaamieni filmille kuvaajien vapahtaja - jotain mikä on aivan eri luokassa kuin muut filmit. Itse en ole vielä rullaakaan Ilfordia kuvannut, joten en osaa sanoa kuin miltä se on näyttänyt muiden kuvaamana (onko muulla väliä kuin lopputuloksella). Ja onhan se näyttävältä vaikuttanut, mutta kuinka paljon "huonompaa" jälkeä olisi tullut esimerkiksi Kodakin vastaavalla filmillä? Osaako Ilford harrastaja kertoa että "kyllä tästä näkee että on Ilffordia" vai puhuuko hän tuolloin täyttä paskaa? Itse en uskoisi erottavani Ilfordia jälkeä Kodakin vastaavasta. Olenko siis sokea? Kysymyksenä on ehkä se että onko moinen merkkiuskollisuus vain sitä itseään, ja mihin erimerkiksi Ilfordin näennäinen ylivoimainen laatu perustuu vai perustuuko mihinkään? Jäänkö paitsi jostain jota en voi ymmärtää kuvatessani Tmax 100 Kodakkia enkä vaikkapa HP4+ 125 Ilffordia, vai onko ainoana erona suunnaton mielihyvä kun tiedän lataavaani kameraani nimenomaan Ilffordia? Huomautettakoon nyt vielä että Kodak on ollut tässä viestissä esimerkkinä, en itse ole mitenkään merkkiuskollinen vaikka Tmaxille olenkin kuvannut runsain mitoin. En myöskään missään nimessä yritä ala-arvoistaa Ilfordia, ihmettelen vain.
Vs: Merkkiuskollisuuden ihmettelyä Kameroissa ei varmaan merkkiuskollisuutta niinkään esiinny, ainakin täällä monet filmikuvaajat vaihtavat kalustoa usein. Sitten on niitäkin, jotka tietävät heti, mitä haluavat ja hankkivat sitä vähitellen ajan kuluessa. Filmeissä merkkiuskollisuus ainakin omalla kohdallani johtuu siitä, että pyrin käyttämään yhtä filmi- ja kehiteyhdistelmää. T Jukka
Vs: Merkkiuskollisuuden ihmettelyä Onkohan tämä sellaista onnistunuttta neuromarkkinointia tms? Ihmiskokeilla on selvitetty kuinka yleensä reagoidaan omaan suosikkimerkkiin: jos koehenkilöt tietävät mitä tuotetta he käyttävät/maistavat vaikuttaa se aivojen eri osiin verrattuna saman sokeriliemen nauttiminen sokkona. Ja edelleen eri osiin/eri tavalla jos tuotemerkki näkyy...järjellä kuitenkin perustellaan hankintoja. Placebo tepsii huomattavasti tehokkaammin jos sen annostelee henkilö valkoisessa takissa vrt "siviili". V-MS
Vs: Merkkiuskollisuuden ihmettelyä Kyseessä on sosiaalistumis-ilmiö. Tavaramerkin tuntemisella osoitetaan "osaamista". Kun käytetään samaa tavaramerkkiä, kuin joku "hyvä", samaistutaan siihen, luodaan omaa identiteettiä ja viestitään siitä yhteisössä. Kun tavaramerkkiä käytetään paljon, siitä tulee turvallinen valinta ja turvallinen sana. Tämä vahvistuu yhteisössä ja syntyy tavaramerkin käyttöä ja siitä puhumista lisäävä kierre. Tavaramerkin hyvyydellä ei ole asian kanssa mitään tekemistä, minkä osoittaa vaikkapa tavaramerkki "Rodinal", jonko tuottama lopputulos on toistuvasti osoitettu useimmiten kuvan tavoitteisiin sopimattomaksi.
Vs: Merkkiuskollisuuden ihmettelyä Teknisesti ei voi sanoa että ilford olisi jotenkin selvästi parempi. Delta-filmit häviävät kodakin tmaxeille ja fujin acrosille. Toisaalta perinteisemmille panf+, fp4+ ja hp5+ -filmeille ei sitten löydy enää kilpailijaa.Tai kodakilta saa vielä Trix:aa, mutta kuinka kauan? Se todellinen syy merkkiuskollisuuteen tulee kuitenkin muualta kuin teknisistä piirteistä. Jos jonkun filmin ottaa käyttöön ja opettelee, ei siitä mielellään vaihda pois. Uuden materiaalin oppiminen on aina työlästä. Loppupeleissä on aika sama, onko sen filminsä alunperin valinnut huhujen, imagon vai saatavuuden/hinnan perusteella. (Skannereiden aikakaudella ehkä huhujen perässä liikutaan paljon nopeammin ja tulee erilaisia buumeja ja hetken ilmiöitä - skannaus+printaus -ketjussa kun materiaalia ei tarvitse oppia kovin hyvin. Jälkiprosessointi tasoittaa suurimman osan eroista)
Vs: Merkkiuskollisuuden ihmettelyä Ilfordin kohdalla osa merkkiuskollisuudesta liittyy kyllä myös yhtiön viestintätapaan -- harvan muun filmivalmistajan johtoporras osallistuu keskusteluun tuotteiden käyttäjien kanssa ja kertoo avoimesti yhtiön tavoitteista ja suunnitelmista (apug.org:ssa). Ilford edustaa monelle myös filmin tulevaisuutta, koska firma on palannut konkurssin jälkeen sitoutuneena vahvasti filmimarkkinoille. Jos kuvaisin MV-filkkaa, varmaan Ilfordin valitsisin itsekin.
Vs: Merkkiuskollisuuden ihmettelyä Tästä kyllä olen samaa mieltä, pidän paljon Ilfordin "arvoista"; vaikuttavat kaikin puolin kunnioitettavalta puljulta. Se tietenkin lisää tuota Ilfordin merkin kunnioitettavuutta, ja meikäläisen halua tukea toimintaa. Tämä onkin täysin järkeenkäypä syy, itsekin kuvailen tuota Tmaxia aikalailla juuri tämän takia. Joskus olen vain huomannut kuolan valuvan Ilfordin tullessa esille, vaikka tietäisin ettei joku kummemmin harrasta kuvaamista, eivätkä varmasi seuraa "sceneä" samalla lailla kuin aktiivinen harrastaja. Liekö vain kuulleet että Ilfordi on laadukasta ja niin pois päin.
Vs: Merkkiuskollisuuden ihmettelyä Halpakin voi olla hyvää.Fomapan 100 on halpisfilmiä mutta monien testien jälkeen löysin hyvän kehitteen ja tavan.Jälkeä on ollut näytillä.Aina ei kalliimpi ole sen parempi.
Vs: Merkkiuskollisuuden ihmettelyä Minun merkkiuskollisuuteni on muodostunut kokemusten kautta 35-vuotisen harrastelutaipaleeni kuluessa. Nykyisin jääkaapista ja pakkasesta löytyy Fomapan 100:sta sekä vanhaa kunnon tohtori äksää. T-Max-tuotteista en ole milloinkaan pitänyt. Ehkäpä vanhanaikainen filmi palvelee minua paremmin.
Vs: Merkkiuskollisuuden ihmettelyä Tämä oli hyvä huomio, Ilfordin papereita aikaisemmin käyttäneenä voisin jatkossa helpostikin valita mahdollisiin MV kuviini negaksi Ilfordin, ihan vaan solidaarisuuttani. Mitkä on niitä vahvoja filmivalmistajia tänä päivänä?
Vs: Merkkiuskollisuuden ihmettelyä Ilfordin kohdalla en ihmettele merkkiuskollisuutta. Firman tuotteet ovat korkeatasoisia ja aina tasalaatuisia. Mikään suuryritys Ilford ei ole mutta liiketoiminta on kannattavaa, uusia mielenkiintoisia tuotteita ja palveluita kehitetään ja kasvuakin on ollut ihan mukavasti. Kaikenkaikkiaan hyvä firma.
Vs: Merkkiuskollisuuden ihmettelyä Kiitos. Millä tapaa? Tai siis, eihän tämä mitään syvällistä ole - turhaa huulien läpsyttelyä, mutta ei tässä nyt oikein mikään muu ihmetytä maailmassa. Ja tämä on se mitä mieltä itse olen tästäkin asiasta. Tai, no en välttämättä halpuudesta, sanoisin ennemmin "vähemmän hehkutettukin voi olla hyvää". En ole kun muutaman vuoden kuvannut filmille joten en kaikkea ole vielä kokeillut, mutta siitä on lähdetty että kokeilemalla selviää mikä maistuu hyvälle - niin tulee tuo Ilfordinkin tapaus selvitettyä, kunhan saan ensimmäisen keskarini, ihan sen kunniaksi ostin tuota myyttien Ilfordia...
Vs: Merkkiuskollisuuden ihmettelyä Ei minusta, päinvastoin, itse threadin ansiota mielenkiintoni ei ole, mutta mielipiteistä löytyy sanomaa joka kiinnostaa.
Vs: Merkkiuskollisuuden ihmettelyä No siis sillä tapaa että merkeistä puhutaan (melkein) joka postauksessa. Eikös see tee siitä varsin merkillisen?
Vs: Merkkiuskollisuuden ihmettelyä Kannattavuutta tosiaan parantaa olennaisesti, että jätetään velat maksamatta ja siirretään firma toimivan johdon nimiin....
Vs: Merkkiuskollisuuden ihmettelyä Aikoinaan (80-luvulla) sitä oppi, eikä välttämättä ihan oman havainnon perusteella, että Ilfordilla on hyvät yläsävyt ja Kodakilla alasävyt. Jotain sellaista olin kyllä huomaavinani paperien osalta, mutta taisi se olla vähän markkinoinninkin vaikutusta.
Vs: Merkkiuskollisuuden ihmettelyä En tiedä voiko tätä sanoa merkkiuskollisuudeksi mutta filmiä in moneen lähtöön. Ei niinkään merkin vuoksi jotenkin noihin on vaan tykästynyt. Kesariin löytyy foman 200:a sekä kodakin PanF 125 asa. Fomasta oon tykännyt sekä hinnan että sävyjen puolesta. Aika huoletonta kuvaamista tuolla. Kinariin löytyykin sitten kodakilta trixiä, ilfordin hp5+:aa sekä joskus markettiagfaa (100asa). Jos vielä haluan ronskia raetta filmi on trix ja kehite vaihtuu d76:sta rodilnaliksi. Rolleitakin löytyy kinariin mutta sitä en oikeen ole oppinut käyttämään. Sitten löytyy vielä efken 100asaa contessa piccoletteen. Paperipuolella löytyy myös ilfordia, fomaa ja rolleita. Rollein paperista oon kyllä tykännyt. Aikanaan kun kuvasin diaakin, silloin filmi oli lähes poikkeuksetta ektachrome eri herkkyyksillä. Näillä mennnään ja aina tilanteen mukaan.