Tänään vihdoin otin itsestäni kuvan kaukolaukaisimella. Kaksi salamaa ja iso heijastin, läpiampuva + hunajakenno. Kuva ei ole kaunis, koska malli oli ruma.
Missä on Prinssi Päivänpaiste? ,D Lisää ryönää kuvaan. Valokuvaajien omakuva on aina kameroita ja tavaraa täynnä. Kerrontaa ju noutsaatsä mitä mä miinaan?
Mun kuvaan riitti toi roina mitä on tuossa naaman keskellä. Siinä on nenä jolla haistan hyviä kuvaus kohteita, taitaa vain olla rikki kun niitä ei ole löytynyt. Sitä paitsi en ole vielä kai valokuvaaja?
Hyvä ilme, katse. Ilmentyy suomalaisen miehen karuus ja rujous hyvin. Hiukan oikealla puolen on tukkoinen tuo varjo eli mustaksi mennyt. Toisaalta tuosta voimakkaasta kontrastista johtuen voisi saaha mielenkiintoisen mv kuvan. Tausta on ihan ok, värit asiallinen. Vasemmalla hiukan taite näkyy tosin kankaassa. Hiukan rosoinen. Omakuvat on vaikeita kun ei pysty ohjaamaan eikä katsomaan miten on kameraan nähden. Hyvä omakuva pienistä teknisistä puutteista huolimatta.
Sanottakoon että valaisin hunajakenolla rajusti (jyrkästi vasemmalla ) ja toisen ( suoraan edestä)valon tarkoitus oli vain hieman pehmentää varjoja ja valaista taustan varjot heijastimen kautta. Oikean posken tummuus oli haettua ja sen tarkoitus oli pienentää kasvoja.
valot on hyvät ja tykään tuosta klassisesta silhuetti korvasta. jotenkin vaan oot tässä enemmin nuutuneen näköinen kuin tuumaileva (mikä sitten oli tarkoitus en tiedä). Mallin ei tarvi olla kaunis, tää on ihan hyvä kuva mutta katsekontaktia kaipailisin. ..mutta varmasti tästä mallin persoonaa välittyy jos mallin tuntisi.
Mun mielestä jos se katsoisi katsojaa niin kuvan fiilis muuttuisi ihan erilaiseksi. Nyt se on enemmän surullisen ja sellaisen synkän painostavan oloinen fiilis. Miehen joka haluaa olla rauhassa, ehkä kuitenkin haluaisi että nähtäisiin sisälle?
Muuten hyvä, mutta varjot voisivat olla pehmeämmätkin. Valo on minusta hyvä ja tulee hyvästä suunnasta, mutta sitä ei kerta kaikkiaan ole toisella poskella. Nenä heittää vähän hassun varjon poskelle. Tämä nyt oli ikävä, negatiivisiin asioihin keskittyvä kommentti. Hyvä ja kertova kuva tuo on.
Kuten myös, liian alhaalla on, ja varjopuolelle olisin kaivannut edes ihan hitusen tasoitusta ettei oo ihan reikämustaa... Tahtoo tuo valopuolikin kasvoissa upota helposti taustaan, eli valojen suuntauksella olisi tehnyt paljon. Toki omakuvissa valoja on hankala suuntailla, jollei katso välillä miltä näyttää... ja ota uutta kuvaa.
Rumahan se kuva on, mutta halusit ilmeisesti tehdä siitä ruman. Mallin rumuuteen/kauneuteen en ota juuri kantaa koska (hyvä) kuvaaja voi vaikuttaa siihen itse valojen ja mm kuvakulman kautta. Rumaa tässä minusta on kohina sekä taustan kummalliset kuviot. Tarkkuuskin tuntuu oudolta aivan kuin ei olisi ihan kohdallaan (voi olla myös pienennyksestä johtuva pehmeys). Jos on digille kuvattu olisi valoja voinut säätää useamman otoksen verran. Kuvakulma on ehkä ihan kohtuullinen, vaikkakin aika yllätyksetön. Katse kamerasta poispäin kuvastaa eniten surumielisyyttä tuon ilmeen kanssa, tai sitten hienoista piittaamattomuutta. Tälläisessä potretissa tuo vaikutus korostuu roimasti, aivan kuin joku olisi häirinnyt kesken kuvanoton. Valo on aika kovaa ja luo rankat varjot. Kontrastia, luonnetta, mutta sekin korostuu kuvassa ehkä surumielisyyttä/vihamielisyyttä tai karuutena. Pehmeämpi valo antaisi sinusta pehmeämmän vaikutelman ja tuollaiset varjot voisivat olla hiukan valoisemmat (heijastin varjopuolelle). Punertava iho ei ole eduksi vaan sitä voisi pyrkiä esim hiukan retusoimaan jälkikäteen, vaikka sitten poikkeamaan todellisuudesta. Istuma-asento ei ole myöskään aina eduksi, asia mikä tässä tulee myös esille. Jotain asioita joilla saisi ehkä paremman potretin. Käytä luonnonvaloa mieluiten. Lakana tai jopa ihan oikea heijastin antamaan varjopuolelle valoa jokatapauksessa. Ota kuvat seisten ja vaikka kaukolaukaisimella. Digillä ei tarvitse säästellä otoksien määrääkään. Kokeile erilaisia ilmeitä, katsekontaktia tai ohitse katsomista. Laita leuka reilusti pystyyn ja kokeile kuvakulmaa vaikka hiukan ylhäältäpäin. Vältä sivuvaloa vaan kokeile tuoda valonlähdettä enemmän kameran suuntaan, ei kuitenkaan täysin kameran suunnasta. Vielä kun valo tulisi hiukan ylempää. Mutta noilla ei tietenkään saa aikaan tällaista kuvaa jonka olet selkeästi halunnut tuoda esille itsestäsi. Ehkä hiukan surumielinen ja omien sanojesi mukaan ruma mies. Rujous ja karuus ovat hyviä ominaisuuksia, niitäkin voi tuoda korostetusti esille. Kova valo antaa joskus luonnetta ja sivuvalolla saa ehkä rujouttakin enemmän esille. Kuvan perusteella arvelisin mallin esittämän henkilön olevan surumielinen, ehkä koviakin pettymyksiä kokenus mies, joka on pinnaltaan varsin karu kuten myös ulosanniltaan. Surumielisyys kuitenkin viittaisi aivan toisensuuntaisiin ajatuksiin sisälläpäin. Mutta jokaisella meillä on oma kuorensa, oma persoonallisuutensa eri tilanteisiin.. Koska puhutaan ihmisestä niin haluan tuoda esiin sen että tuo on se miten kuvan henkilön näen kun hänet on tuotu tuolla tavalla esille - ei se miten näen kuvaajan (koska tämä on omakuva). Vesku
Kohina lisätty jälkeen päin hieman yli 4%. Tausta myös poltettu jälkeen päin, kuvaa on käsitelty muutenkin. Tästä malista ei saa kaunista mitenkään ei, eikä yleensä miesten muotokuvia pyritäkään tekemään kauniiksi. Valaistus on tarkoituksella haettua ja pyritty erinlaisuuteen 45astetta perus valaisusta. Yritin saada kuvaan luonnetta ja ainakin kommmetien perusteela ollaan jäljillä mitä hain, se että olenko tuolainen on eriasia, ainakin minua tuntevat ihmiset näkevät virneen ja hymyn useimiten. Valojen säädöstä valoa on säädetty millilleen siihen mitä hain, kursit käyty ja kirjat luettu Kuvattu 8 aukolla ja valot säätyvät portaatomasti, lopullinen "valoisuus" säädetty raw käsittelyssä. Lisäys! Sessiossa meni toistatuntia ja kuvia tuli 84kpl, koitin varmaan 20 eri valaistus variaatiota ja tämän niistä valitsin. Lisäksi muokasin kuvaa 30min.
No, ethän sä toki mikään söpöliini mallipoju ole, mutta enpä nyt lähtisi tuota rumuutta korostamaankaan. Hiuksetkin on pysyneet päässä! ;-)
Realistisen oloinen kuva. Omakuvana aika hyväkin, lukuunottamatta varjopuolta joka on liian pimeä ollakseen hyvä potrettivalaistus ja liian valoisa ollakseen daidekuva. Kuvassa on ihan sympaattisen oloinen suomalainen aikuinen mies, oikeastaan pidän siitä että tässä ei ole lähdetty mihinkään "dynaamisuuden" tavoitteluun oman persoonan esittelyssä vaan ollaan enempikin levossa ja mietiskelevänä. Omakuvahan on pohjimmiltaan se mitä haluaa itsestä näyttää muille. Et ole lähtenyt rakentelemaan itsestäsi menestyvää liikemiestä, nuorekasta ikiteiniä (=liioiteltuja stereotyyppisiä hahmoja) tai jotain mitä ilmeisesti et ole.
Maski naamaan ja olisit ilmetty Olavi Virta. Edellä jo aikas tyhjentävästi ruodittu kuvan valaistusta. Kuten mainitsit, olit rakentanut valaistuksen kaventamaan kasvoja, valaistus on sitä ajatellen aivan oikeaoppinen. Valaistuksessa kuin monessa muussakin yksinkertaisuus on mielestäni parasta. Parhaat potretit syntyvät usein yhdellä valolla ja heijastimella. Pistämätön on kuitenkin valo oikeaoppisesti rakennetussa päivänvalostudiossa. Alakulmasta kuvatessa korostuu leuka ja yläkulmasta otsa kuten tässä omakuvassasi. turkkila