Sanokaamme, että joku tv-toimittaja+kuvaaja päätyisi jostain syystä sinun pakeille, ja haluaisi sinulta hyviä yleisiä vinkkejä 200-300 euron digipokkarin ostajalle, niin mitä sanoisit kansantajuisesti? Mihin digipokkarista kiinnostuneen pitäisi kiinnittää huomiota? Onko pikselimäärällä väliä? Mitä tavallisen tallaajan kannattaisi muuta miettiä siihen digikuvaamiseen liittyvää. Vastauksen pitäisi olla lyhyt, ytimekäs, kansantajuinen ja ehkä vähän hauskakin! Samalla pitäisi perustella, että miksi digipokkari on niin hyvä juttu! Mitä tällaiseen olisi pitänyt vastata? Tämä on tietenkin vain jälkiviisastelua, koska Kuningaskuluttajaa varten tämä proggis tehtiin jo tänään. Oma näppintuntuma ohjelmanteosta.. Mikä ettei. Ohjelman tulee ulos Yle 1:seltä to 12. tammikuuta, eli ens torstaina. Hmm...Toisaalta, mihin soppaan olen lusikkaani taas tarjonnut. Enhän minä ole mikään pokkariasiantuntija - kaikkea muuta. Niin minä toimittajallekin perustelin. Joo, mutta ammattikuvaajan näkökulma, briiffaus, yleiset kuvausvinkit tässä kait ehkä sittenkin oli se juttu - eli että vähän annetaan opastusta. Juttu jatkuu kamerakauppakohtauksella, missä ollaankin liikkeessä ihmettelemässä, että mikä sieltä sitten pitäisi ostaa. Ratkaisun voi siis katsoa torstaina 12. päivä.
Onpas hyvä aloitus. Ja helevetin hankala kysymys, pitää pähkäillä tätä työpäivän aikana ja vastata myöhemmin illalla jotain nasevaa
Kyllähän sitä aika helposti alkaa toimittajalle+kuvaajalle ajattelematta mongertaa jotain kohinasta, kennoista, valovoimasta ja muusta sellaisesta, mistä ekaa kameraansa ostavat eivät ymmärrä hölkäsen pöläystä. Koitin kyllä olla mahdollisimman selkeä. Onnistumisesta en tiedä. Jälkeenpäin tuli vain mieleen, että olisko ehkä paras neuvo se, että jos löytyisi joku niin hyvä kaveri, jolta irtoaisi pokkari lainaan. Niin kokeilemalla ehkä parhaiten selviäisi että onks tämä kamera ok, vai löytyykö siitä kuvan tarpeisiin nähden jotain puutteita. Monethan ostaakin kait samanlaisen, tai uudemman version siitä minkä kaiffari on todennut hyväksi. Niinhän se helposti menee. Ja, jos turhan monia toimintoja jäi kokeilussa käyttämättä, niin kannattaisie ehkä harkita yksinkertaisempaa / halvempaa mallia. Jokuhan ostaa kameran puhtaasti sen ulkonäön perusteella, tai että se on luottokortin kokoinen, siis riittävän pieni. Ostokriteereitä voi olla monia, ja ne on aika usein subjektiivisia. Kaunis pakkaus, siis ei myyjä, tms.. Vasta kameran ostamisen ja kuvaamisen myötä selviää kuvaajan kuvaamisen suunta. Innostuuko se lainkaan kuvaamisesta, ja luopuuko hän kuvaamisesta vallan, tai päivittääkö tämä innostuneen vuoden sisään digijärkkäriin. Ensimmäinen askel on jossain vaiheessa kuitenkin otettava. Käyttöohjeetkin kannattaa lukea mahdollisimman tarkkaan. Meinaan jos haluaa ottaa kamerasta kaikki irti. Rajoitteet on hyvä tiedostaa, ettei yritä liikaa tai ihan mahdottomissa olosuhteissa. Valon vangitseminen ja valolla maalaiminen onnistuu aina paremmin, kun valoa on riittävästi, mutta ei liikaa. Siksi ainakin minun mielestä on parempa aloittaa ulkokuvauksilla. Valon ja värien hahmottaminenhan on valokuvauksen oppimisessa aika olennaista. Taiteellisuuteen ja valokuvan visuaalisuuteen voi kait oppia aika halvallakin pokkarilla. Se, että itsekin harrastaa edes jonkin asteista valokuvaamista, madaltaa kynnystä oppia valokuvista ja valokuvaamisesta lisää. Ja, kun mielestäni määrä ei korvaa laatua, niin minun ymmärtääkseni valokuvausharrastuksen yleistyminen vain lisää kiinnostusta valokuvia kohtaan. Siksi tällaiset jutut on minun mielestä ihan jees. Valokuvaus on oma kiehtova visuaalinen tapa nähdä ja ymmärtää asioita ja maailmanmenoa. Toisaalta sellainen, joka ei omista kameraa, eikä harrasta kuvaamista, niin näkeekö se asiat ja ennenkaikkea kuvat missä määrin toisin kuin me valokuvaajat? Ymmärtääkö valokuvausta harrastamaton yhtään sen paremmin tai huonommin hyvän kuvan päälle? Mutta alkuperäinen kysymys kuului, että kuinka enskertalaisella passeli eka kamera? Mikä on sopiva pokkariksi 200-300 egen hintahaarukalla. Ensikameran ostajan ei ehkä kannata laittaa kovin paljon likoon, jos valokuvaus ei sittenkään ehkä ollutkaan se oikea juttu. Ehkä tällaisia kameravertailujakin on jo tehtynä, varmaan pilvin pimein, mutta kun en ole sellaisia lukenut, enkä ollut muutenkaan aikeissa telkkarissa antamaan mitään merkki- tai mallikohtaisi suosituksia. Onnistunut hankinta voi hyvinkin vauhdittaa kuvausharrastusta, siinä missä epäonnistunut ostos voi viedä toiseen suuntaan. Auts.
Omasta mielestä tärkein tekijä on käytettävyys. Miltä kamera tuntuu kädessä? ja miten valikkojen käyttö onnistuu? Eli aina pitäisi kokeilla kameraa ennen ostoa. Pokkareissa kuvien laatuerot eivät ole mitään suuria, joten tavallisen pulliaisen ei niistä kannata stressata.
No itse antaisin saman neuvon kun siskolle kun kyseli millainen digipokkari kannattaisi hankkia tyttärilleen. Eli unohda koko juttu ja hanki käytetty filkkajärkkäri, tai jos on pakko pokkari olla niin laadukas uusi tai käytetty filkkapokkari. PS: ei kait se muuten ollut Heli T. joka tuota kunkkuun kyseli?
Mun velikin pähkäili, että pitäiskö vanhemmillemme ostaa digipokkari, kun mutsi tykkää räpsiä itselleen muistoja. Sanoin, että ei kannata. Niiden kone on niin raato, ja kun se kuitenkin haluaa esitellä niitä paperikuvia. Heillä digistä printtauttaminen muuttuisi liian vaikeaksi, eikä tämän tapauksen kuluttamat filmimäärät ole niin suuria, että digiin kannattaisi siirtyä ainakaan taloudellisin perustein. Pitäisi hommata uusi konekin. Digi soveltuu parhaiten sellaisille, jotka muutenkin jaksaa touhuta tietokoneen kanssa, ja ymmärtää vähän siitäkin. Äidilleni annettiin meidän perheen (vaimon) käytöstä pari vuotta sitten sivuun jäänyt filmipokkari. On niitä monia sellaisiakin tapauksia, jotka on aikoinaan filmiaikaan harrastanut valokuvausta, joilla kuvaaminen on kauan sitten kuihtunut, mutta lähtenyt uuteen jyrkkään kukoistukseen digikameroiden myötä. Digitaalisuus ja se kokeilemisen ja sitä kautta oppimisen tie voi joillekin olla hyvinkin motivoivaa. Se on tosin maku- ja tyylikysymys. Ihmiset oppii ja innostuu asioista niin eri tavalla. Yhtä oikeata ratkaisua ei ole. Siksi tällaista kansantajuiseksi tarkoitettua juttua varten pitää vähän yrittää yksinkertaistaa. Digipokkari rules! Nicolas J:n kanssa toi tehtiin. Kuvaaja Lappalainen oli toinen johon törmäsin. Muista en tiedä mitään.
Minä en antaisi tuollaista neuvoa. Digillä on etunsa, filmillä on tietysti myös etunsa. Mutta sitä mitä neuvoisi riippuisi tietysti henkilöstä paljon, kuten myös hänen kuvauskiinnostuksestaan ja ajattelutavastaan digiin. Rohkea teko Henkka mennä kertoilemaan neuvoja asiantuntijana telkkariin asti. Koskaan kun ei voi miellyttää kaikkia. Vesku
Jos on ensimmäisen kameran ostaja, varsinkin sellainen tavallinen joka ottaa enemmän muistokuvia sekä ehkä myös hiukan vanhempi ihminen niin mahdollisimman yksinkertainen kamera. Takanäyttö jopa pitää olla todella iso jotta siitä näkee jos on huonompi näkö, etsimenhän voi unohtaa suosiolla pokkareissa sen verran huonoja ne on. Kuvanvakain voisi olla pop. Myös suhkot selkeän oloinen ja järkevän muotoinen jotta se pysyy kädessä. Kestävän oloinen myös. Nuoremmat ihmiset ostavatkin sitten trendikameroita ja monesti puhelimen mukana olevan tai jos erillisen niin canonin.
Tietoinen riski, siis olla väärässä, ja opastaa huonosti. Hyvä jos asiasta kuitenkin jää positiivinen yleisvaikutelma. Onhan sitä aikoinaan oltu telkkarissa yhdessä jos toisessa yhteydessä, lyhyemmissä ja vähän pidemmissä pätkissä (0,5 h dokkarissa), aamutelkkarin suorassakin. Siinä suhteessa ei mitään järisyttävää. Vähän niin kuin mikä tahansa rupattelutuokio. Niin, paitsi että rupattelun päätteeksi jouduin yllättäin vähän hommiinkin, eli kuvituskuvan aiheeksi, eli kuvatuksi ikäänkuin hommissa. Linkin takaa löytyy tilanteesta syntynyt dokumenttikuva... http://www.kameralaukku.com/portal/index.php?name=PNphpBB2&file=viewtopic&p=51015#51015
Melkein kehottaisin kysyjää kartoittamaan tarpeensa tarkasti. Siis miten kuvaa, mitä kuvaa, missä kuvaa, paljonko kuvaa, millaisia ominaisuuksia kameraltaan vaatii, yms. Jos näistä ei ole mitään hajuakaan ja kamera ostetaan vain siksi, että sillä voi kokeilla mitä kuvaaminen on, niin ei taida merkillä ja mallilla enää niin olla väliä. Saman hintaluokan laitteissa kun ei taida liiemmälti eroja olla. Eri malleja näpläämällä se juuri itselle mieluisin kyllä oletettavasti löytyy. Valokuvauksen perusteiden tuntemisesta ei tässä vaikeassa valintavaiheessa ole ainakaan haittaa. Lisäksi kehottaisin kiinnittämään huomiota uuden kameran yhteensopivuuteen vanhan laitteiston kanssa, lähinnä siis tietokoneen kanssa. Tässä nimittäin taannoin uusi (halpa) Fujin digipokkari ei suostunut tunnin taistelun jälkeen yhteistyöhön Windows XP:n kanssa. Ei ilman ajureita, eikä ajureiden ja ohjelmistojen kera. Kumma kyllä iBook imaisi kuvat ko. kamerasta ilman napinoita, ilman mitään säätöä/ajureita. Ilmeisen harvinaista näin nykypäivänä, mutta näemmä mahdollista. Punainen lanka lienee se, että yksinkertaisen napakkaa ja kattavaa yleisohjetta on melkoisen vaikea antaa. Totta. Tämä fakta tuntuu vain kuitenkin melko usein unohtuvan kokonaan. Mennään vain muiden mukana uutuuden huumassa. Tosin uskaltaisin väittää, että tietokoneista on kyllä ymmärrettävä enemmänkin kuin vähän. Tai ainakaan siitä tuntemuksesta ei haittaa ole, päinvastoin.
Kyllä tässä on minun mielestä hyvinkin asiallinen ajattelumalli. 99%:lle vanhemmista ihmisistä en missään tapauksessa suosittelisi digipokkaria, sillä jo tietokone tai sen käyttö ohittaa monesti oppimiskynnyksen/-halun. Kyllä filmi vielä on vähän kuvaavalle ihmiselle aivan pop kapistus, erittäin anteeksiantava valotuksen suhteen, kuvat on valmiita ilman käsittelyä ja homma on kaikenkaikkiaan halpaakin jos kuvaa 20 rll/vuosi. Omassa käytössä en välttämättä enää siirry 135-formaatin filmin käyttäjäksi, sillä kyllä nykyiset D-SLR:t jo etuineen on kokonaisuutena edellä filmijärkistä. Tosin keskikoossa ei tule mieleenkään ostaa digiperää.
Aika pitkälle tuosta samaa mieltä, mutta tuon keskikoon paremmuuden kanssa ollaan aika tiukoilla kun nämä tavalliset 35mm järkkärit ja 1:1 kennot ovat parin kolmen vuoden päästä 20-30MB kennoilla varustettuja.. Ei enää tartte muuta.. Joku toki tarvitsee, mutta ainakaan minä en uskoisi tarvitsevani
Tuossa on varmaan aika hyvä lähtökohta. Saahan filkkakuvat tarvittaessa CD:llekkin edullisesti. Sanonpa vielä, että filmi on edelleen paljonkin kuvaavalle (tai paljon aikaa kuvaamisessaan viettävälle) mainio tallennusmuoto. Itse kuvat alusta loppuun tekeville se on harrastuskokonaisuus. Mielestäni vaikuttaa myös siltä, että moni digikuvauksen kautta valokuvaukseen tutustunut on nyttemmin alkanut pohtia kuvaamisensa kehittämistä muutenkin kuin suuren (ilmaisen) valotusruutumäärän kautta.
Paljonhan ammattilaiset ovat siirtyneetkin maailmalla keskarista käyttämään esim. Canonin 1Ds MkII:sta studiokuvauksissakin... saati sitten kun järeämpiäkin tulee pikkuhiljaa...
Kyllä, molemmat on tosia. Todellisuudessa jos kuvasta tulee julistekoon, niin se on riittävä mihin tahansa. Isommat pystyy interpoloimaan vähintään riittävällä tarkkudella. Isompaa ei yksinkertaisesti tarvitse edes vaativampi kuvaaja. Sitten kun mietitään noita kokoja, joita normaali kuvaaja käyttää maksimissaanm, esim IFI:n 75x50cm, niin niissä ollaan jo nykytekniikalla. Megoja en kaipaa lisää, mutta sävyjä ja värejä kyllä... vaikkapa aluksi tuo true 16bit, mikä ruukkaa digiperissä jo olemaan normaali tallennuksen bittisyvyys. Ei interpoloitu 12bit, kuten nykyisissä D-SLR:ssä. Kuitenkin pidän 1Ds mkII:sta hivenen liian tyyriinä harrastajalle, 5D nippanappa menettelee alle 3000€ hintatasollaan, 1D mkIIN hivenen ylihinnoiteltuna jo hivenen kallis (~3,4k€). Ominaisuudet tosin on Canonin valokoimassa ns. uniikit, joten ei ole vaihtoehtoja jos C:ltä ko. kameran haluaa... tai no on, odotus. Tuplat tuohon N:n hintaan lisää ei tee mieli digiin sijoittaa, saati sitten se nelinkertainen hinta Ds II:en ja digiperän välillä. Kehitys menee rajusti eteenpäin ja kohta alkaa jo optiset ongelmat tulemaan eteen kun 1Ds MkII:n resoluutioista mennään yli, joten ei aivan halpaa sekään. Mietiskelin nimittäin tuossa, että pitääköhän mun päivittää optiikkaa jo 5D:hen siirtyessä, vai riittääkö 28-135 IS:n tarkkuus ylittämään kennon kyvyt ? Tässä tuota Sigman 300 f2.8 EX HSM:ää testaillessa on juuri em. ajatus tullut mieleen, sillä mieli ei tee ostaa putkea josta täyden aukon piirron heikkouden näkee jo nyt 20D:llä, saati sitten parin-kolmen vuoden päästä olevilla kameroilla se olisi jo raju heikkous. Hinta ei kuitenkaan aivan halpa edes Sigmalla ole. Eli optiikassa en ruukkaa tinkimään, jos se suinkin on mahdollista, tosin yli 4k€ sijoittaminen yhden-kahden kuvauslajin optiikkaan ei oikein innosta tällä hetkellä =)
Nyt aletaan jo olla melko kaukana alkuperäisestä aiheesta. Eikö näille omien kalustohankintojen perusteluille voisi perustaa oman ketjun?
Ja taas tosiaan karkasi mopo käsistä, kun ollaan jo ostamassa Imaconin periä ja lähtökohtana oli HP:n muovipokkarin valinta Mutta olen Tipen kanssa samaa mieltä, ei digi vaan käy kaikille. Tuossa aiemmin kerroin että annoin siskolle sen neuvon hankkia edullinen filkkakamera tyttärille digipokkarin sijasta, ja se neuvo otettiin hyvin vastaan. Etenkin kun sisko sai faijalta toisen sen eos300:sta, sillä pitäis tyttöjen pärjätä kyllä aika pitkälle, onhan siinä automaattimoodi ja sitten manuaalisäädöt joita voi myöhemmin opetella käyttämään jos harrastusta riittää. Vanhentumassa olevaa negafilkkaa se sai joltain työkaveriltaan viitisenkymmentä rullaa ilmaiseksi joten on mitä poltella. Jotain kuluttajafilkkaa mutta ei se tuossa käytössä tarvi velviaa ollakaan. Kun tytöt haluaisivat laittaa kuvia kotisivulleen niin kerroin että filkastahan saa nettikuvat tai CD-skannaukset halvemmalla kuin ensiprintit, eli ei negastakaan tarvitse ottaa kaikkia kuvia printeiksi vaikka sitä aina 'tarjouksissa' tyrkytetäänkin. Laatu ei liene niin hyvä kun itse skannaamalla, mutta eihän tässä taidetta olla tekemässä, fer chrissakes kyse on 12 vuotiaista tytöistä jotka tykkää kuvata kissoja. Digikamera vaatii omat työnkulkunsa jotta hommassa olisi mitään mieltä. Jo pelkkä kuvien arkistoiminen tuossa perheessä hirvittää mua. Lisäksi digipokkarit ovat senverran kelvottomia vehkeitä että mikä tahansa filkkavekotin jossa on säädettävä aika ja aukko pesee ne mennen, tullen ja palatessa. Sekä kuvanlaadussa, käyttömukavuudessa että hinta/laatusuhteessa. Toinen esimerkki: Faija kuvaa aika paljon filkalle, kameroina useimmiten EOS ja Pentax järjestelmät. Ostipa tuossa noin vuosi sitten hetken mielijohteesta Nikonin pokkarin, mallia en nyt muista mutta sellainen näppärä tupakkiaskin kokoinen kapine, ei varmaan aivan huonointa laatua. Jonkinajan kuluttua hän vain huomasi että digitouhussa ei ole ensiviehätyksen jälkeen paljonkaan mieltä, kuvat ei tosiaan parane ja on kaikki tuo tietokoneen kanssa räpeltäminen vielä. Mikään ei aina toimi ihan niinkuin pitäisi, ja kun päivittää jotain niin taas hommat kusee. Ja moni varmaan tietää miltä tuntuu anta puhelintukea 600km päähän kun kortinlukijan asennus on mennyt munilleen Eli faija lahjoitti siis tuon näppärän pokkarin mun broidilleni, ja jatkaa kuvausta filkalle. Keskikokoakin on taas miettinyt pitkästä aikaa.
Ohjelmatietojen mukaan Kuningaskuluttaja tulee siis tänään TV 1:seltä alka 19.15. Digikameran osto-opas oli mainittuna siellä loppupäässä. Oliskos siis ehkä jossain noin 19.30-45. Pätkän pituudesta en tiedä. Luulisin, että se varsinainen kameranosto-osuus, eli se kun ne on kaupassa hipelöimässä niitä kameroita vie enemmän aikaa.