Vs: Katukuvaus Ovelaa psykologista katukuvaus-sodankäyntiä. Itselläkin on joitakin tuonsuuntaisia metkuja, joilla höynäytän pahaa-aavistamattomia katunaisia, koiria, miehiä jne. Pääasia on ETTEI yritä edes ulkonaisesti teeskennelläkään olevansa mikään katukuvausstaramestaripröö. Hassu sählääjä on hyväksyttävämpi kuin vaikkapa jokin töykeästi kanoniopiskoitaan katuimmeisten suuhun kiinni tukeva wannabeekatunäpsijätähti. PS. Kesälläkin on kiva kuvata vaikkapa kaupunkia (ihan väreissäkin ja varsinkin pilvipoudalla - kova valokin käy, joskus jopa pukee asioita) - ihmiset ovat suvaitsempia ja paremmalla tuulella. Tulee iloisiakin kuvia - ihan totta - jopa puukko-finnien maassa. Ihmiset ovat snadisti päivettyneinä ehkä kauniimpiakin - varsinkin monet ulkomaalaiset kesäturistit ja meidän omat ihanat suomen ruotsalaiset. Edith P. : Eipäs olekaan tullut laitettua "katukuvausta" tänne esille - vaikka olen itsekin harrastanut sitä jo ennen kuin edes tiesin koko trendikkäästä kategoriasta. Kamerahan on ollut "aina" mukana jo suurinpiirtein 30 vuotta. Tuskin laitankaan ... Kiukkufoorumille (jolla lähinnä keskitytään haukkumaan vähänkään persoonallisia ihmisiä hulluiksi. Paskaa sellainen) ... Edith P. Toinen : Oli typoi ...
Vs: Katukuvaus Kamera, joka sujahtaa vyölaukkuun ja klipsiaurinkolasit. Tuskin kukaan ottaa vakavasti, jos vain kuvaajan luonto kestää habituksen.
Vs: Katukuvaus Me harrastelijat olemmme turhan genre-tietoisia. Itseämme parempia tyyliniekkoja kun yritämme olla.
Vs: Katukuvaus Olen tavallaan samaa mieltä kuin Est, että luokittelusta ei sinänsä ole mitään hyötyä. Mutta katukuvaustyyppisen kuvan saamiseksi on otettava täysin pään täyttävä asenne siitä, että nyt katsotaan ympärille ja kamera nousee silmille heti, kun joku alkaa kiinnostaa. Siinä ei toimi maisemakuvien harkinta ja valon odottelu, studiokuvauksen yksityiskohtien tarkistaminen eikä urheilukuvauksen ennakointi. Siinä mielessä joku oman pään sisäinen kategoriointi on eduksi. Niitä kuvia vaan sitten tulee kameran täydeltä. Jälkikäteen sitten kritisoidaan ja raakataan. Yksi kohtalaisen onnistunut sadasta kuvasta on jo hyvä tulos. Ja totta on, että mitä paremmin olet turistin näköinen, sitä helpompi on kuvata. Ainakin Helsingin keskustassa. Järkkärikään ei ole mikään ongelma nyt, kun joka toisella japanilaisella on sellainen kannossa.
Vs: Katukuvaus Kyllä kategorioinnilla ja kuvan taustoilla, aikakaudella, paikalla ja intentioilla on merkitystä. Myös muissakin taiteenlajeissa sanoivat taideteoreetikot mitä tahansa. Minulta ainakin meni maku kun selvisi, että Jeff Wallin kuvat eivät ole "aitoja" vaan harkitusti lavastettuja. Esimerkiksi teos "The Storyteller" menettää jotain kun tietää, ettei se olekaan "katukuva", eikö? Valokuvassa on juuri se erityispiirre suhteessa muihin kuvataiteen lajeihin, että yhteys juuri tietyllä hetkellä vallinneeseen todellisuuteen on kuvan ytimessä. Kutsumalla kuvaa katukuvaksi kerrot jotain sen alkuperästä ja luonteesta.
Vs: Katukuvaus Tottakai "kategorioinnilla ja kuvan taustoilla, aikakaudella, paikalla ja intentioilla" on "merkitystä". Onko joku muka kieltänyt asian ? -Ei ole. "Lavastuksellekin" tulee heti merkitys kun "tiedät" ? *hohhoijakkaa*
Vs: Katukuvaus Miksi ? Ainahan voi mölytä latelemalla ympäripyöreitä ja saivartelevia tekonokkelia fraasilatteuksia. Loputtomasti ... Edit : Lisäys : (;~})
Vs: Katukuvaus Onko tämä sun menetelmä? Eihän katukuvauksen tarvitsisi olla noin aivotonta. Voi oppia kuvaajan kannalta toimivimmat paikat kaupungissa, odottaa ja ennakoida. Helpottaa jos on jokin karkea ajatus ennen kuvaamista että voi valita linssin, filmin ja kuvauspaikan sen mukaisesti.
Vs: Katukuvaus oohhh... onko nyt siis todellakin niin etteivät saivartelijat häiritsekään kun lavastelee? haha...
Vs: Katukuvaus Ei nyt ihan yksiselitteisesti noinkaan. Monet klassista katukuvausotoksista on otettu niin että kuvaaja on löytänyt hyvä paikan joka muotonsa tms. puolesta sopivat sille että hyvä kohde talsii paikalle. Samaa harkintaa ja suunnittelua siinä käytetään kuin studiokuvauksissa, eri tavalla vain.
Vs: Katukuvaus Olen silvasan linjoilla. Kyllä katukuvaakin voisi suunnitella. Ja pitääkin suunnitella jos hyvää haluaa aikaiseksi. Katsella kuvakulmia, valoja, liikennettä jne. Etiikan raja menee kai siinä, että ei saisi kuvassa olevia ihmisiä ohjata, menee muuten katupotretiksi. Joskus tulee hyvääkin kuvaa hetkeen tarttumalla. Ja ainahan on katukuva on sillä tavalla hetkestä kiinni, että kadulla kulkevia ihmisiä ei voi valita. Siitä on revittävä mitä kadulla tapahtuu.
Vs: Katukuvaus Toki paikalla, ajalla, ennakkosuunittelulla ja odottelulla on merkitystä. Mutta vertaan edelleen katukuvausta luontokuvaukseen. Et voi kuitenkaan tietää etukäteen, milloin se hakemasi tilanne tulee, etkä useimmiten voi täysin varautua vain yhden etukäteen hakemasi kuvan saamiseen (ehkä luontokuvauksessa helpommin, eläimillä on vahvempi rutiini kuin ihmisillä). Ja kuvia tulee paljon. Ehkä painotan enemmän kuitenkin tilannetta kuin vaikkapa kompositiota, se voi olla ihan totta. En ole omassa kuvauksessani tyytyväinen pelkkään nättiin valoon. [QUOTE> [/QUOTE] Niinpä. Näitä ei oikein suunnitella, vaan ne tulevat vastaan ja ne pitää saada kennolle. Ja usein nämä alkavat vaiheittain, jolloin on kuvattava jo ennakoivasti. Lopulta se juuri oikea napsahtaa. Tämä ei ole ehkä mikään hyvä sarja katukuvaksi, mutta ainakin klisee. Kosinta Olin väärässä paikassa ja väärällä kalustolla, joten kuvia on kropattu paljon. Yhteensä tuosta on otettu kahdeksan laukausta, jossa tarinan kertoo kyllä neljä. Suuteleva pari tuli kuvattua ensin ja käännettyä jo katse muualle, kun sarjan toinen kuva ilmestyi silmäkulmaan. Sitten tätä jo pitikin kuvata enemmän. Jättäisikö joku kuvaamatta?
Vs: Katukuvaus Mutta tuskin missään muussa kuvaamisessa tarvitaan niin paljon ennakkovalmisteluja ja kohteeseen tutustumista sekä kaikenmaailman scouttausta kuin luontokuvauksessa. Rutiinista. Kun katselee työmatkaliikenteen ruuhkaa, niin aika täsmällisiltä ihmistenkin rutiinit vaikuttavat ;-)