Mitenkäs tälläisiä yökuvia otetaan? Vaaditaanko siihen miten laaja optiikka ja sit aukot sekä valotusajat? Tietysti olisi mukava löytää ne revontulet mut pitäs kai kylmä harjoitella tuo yökuvaus ensin.
En ole mitenkään expertti varsinkaan tällaisessa kuvauksessa, mutta mitä valovoimaisempi ja laajakulmaisempi objektiivi on, sitä parempi. Kuvasin tämän 10D:llä + EF 17-40mm objektiivilla 17mm polttovälillä, aukko 4, valotusaika 20 sekuntia. Ei tässä oikeastaan mitään taitoa tarvita, kunhan maisema on suht koht siedettävä ja taivalla on muutakin kuin utuista huttua. Tämä loisto ei kestänyt kuvauksen jälkeen pitkään, vaan jo viiden minuutin päästä vahvimmat sävyt olivat hävinneet ja loppuaika meni palellessa (-29C). Parhaimmillaan revontulia oli suoraan pään yläpuolella, joten kalansilmä olisi ollut ihan kiva...
Pitääkö kuvia jälkikäsitellä miten voimakkaasti jälkeenpäin jotta saadaan noi tähdet näkyviin. Ja pitääkö kamera olla alivalotuksella, oletan?
Hieno kun mikä! Hyvä kun kuvassa on mukana muutakin kun pelkkää taivasta, tai taivasta ja pari puunlatvaa niinkun tälläisissä usein tuppaa olemaan.. Alaosasta erottuu yksityiskohtia mukavasti ja revontuletkin on tallentuneet kennolle oikein mallikkaasti.
Kaikkia kuviahan pitää säätää, mutta ei tämä mitään ihme temppuja photarissa kaipaa.. Ei tarvitse olla kamera alivalotuksella, idea on sopiva aika suhteessa vallitsevaan valoon. Se mitä petri sanoi, että valovoima on poikaa. Hyvällä lasilla saa aikaa lyhentymään, ettei tähdet piirrä viivaa, vaan ovat pisteitä. Joku prime lasi f1.4:llä olisi aika kiva, mutta saa kuvia f4:lläkin, laajuus on kovasti valttia, eli tuossa olisi hirmu paljon etua 1:1 kennosta Toki, mitä enemmän valoa revot tuottaa sen paremmin myös maastoon saa yksityiskohtia. ps. Hyvä kuva! ja hauskan vihreä on maaston valokin, sopii hyvin tuollainen valaisu talviseen maisemaan
Hieno kuva. Itse olen kuvannut aika paljon reposia ja käytössä ollut Nikkor 17-35mm f2.8 filmille. Filminä olen käyttänyt Fuji Provia 400F ja oheisen kuvan loimotukseen on valotusajaksi riittänyt 20 sekuntia, jolloin tähdet eivät vielä häiritsevästi viiruile. Alkuillasta ja kuunvalossa riittää nopeammatkin ajat, jolloin kirkkaimmatkaan yksityiskohdat eivät pala puhki. Hyvin usein lumen aikaan, kannattaa valotus mitata lumesta, jolloin saa varsin onnistuneita valotuksia aikaiseksi.
Näinkin komea taivaanilmiö ei mielestäni tarvitse noin ahdistavia kehyksiä ollenkaan. Muuten hieno. Isompanakin katselisin.
Jahka pääsen täältä GPRS-yhteyksien takaa poies, niin laitan tästä rajaamattoman version ilman kehyksiä, tämä kun on reilusti rajattu. Mutta mun kuvissa kehykset ovat aina se paras osa kuvaa... joskus jopa kuvatekstin kera...
Ihan hyvä kuva reposista, hieman on punaista loimuakin mukana. Valovoimainen laajis se olis hyvä peli näissä. Voisi käyttää hieman lyhyempiä aikoja, eli sais "ryhtiä" liekkeihin. Maksavat laadukkaat sellaiset vaan niin p*rkeleesti. Itse olen miettinyt 17-40/4 päivitystä pykälää valovoimaisempaan, eli 16-35:een. 2.8 tuossakin olis lyhentänyt sen 10 sekkaa, tai samalla ajalla antanut hurjemmat loimut.
Suuri kuva täällä Unohdin mainita, että käytin ISO 200:aa ja 20 sekunnin valotus tekee tosiaan tähdistä viiruja kuten tässä, vaikka pienestä kuvasta sitä ei vielä huomaa.
Anteeks kun änkeen samaan oman revontulikuvani kanssa, eli tämä otettu ihan täällä etelässä 350D:n kittiputkella ja 20 sek. valotusajalla (sekä sen verran hepposella jalustalla, että tärähti väkisinkin), mutta kysyisin, että miksi mun kuvissa tähdet on sellaisia "planeetoita", eli ei näytä lainkaan tähdiltä... johtuuko pitkästä valotusajasta vai tärähtäneestä kuvasta?
Mun mielestä sun tarkennus on joko väärin eli ei ole äärettömässä tai sitten kuva on tärähtänyt? Tosin en tiedä sitten yhtään tästä kuvauksesta.
Olisitko tarkentanut 'äärettömän ohi', eli kiersitkö putken manuaalitarkennuksella tappiin asti? Canon EF-putkissa on näet jonkin verran tilaa 'äärettömän takana', lähinnä kompensoimaan sitä että äärettömän paikka muuttuu putken lämpötilan mukaan lämpölaajenemisen vuoksi. Tekniikka jota itse käytän noissa on se, että valitsen jonkin riittävän kaukana, vaikka horisontissa olevan kohteen ja tarkennan AF:llä siihen, sitten näpsäytän putken MF:lle ja sommittelen kuvan. Jos aukkoa on vara pienentää niin sekin auttaa mutta kyllä noin tehtynä tähdet saa skarpeiksi pisteiksi täydelläkin aukolla.