Vs: Isäni, faija. Luonteikas mustavalkokuva tyylikkäästi vanhentuneesta äijästä on hieno genre ja nämä sen genren ansiokkaita edustajia. Tykkään etenkin tuosta lähikuvasta.
Vs: Isäni, faija. Kuvat on hienoja ja tekevät kunniaa isällesi. Kun ne tarjoillaan tälleen aseteltuina että katse on aina sivulle, niin katsoja jää miettimään ratkaisun takoitusta. Ok jos kyseessä on käytännön ratkaisu. Muuten siitä saa vaikutelman että nyt on aivan erityisen tarve katsoa sivulle ja ohi.
Vs: Isäni, faija. Joo muakin häirittee ku molemmissa on niin vahva tuo sivulle mulkkaus. Yksittäisinä kuvina (miten näiden pitäs olla) ei häiritse juurikaan, kimppaan lykättynä häiritsee -Late
Vs: Isäni, faija. http://farm6.staticflickr.com/5344/6917002194_3ec932000a_o.jpg tos o vähä isompi. -Late
Vs: Isäni, faija. No ehkä tuon vaikutelman syynä on että katseet eripuolille ulos, josta syntyy kuvaparin keskelle tyhjä vaikutelma, jota lautaseinä ja vasemman kuvan vähän ahdas asettelu korostaa. Oikean puolimmainen näyttää oikein hyvältä. Kantaisi yksinäänkin. Mielestäni siis vasemman sommittelu ei toimi hyvin ja vielä vähemmän parina. Sävyt ja valo hyvät molemmissa.
Vs: Isäni, faija. Lynch-lookia tuossa ei mun mielestä ole kyllä yhtään, mutta oikean puoleinen kuva on hyvä yksittäisenä.