Vs: Bermudan kolmio Uunisaari näyttäis useemman nykyvalokuvaajan inspiraation lähteeltä. Tässäkin karheempana Freudilaisena lipsahduksena, tai no, luulempa jotta varsin tietoisena... Nyt liikutaan kuitenkin herkimpiä miehiä kadoksiin hukuttavilla vesillä. Ihan vesirajassa mennään (rajaus). Tämä Bermuda näyttäis pullistuneelta, keskiosastaan kohonneelta. Toisaalta, kyseessä lienee karkean järjen automaattisesti muodostamista hätäisistä selityksistä, kuten pilottimme havahtui vasta unettavan laiskuuden herättämissä ilmakuopissaan tai pelkän massamediamaisen Golf-virran harhauttamana, suuntavaistonsa menettäneenä G-pisteen etsijänä (vrt. Bermudan kaltaiset seudut ihan imee sivusta katsojia). Selityksiä on monia, väliaikaisista kompassihäiriöistä ajan tajunnan pettämisiin. - Halkeilevan kallion pihkaa. - Vain hetkeksi säilöttyä innovatiivisuutta. - He hioivat ja hioivat kuviensa sävyjä huomaamatta kaukokylmän keskittymää. - Kirkastettu amalgaamipaikkakin tarvitsee ohuen eristysvaippansa kiinnittyessään kolmioporatun reijän seinämiin, siltikään särky ei tunnu poistuvan? Vihloo niin, varsinkin oikeelle ylhäälle...
Vs: Bermudan kolmio Kiitos - luulisin. Harvoin, jos koskaan, minun kuvani on kirvoittanut noin runsassanaista ja runollista kommenttia, vaikka sisältö jäikin hämärän peittoon. Freudviittauksen innoittamana tein tuherosta vielä tuollaisen bordellinpunaisen autocolour-version...
Vs: Bermudan kolmio He hee A) Valokuvaaja kuvittelee kertovansa kuvallaan joitan B) Kuvaa tulkitseva kommentoija tulkitsee kuvasta jotain C) Kommenttien lukija yrittää verrata kommentteja ja kuvaa toisiinsa Meillä on tuossa selkee Bermuudan kolmio, joka etsii häntäänsä, ja ellei löydä moista, hukkuu matkan päämäärä jonnekin golfvirtojen alkulähteille, merten syvyyksiin. Ensimmäinen kuva on näistä parempi.