Vs: "Aidot kuvat" valokuvausliikkeistä Ainahan sitä voi ihmetellä, etteivät automaatin 9 c kpl maksavat kuvat ole ihan samaa laatua kuin käsityönä yksin kappalein tehdyt.... Maailmassahan tuota kummastelemista riittää. Jos eurolla saa 11 kuvaa, niin lienee selvää, ettei yksittäisen otoksen säätöön oikein kauan aikaa panna.
Vs: "Aidot kuvat" valokuvausliikkeistä Ongelman lähtökohta on oikeastaan juuri tuo: digitaalitekniikka on tuonut kuluttajahinnat alas, mutta samalla sellainen tarkkuus joka on ainakin periaatteessa ollut tekniikan puolesta mahdollista saada mistä tahansa valokuvalabrasta rajoittuu nykyään fine art -tuotantotaloihin -- perusvalokuvauslabroista ei vain yksinkertaisesti löydy näitä laitteita. Siksi sellaiselle, joka ei tarvitse otoskohtaista valokuvien viilailua ennen tulostusta mutta haluaisi saada vastaavaa tarkkuutta kuin optisesti on ollut aiemmin mahdollista saada, ei yksinkertaisesti ole tarjolla "välimallin" tulostuspalvelua. Mutta en minä siitä mielipahaa koe. Pikemminkin innostavaa huomata, että värivedostuksen opetteleminen kannattaa...
Vs: "Aidot kuvat" valokuvausliikkeistä Ei ne puolentunnin kuvat yms. minilabbiskama ollut ennekään yhtään sen kummempaa. "Mahdollista oli saada", kyllä - ja niin on nytkin. Sama ero oli n.s. "vanhaan hyvään aikaankin" noitten minilabbisten ja ammattivalmistamojen välillä. Dialab, ColorKolmio, Eirin ammattipuoli ja monet muut tekivät kunnon jälkeä, hinta tietysti oli toinen. Esim. Eirillä sai panna rastin ruutuun kummalle puolelle haluaa. Amatööripuoli oli paljon halvempi, mutta sieltä sitten tuli aina lappua kuvien mukana "studiossa kuvatut filmit eivät kuulu tälle linjalle, olkaa hyvä ja käyttäkää vastaisuudessa toista linjaamme" tms. Joutuivat säätämään, kun automaatti ei tykännyt taustapahvin väristä. Tuossa suhteessa maailma ei ole muuttunut mitenkään. Halvalla saa halpaa, laatu maksaa.
Vs: "Aidot kuvat" valokuvausliikkeistä Näinhän toi on mennyt, paikallisesta minilabbiksesta sai aina nopeasti halvalla huttua. Monasti se kelpasi aina kaikille, kun ei paremmasta tiedetty. Noilta isommilta sitten rahalla parempaa. Just heitin nipullisen Colorkolmion kuvatilauslomakkeita ja niihin kuuluvia erikokoisia rajausmaskeja roskiin. Niihin sai merkitä haluamansa värikorjaukset ja filmityypit, vaikka kyllä noista isoistakin firmoista välillä tuli aika sutta ja sekundaa. Vaan taitaa noilla samoilla maskeilla saada vieläkin tilattua Colorkolmiosta kuvia, miten lienevät valmistaman ne nykyään. Skannaamalla varmaan. Kyllä se on aina ollut niin, että jos haluaa tarkasti jotain oman mielen mukaista, niin jonkun käsinvedostajan puoleen pitää kääntyä tai sitten tehdä itse.
Vs: "Aidot kuvat" valokuvausliikkeistä Kyllä kyllä, mutta ei silti muuta mihinkään sitä että ne minilabbiksetkin tekivät silti kuvat optisesti. En usko omien lapsuusajan valokuvien joukosta löytyvän juuri ammattilaislaadulla teetettyjä kymppikuvia, mutta silti ne ovat miellyttävämpiä katsella kuin nykyiset. Miksi? Koska niissä ei ole digitaalista pakkausta eikä pikseleitä. Ei minulla ole mitään tarvetta puolustella menneiden vuosien minilabbisten tasoa, mutta kyllä tämä perustava ero optisen ja digitaalisen prosessin välillä on eikä siitä pääse mihinkään. Ei kaikki kehitys ole parempaan suuntaan.
Vs: "Aidot kuvat" valokuvausliikkeistä Eipä minunkaan lapsuudessa / nuoruudessa todellakaan ammattilaatua päässyt näkemään. Joten ei ole aavistustakaan mistä jäin paitsi... Diaahan silloin muutenkin kaikki täysipäiset kuvasivat, sai sitä mitä halusi eikä labran keskiharmaaksi säätämää yötaivasta. Noista minilabbisten digikuvista ei kauheasti ole kokemusta. Kuvapaijula lienee volyymiltaan lähimpänä minilabbista, mutta en ole kiinnittänyt huomiota siihen että jälki sieltä olisi jotenkin heikompaa kuin vaikkapa fotonetistä. Eipä tosin ole tullut kovin kriittistä vertailua edes tehtyä noiden kesken. Tai sen, saisiko fineprint-mustesuihkuttimilla parempaa jälkeä. Toistaiseksi kokemukset noista mustesuihkareilla teetetyistä kokeiluista eivät ole olleet kauhean rohkaisevia. Tuossa oli jotain mielenkiintoista pohdintaa RA-4 digiprinttien jäljestä.. Noin muuten analogisen ja digistä tehdyn (RA-4) printin välinen iso ero tulee siinä, että digimuotoiseen on helppo laittaa suunnitellulle katseluetäisyydelle sopiva terävöitys. Saadaan helpolla aikaan näennäistä skarppiutta. Analogiapuolella tähän ei ole helppoja ratkaisuja. USM on tietenkin sielläkin (sieltähän se digiin on matkittu), mutta hankalasti toteutettavissa.Reunaefektillä voi mv-filmien kanssa sopivilla kehitteillä luoda myös USM:n tapaisen terävyysvaikutelman, mutta siinäkin tulosta on haettava omaan vedoskokoon sopivaksi. Mulla on ikävät kokemukset rullafilmikoon Neopan 400 + Pyrocat-HD osittaisesta standista: jo 24x24 -kokoisessa vedoksessa kontrastirajoihin muodostunut 'halo' saa kuvan näyttämään yli-usmitetulta digiprintiltä...
Vs: "Aidot kuvat" valokuvausliikkeistä Ei se resoluution nosto automaattisesti paranna tarkkuutta jos tulostimen pistekoko ja/tai rasterointi on huono tai alhainen. Teoreettisesti enemmän mustepisteitä/pikseli tuottaa laajemman sävyalueen, detaljien esittämiseen taas tarvitaan riittävä määrä tietoa ja sen yläpuolella ei lisäys enää näy. Kokeile kotona mustesuihkarilla kuinka alhaisesta saat vielä hyvän tulosteen. Suositelen laajemminkin, saatatte hämmästyä kuinka 150 tai 180ppi saattaa tulostua vielä kuten 300 tai 500 ppi.. ellei tulostin satu olemaan huippulaatua tai kuva erityisen detaljirikas. Tekstitulosteet ja grafiikka vaativat sitten toisella tavalla tarkkuutta. Nämä ruuttanat valokuvausliikkeissä saattavat käyttää jotain economy asentoa, joissa kuvat tosiaan liiskataan esim. 200ppi tarkkuuteen ja sitten pakataan 70% jpg kuviksi joilloin tulostus tulee nopsammin ulos, eikä eroa 99% kuvien noutajista huomaa. -jpp