Kehitytin värifilmin valokuvausliikkeessä ja otin samalla paperikuvat. Kuvien takana lukee "Kodak Royal Digital Paper". Kyseiselle paperille tulostettaneen sekä filmi- että digikuvia. Aloin miettiä, että mitenkähän nykyisin tehdään printit filmeistä. Skannataanko filmi ensin ja heijastetaan jonkinmoisella datatykillä paperille? Datatykki voi olla vaikka sama laite, jolla digikuvat tykitetään paperille. Olen tähän asti luullut, että valokuvausliikkeiden tulostamat digikuvat olisivat mustesuihkutulosteita, mutta taidan olla pahasti väärässä. Lopputuloksena syntyvä paperikuva lienee aika lailla sama, on se tehty digikuvasta tai filmiltä. Kovasti liikkeet mainostavat "aitoja kuvia" digikuvista. Mitä tämä sitten mahtaakaan tarkoittaa...
Vs: "Aidot kuvat" valokuvausliikkeistä Samalla lailla ne normifirmoissa tehdään, diginä valottaen. Mun kinofilmin käyttö loppui siihen kun vakilabbis vaihtoi optiset laitteet digisellaisiin.
Vs: "Aidot kuvat" valokuvausliikkeistä Vanhemmat laitteet ovat pikkuliikkeissä vielä niitä kemiarutkuja. Sitä mukaa kun ne vanhenevat, niin jäävät pois käytöstä. Uudet ovat mustesuihkutekniikkaa; parempi jälki, ekologisempi systeemi (ei asioita Ekokemille) ja helpommin ylläpidettävä laitteisto. Pienelle liikkeelle laiteinvestointi on iso. On selvää, että vehkeet ajetaan niin loppuun kuin se on kannattavaa, t.s. huoltokulut jäävät alle uuden laitteiston rahoitusleasingin kuukausimaksujen.
Vs: "Aidot kuvat" valokuvausliikkeistä Masentavaa. Juuri kun innostuin kuvaamaan myös kotialbumiräpsyt filmille. Syynä tähän on se, että vanhalla filmikameralla on vain kivempi kuvata kuin digikameralla. On todella kivaa, että lopputulosta joutuu odottamaan mahdollisesti viikkoja. Ensin täytyy saada filmi kuvattua täyteen, minkä jälkeen joutuu odottamaan mahdollisesti vielä viikon kuvien saapumista. On kutkuttavaa nähdä kuvat ensimmäistä kertaa. Toinen syy filmikuvaamiseen on kuvien korkea hinta. Miksikö? Siksi, että "Tilaa 200 digikuvaa niin saat halvalla" -mentaliteetilla kotialbumissa on nopeasti 34786234732897 kuvaa, joilla ei ole mitään arvoa. Filmikuvaaminen pakottaa ottamaan kuvia maltillisesti. Lisäksi ei yhtään kiinnosta alkaa runk***maan kotiräpsyjä Photoshopissa, eikä muutenkaan tehdä yhtään mitään toimenpiteitä niille. Tässä filmikuvaus voittaa 100 - 0! Ja nyt sitten filmikuvat ovat samaa paskaa kuin digikuvat, paitsi että niistä joutuu maksamaan kymmenkertaisen hinnan. Ja tämä ei ollut kärjistys: 200 digikuvaa = 10 snt / kpl VS. filmirulla, kehitys + kuvat 20 € / 24 kpl. Jee jee.
Vs: "Aidot kuvat" valokuvausliikkeistä Jos sua yhtään lohduttaa, niin ainakin pääkaupunkiseudulla kuvat saa edelleen tunnissa, ja laatukin on parempaa kuin ennen optisen minilabbiksen aikaan. Surkeitahan ne kuvat tosiasiassa olivat, vaikka aika muistoja kaunistaisikin. Harva kumminkin teetti käsityönä "oikeita" kuvia, minilabbisautomaatilla niitä rustattiin. Jälkimmäisiä ei luulisi tulevan ikävä.
Vs: "Aidot kuvat" valokuvausliikkeistä Labbiksessa teettäminen vastaa hyvälaatuista skannausta pölypoistoineen + siitä tehtyä väriprinttiä normaalisti (no kai nuo soijamuste yms. koneet suomeenkin hissukseen rantautuu). Jos oma työnkulku on: Skannaus + teettäminen fotonetti/ifolor, .. niin silloin se vastaa minilabbista sillä erolla että itse tehdessä saa niin halutessaan parempaa jälkeä. Minilabbis on sama kuin skannaus-ohjelman automaattisäädöillä saatu kuva suoraan digivalottimeen.
Vs: "Aidot kuvat" valokuvausliikkeistä Tässä ei nyt täysin selvinnyt, millä tekniikalla noita kuvia tehdään. Ovatko kuvat mustesuihkutulosteita tai kenties lasertulosteita? Vai valotetaanko jonkinlaisella projektorilla ihan oikeaa valokuvapaperia? Käsitelläänkö tällainen paperi kemikaaleissa? Jos ei, niin, miten tuollainen valotettava paperi käsitellään? Optiikka lienee siis jäänyt kokonaan pois filmipuolellakin, joten filmit skannattaneen ja vasta sitten heitetään projektorilla paperille. Monet valokuvausliikkeet mainostavat "aitoja valokuvia". Aito valokuva lienee saanut uuden merkityksen.
Vs: "Aidot kuvat" valokuvausliikkeistä Ymmärtääkseni ne on laserilla valotettuja valokuvapapereita, eli siis ra-4 prosessia. Uudemmat, eli juuri noi mitkä tulee tilalle kun tuo liemikoe hajoaa on mustesuihkuja. Negasta ei kai kukaan enää suoraan valota, vaan skannataan ensin. Sanon kyllä kanssa, että ei tule ikävä noita vanhoja minilabbis-vedoksia. Kyllä aika on kullannut muistot pahasti, jos sanoo niiden olleen hienoja ja laadukkaita.
Vs: "Aidot kuvat" valokuvausliikkeistä Eikö? Itse teen edelleen optisesti RA-4 printit. Kyllä ne laadullisesti automaagi frontier printit pieksee. Mikäs niissä sitten on ollut vikana?
Vs: "Aidot kuvat" valokuvausliikkeistä Molempia saa. Kuten edellä on kerrottu, osa labbiksia (uudemmat koneet) tekee mustesuihkulla, osa käyttää vielä vanhoja koneitaan loppuun. Niissä valotetaan laserilla värinegatiivipaperia, joka sitten kehitetään tavalliseen tapaan. Kysymällä selviää, kumpaa menetelmää firmassa käytetään. Jos ujostuttaa, voi kurkata tiskin taakse. Jos siellä on läjä kanistereita menossa Ekokemille, niin kyseessä on vanhempi menetelmä. Omia kuviani en veisi suin surminkaan noihin jälkimmäisiin, jos pikkulabbista käyttäisin. Uusiakin on ulottuvilla. Värinegapaperi on väreiltään aika onnetonta (taaskin, vaikka aika kuinka kaunistaisi muistoja, kuvia se vain haalistaa) verrattuna uuteen tekniikkaan. Uudet paperilaadut eivät ole sormenjäljillekään kovin herkkiä. Pari seuran näyttelyä olen teettänyt pikkulabbiksessa, jossa on 30 cm Noritsu; 30x40 cm kuvat ovat ihan hienoja. Leveämpää ei tietysti saa, pituutta halun mukaan. Isommat olisi teetettävä muualla.
Vs: "Aidot kuvat" valokuvausliikkeistä Vastasitkin jo esittämääsi kysymykseen aiemmin samassa viestissä.
Vs: "Aidot kuvat" valokuvausliikkeistä Kahdella eri kerralla yritin kysyä mahdollisimman tarkasti, että skannataanko filmit, onko oikeaa valokuvapaperia, jne. Ekalla kerralla täti ei osannut vastata mihinkään kysymykseen. Tokalla uskalsi luvata "oikeaa valokuvapaperia", mutta skannauksesta ei tiennyt vieläkään mitään.
Vs: "Aidot kuvat" valokuvausliikkeistä Juu; tosihan tuo. Unohdin, että ketjuihin kuuluvissa liikkeissä on tiskin takana vain täydellistä asiantuntemattomuutta, 20 minuutin perehdyttämisellä opastettuja kauppakoulun käyneitä naishenkilöitä. Asioinkin vain omistajan vetämissä labbiksissa, palvelu on hyvää ja asiantuntemusta riittää. Joskus kävelin jonkin keltaisella teipatun liikkeen ohi, tarjouksessa oli erittäin edullinen 90 cm panoraamaprintti. Kysäisin tiskillä notkuvalta blondilta, minkälainen tiedosto pitäisi toimittaa sellaisen tilaamiseksi (tästä on aikaa...). Blondi näytti hetken aikaa hämmentyneeltä, katseli katossa roikkuvaa malliprinttiä ja loihe lausumaan: "Jaa... varmaan sen pitäisi olla.... aika hyvä!" Kiitos ja näkemiin.... Pyydä saada kurkata sinne tiskin taakse. Ne kanisterit...
Vs: "Aidot kuvat" valokuvausliikkeistä Onko uusien minilabbisten mustesuihkut tavallisen suihkujen kaltaisia?
Vs: "Aidot kuvat" valokuvausliikkeistä En kyllä tiedä niitten rakennetta mitenkään tarkasti. Tuolta saa ladattua esitteitä: http://www.synigo.fi/epages/OVK.sf/fi_F ... it/Noritsu"]http://www.synigo.fi/epages/OVK.sf/fi_FI/?ObjectPath=/Shops/01092009-153507/Categories/Tuotemerkit/Noritsu
Vs: "Aidot kuvat" valokuvausliikkeistä Mulla on noita soijamusteprinttejä neljän vuoden takaa, silloin japanissa minilabbikset ulostivat niitä. Samalta ne mun silmään näyttävät kuin RA-4 -printitkin. Vedenkestoa en ole tullut kokeilleeksi. Siinä RA-4 rokkaa, mutta musteet kestävät arvioiden mukaan pidempään haalistumatta. Faktat nähdään tulevina vuosikymmeninä. Fotonetin jne. RA-4 -palveluissa ei ole ollut valittamista. Mitä nyt paperin valkoinen ei pärjää sille valkoiselle mitä kotona mv-vedostuksessa on tottunut saamaan.Mutta tuokin on ongelma lähinnä jos mv-skannista teettää printtiä.
Vs: "Aidot kuvat" valokuvausliikkeistä Liekö olen yksinäni tämän kanssa, mutta minua kiusaa valtavasti se, että näen digiaikakauden kymppikuvissa digitaalisen pakkauksen jäljet. Muutenkin tuntuu siltä kuin resoluutio loppuisi paperikuvissa kesken -- filmillä josta otettu omat skannit tarkkuutta riittäisi, mutta paperille pistettynä lopputulos on kiva vain kauempaa katsottuna. Vanhemmissa värivalokuvissa ja myöhemmissä itse tehdyissä mustavalkosuurennoksissa tätä ongelmaa ei ole. Mistä niitä ylivertaisia digikymppikuvia oikein saa? Vai pitääkö opetella itse tekemään värivedostusta jos haluaa tarkempaa tarkastelua kestävät paperikuvat?
Vs: "Aidot kuvat" valokuvausliikkeistä Jos digikuviesi resoluutio on vähintään luokkaa 500 pikseliä / tuuma, et löydä kuvasta yksittäisiä pikseleitä edes etsimällä. Yleensä nyrkkisääntönä on, että tulostettavan kuvan resoluution on oltava vähintään 300 pikseliä / tuuma. Sitä en tiedä, mitä raiskausta valokuvausliikkeiden automatiikka tekee kuville ennen tulostamista. Voihan olla, että ne pakkaavat, tai jopa pienentävät suuria tiedostoja ennen imaisua syövereihinsä.
Vs: "Aidot kuvat" valokuvausliikkeistä Olennainen kysymys tosiaan on, millä ppi tarkkuudella kuvat tulostetaan. Onko tietoa, missä printit saa tuolla 500 ppi tarkkuudella tai korkeammalla? Kuvieni resoluutio kymppikoossa on 630 ppi, mutta jos ennen printtausta kaikki kuvat esimerkiksi pienennetään "aivan riittävään" 300 ppi tasoon..
Vs: "Aidot kuvat" valokuvausliikkeistä Vastaan itselleni: Lambdalla saa 400 ppi tarkkuudella digitaaliset kuvat paperille. Valitettavasti tosin jokaisella kuvalla on sitten hintaa sen verran, ettei perhekuvia juuri kannata tuota reittiä lähteä paperille siirtämään. Ellei siis kotitulostuksessa ole tapahtunut jotain hämmästyttäviä edistysaskeleita viime vuosina, pitänee hakeutua pimiöön