eli siis tyhmä kysymys, onnistuuko diojen kopsaus digijärkkärillä käyttäen diakopiointilaitetta? Siis putki kameran nokalle T2 sovitteela.Ja jos onnistuu niin millä rungolla.
Vs: diojen kopiointi digillä. Onnistuu, ihan millä rungolla vain. Kamerarungot ovat tietysti kätevimpiä.
Vs: diojen kopiointi digillä. Joillakin kopiointilaitteilla voi tulla ongelmia koko ruudun digitoimisessa, jos on käytössä kroppikennoinen digijärkkäri.
Vs: diojen kopiointi digillä. niin aina, mutta siis meinaat että näitä vekottimia on sellaisiakin, jolla ei pysty rajaamaan? Jos, niin sitten on tolkkua...
Vs: diojen kopiointi digillä. Jos vekotin on alunperin suunniteltu 24x36 dialle ja saman kokoluokan filmikameralle ja siinä on vielä rajausmahdollisuuskin niin homma varmaan onnistuu vaikka D700 kanssa, mutta kun 1.5x kennoilla tuo zoomi on jo käytössä niin miksi siihen diaduplikaattoriin olisi alunperin tehty mahdollisuus ottaa sellainen kuva missä tulee paljon reunoja mukaan kuvaan, että kroppikennoisella saisi koko dian yhdellä kertaa kuvattua? Oliks vähä pitkä lause Itse kopioin jonkun dian tekemällä makron vastavalosuojan jatkoksi putkenpätkän mihin dian sai kumppareilla kiinni.
Vs: diojen kopiointi digillä. Minähän en tunne kaikkia näitä laitteita, mutta niitä on ainakin kahdenlaisia: 1) Vehkeet, jotka ruuvataan objektiivin päähän ja joissa on putki, jonka objektiivin päässä on lähilinssi ja toisessa päässä pidin filmille. Näillä ei ole mitään ongelmaa, koska rajaus on jätetty objektiivin eli zoomin tehtäväksi. 2) Samantyyppiset, mutta joissa ei ole lähilinssiä, vaan ne on sovitettu valmistajan jollekin makro-objektiiville. Niissä on tietty säätövara (koska se kohteena oleva makro on kiinteäpolttovälinen), jolla voi ottaa huomioon filmiruudun toleransseja, mutta se ei yleenä riitä kroppikertoimen 1,5:een asti. Näillä siis voi tulla ongelmia. Esim. Nikonilla on ainakin 60 mm makrolle suunniteltu tällainen vempain. ...Mutta siis tyypin 1 laitteilla ei ole ongelmia ja ne eivät myöskään ole riippuvaisia kameran merkistä. Useimmat myytävät laitteet näyttäisivät olevankin sellaisia. Niiden toiminta on vähän sama kuin jos kuvaisi makrolla valopöydän päällä olevaa filmiä.
Vs: diojen kopiointi digillä. Viritelmä: Työhuoneen katossa laajaspektrinen loisteputki (http://www.adlux.fi/public/tyo/taysspektrivalostavoinauttia.html) kuvattu sitä kohti, Nikon ES-1, GEPE:n kehyksissä Kodachrome-64, Micro-Nikkor 55/3.5, PK-13, Nikon D7000, Eye-Fi 8 GB, WLAN, Photoshop CS5. Tilauksessa on lisää putkea ES-1:n ja 55/3.5:n väliin, jotta pääsen 1:1 EDIT: Eye-Fi 8 GB + WLAN tarkoitushan on, että kuvat valuvat kamerasta käsin koskematta ja ilman piuhoja tietsikalle. Helpottaa työskentelyä.
Vs: diojen kopiointi digillä. http://www.kameralaukku.com/portal/index.php/topic,53717.0/topicseen.html
Vs: diojen kopiointi digillä. Hyvän näköstä jälkeä kyllä ! Taitaa aika moni skanneri jäädä kakkoseksi.
Vs: diojen kopiointi digillä. Kappas, näyttääpä Anselin setuppi tutuhkolta. Itse olen digitoinut kuvia täyskennolla ja salamavalolla. Ei se ihan ilman ongelmia ole mennyt, mutta tarvittaessa HDR-ohjelmista saa vetoapua, jos sävyala ei meinaa muuten riittää.
Vs: diojen kopiointi digillä. Kun tästä edetään "sarjatuotantoon" niin tarkoitus on laittaa SB-800:n orjaksi, jonka rungon räpsysalama liipaisee. Vaikka eihän muutaman sekunnin valotusajatkaan kohti kattovalaisinta ole mikään ongelma kun koko setti on "yhtä puuta". Mutta salamavalon spektri pysynee "oikeana" laakista toiseen. Juu ja haarukointi sarjatulella antaa mahdollisuudet HDR-käsittelyyn. Kodachromen sävyala näyttäisi olevan haasteellinen jopa Nikonille
Vs: diojen kopiointi digillä. Kuvasta päätellen olet repronnut myös m/v:tä kehystämättömältä filmiltä? Olisko neuvoja ettei tartte kaikkea hakea kantapään kautta? Riitääkö kun himmentää tarpeeksi, mutta ei liikaa.
Vs: diojen kopiointi digillä. Olen myös diojen kanssa himmennellyt noin aukolle 16 (Micro-Nikkorissani 32 on pienin aukko). Se on mielestäni ollut paras kompromissi, kunhan kuvat ovat pölyttömiä. MV-negojen kanssa mennään ihan sillä rajalla, että riittääkö dynamiikka vai ei. 16-bittinen työskentely RAW-originaalista on vahvasti suositeltavaa. Tärkeimmät työt olen kuitenkin digitoinut niin, että olen vedostanut ne vähintään 24x24cm kokoon ja sitten kuvannut reprovaloilla. Mainittakoon vielä, ettei tuo ylläoleva ole omakuva, vaan kameraseuramme filmijääräryhmän maaliskuun kokoontumisessa annoin kavereidenkin vähän kokeilla.
Vs: diojen kopiointi digillä. Noita diakopio"putkiloita" on monenlaisia, niissä lienee myös oma linssi(stö) ja ne on tehty kuvaamaan 24x36 mm diaa kokoon 24x26 mm eli 1:1. Kun tuollaisen kiinnittää kroppirunkoon, niin tietenkin kennolle syntyy vain kroppikerrointa vastaavan kokoinen osa diasta. Pelkästään vertaamalla noiden putkiloiden hintaa laadukkaiden makro-objektiivien hintaan, voi helposti arvailla optisen laadun eroja. Palkeisiin perustuvissa ratkaisuissa pelivaraa on enemmän, mutta pelivaraa pitää löytyä myös lompakosta... Asiaa havainnollistaa esim. Nikon DX Cameras Minulla on Nikonissa kroppikerroin 1.5, siis diaa pitäisi kuvata suhteeseen 1:1.5 (= 2:3) jotta koko dia kuvantuu kennolle. Micro-Nikkorilla (MF 55/3.5 tai AF 60/2.8) tuo on säätövarojen puitteissa yksinkertaista. Paitsi että ES-1 adapteri on suunniteltu 1:1 kuvantamiseen, eikä sen säätövara riitä 1:1.5 asti -- diaa ei saa tarpeeksi etäälle opiskan suodinkierteestä. Ratkaisuksi olen tilannut ES-1:n ja Micro-Nikkorin väliin 21 mm putken pätkän. Palaan asiaan kun käyttökokemuksia kertyy lisää. Nikonin ES-1:n kiinnitys tapahtuu 52 mm kierteellä joten step up/down renkaalla sen saa kiinnitettyä muidenkin valmistajien makrojen nokalle, jos vastaavaa palikkaa ei "omalta" merkiltä löydy. Tosin esim. Canon EF 50mm f/2.5 Macrossa on sama 52 mm suodinkierre. Hämmästyttävää yhteensopivuutta =D http://www.ebay.com/sch/i.html?_from=R40&_trksid=m570.l2736&_nkw=nikon+es-1