Vs: SMF sopimuksista. En nyt sanoisi noinkaan. Mitä "oikeuksia" valokuvaajalla on muuhun yritystoimintaan verrattuna? "Yms asioista" puhumattakaan. Yrittäjä toimittaa niitä tuotteita, mitä häneltä tilataan. Tai sitten tekee jotain muuta. Markkinatalous sitten määrittelee mm. hintatasoa. Journalistien palstoja kun lukee niin tuntuisi oikeus ja kohtuus olevan, että kuvaaja saa tehdä mitä tykkää, ja ostajan pitäisi maksaa, mitä kuvaaja tykkää. Muussakin työelämässä olisi varmaan halukkuutta vastaavaan käytäntöön, siis työntekijäpuolen mielestä, mutta eipä ole tullut vastaan semmoista hommaa, ikävä kyllä. En ainakaan minä ole eri mieltä SMF:n sopimuksen kohtuuttomuudesta, enkä sellaista kirjoittaisi, noin tavan duunikeikan osalta. Helppo sanoa, toki, tuskin minulta pyydetäänkään - siitä on aika kauan aikaa, kun viimeksi Hesarille jotain tein. Mutta: jos tilaaja haluaa kuvia kaikin oikeuksin, niin miksei niitä sitten toimiteta sen mukaan? Maailma muuttuu. Jos minulta tilataan kuvia "kaikin oikeuksin", ja luvataan riittävä korvaus (minusta riittävä), niin totta helkutissa minä keikan teen. Se on vain sitten otettava huomioon, että oikeudet jatkokäyttöön annetaan, ja kuvan sisältö sen mukaan. Kuten sanottu, kuvatoimistopuolella tuo on ollut maailman tapa jo ikiaikaisesti. Eikä siinä mitään nillittämistä ole ollut - myydään niillä ehdoilla tai ollaan sitten myymättä. Oma valinta. Ostajallakin on ne "oikeutensa", mm. oikeus ostaa omalla rahallaan sitä mitä haluaa. Jos sitä ei ole saatavana (tai kukaan ei myy), niin sitten on oltava ilman tai ostettava jotain muuta. Simple as that.
Vs: SMF sopimuksista. Jos vähättelyllä viitataan minuun, niin ei pidä paikkaansa. Tässä SMF:n jutussa ei ole ollenkaan kysymys valokuvaajan (tekijän)oikeuksista. Sopimus on taustaltaan liikesopimus, jossa yksi firma myy ja toinen ostaa. Sopimus muuttuu skitsoksi ja vastuut voidaan asettaa kyseenalaisiksi siinä tilanteessa, että kuvaajalla ei ole firmaa ja hän saa toimeksiannon SMF:ltä. Onko silloin kyse työsuhteesta, jossa työnantaja vastaa toimeksiannostaan niinkuin esimies aina vastaa? Riittääkö jo yksi toimeksianto vai pitääkö SMF:n olla kuvaajan suurin toimeksiantaja? SMF pyrkii hämärtämään tämän ongelman sopimustekstissä korostamalla freelancerin riippumattomuutta. Jos olisin journalistiliiton tms. toimihenkilö niin tämä asia selvitettäisiin perin pohjin. Sen sijaan osakeyhtiöiden kohdalla homma on selvä. Kuvaaja Oy ja SMF ovat tasavertaisia sopimuskumppaneita, ja helsinkiläisen firman (SMF) tekemiä tällaisia sopimuksia ei nykykäytännössä pureta työsuhteiksi. Olen itse allekirjoittanut vastaavia sopimuksia, joissa on myyty kaikki oikeudet ostajan käytössä (ei jälleenmyyntioikeutta) mutta vasta sitten, kun vastuiden jalkauttamien arkeen on sovittu työnkulullisesti ja taloudellisesti. Ja kuten blogissani kirjoitin olen allekirjoittanut myös sopimuksia, joilla asiakas saa kaikki mahdolliset oikeudet (kuvat muuttuvat asiakkaan "kuvaamiksi") ja itselle lankeaa vielä lisäksi vaitiolovelvollisuus. Tällaisessa tilanteessa kyse on lähinnä tuotekehityksestä ja prototyyppien ja muiden lanseeraamattomien tuotteiden kuvaamisesta. Olen ollut myös mukana pysäyttämässä vastaavien (kuin SMF) sopimusten pakottamista kuvaajille mm. Mainostajien liiton ja mainostoimisto SEK & Greyn osalta. Nämä jutut ovat menneet päin p******ä sen vuoksi, että kuvaajien järjestöt ovat täysin munattomia ja rahattomia, ne eivät ole pystyneet minkäänlaiseen edunvalvontaan. Tekijänoikeusjärjestöjä asia ei voisi vähempää kiinnostaa. -p-
Vs: SMF sopimuksista. Kuvaajien järjestönä Finnfoto ei nyt ainakaan ihan rahaton ole, taitaa semmoiset 100 000 eukkua käyttää vuosittain. Eihän se paljoa ole, mutta kyllä sillä jonkun laskun maksaisi lakimiehillekin.
Vs: SMF sopimuksista. Jos minua tarkoiitit, niin kerro nyt, mistä oikeuksista puhut? Tekijänoikeuksista? Eihän niitä kukaan vähättele, eikä niistä sellaisenaan ollut puhekaan. Kysehän on siitä, minkälaisella sopimuksella ja hinnalla niitä myydään.
Vs: SMF sopimuksista. Heh, hampaattomista liitoista tuli mieleen.... Kuuluin joskus joitakin vuosia Näytelmäkirjailijaliittoon. Juttu meni niin, että teimme YLElle jotain kuunnelmajuttuja, ja tietoon tuli, että Näytelmäkirjailijaliiton jäsenille maksettiin jotain sovittua taksaa, moninkertaisesti meidän palkkioihimme verrattuna. No, methän sitten liityimme liittoon. Ei auttanut. YLEn mies totesi yksikantaan, että jos te niitä liiton taksoja haluatte, niin ei me teiltä mitään osteta. Se siitä sitten. Halu saada taidetta julki oli silloin niin suuri, että pienemmälläkin rahalla kaupat syntyivät. En kyllä tainnut ekan kerran jälkeen jäsenmaksuja maksella, mutta kauan se liitto jäsenenä piti, ainakin kymmenen vuotta. Saivat kait jotain Kopiostomaksuja pääluvun mukaan, vai mikä lienee.
Vs: SMF sopimuksista. Puhuin yleisesti. Jos on olemassa jokin tilanne mihin liittyy valokuvaus - erityisesti sen rajoittaminen, niin on yleisesti silmiinpistävää miten valokuvausfoorumeilla näkyy iso tuki rajoittamisen puolesta. Esim. jos on puhe katuvalokuvauksesta ja tuntemattomien ihmisen kuvaamisesta (ilman luvan kysymistä), niin näiltä foorumeilta löytyy äänekkäintä porukkaa keiden mielestä oikeuksia pitäisi rajoittaa. Tässä ketjussa on aivan eri ilmapiiri tätä asiaa kohtaan kuin muualla. Yleisemmin SMF:n toimintaa pidetään hyvinkin paheksuttavana. Tämän ketjun ensimmäinen kommentti ensimmäisessä vastauksessa oli "<SIZE size="13"]Mitäpä tuota sen enempää nillittämään." Nillittämistäkö noissa lenkittämissäni ketjuissa on? Ja seuraavassa parissa viestissä katsottiin tilannetta jo sujuvasti ostajan näkökulmasta, ymmärrettiin oikein mainiosti tuota uutta sopimusmallia. Minun osalta tämä oli tässä.</SIZE>
Vs: SMF sopimuksista. Tässä on pitkälti kyse siitä, miten niitä juttuja luetaan. Valokuvausfoorumeilla tuodaan paremmin esille ne lainpykälät ja käytänteet, millä kuvaamista ja julkaisua rajoitetaan, koska keskustelijat ovat noista tietoisia. Se ei kuitenkaan tarkoita, että oikeassa elämässä noin tapahtuisi vaan, että noinkin voi joku jossain pykälää tulkita. Foorumkeskusteluissa mennään aina sillä worst case scenaariolla. Mitä tulee tähän keissiin SMF ja muihinkin vastaaviin, niin ei kyse ole millään tavalla ihmisten oikeuksien rajoittamisesta tai kansalaisvapauksiin puuttumisesta. Tässä on kyse ihan yksinkertaisesta sopimusasiasta. SMF haluaa, että heille juttuja vääntävät solmivat tuollaisen sopimuksen, jos haluavat heille työskennellä. Jokainen tykönään siis pohtikoon, haluaako työskennellä. Ei työskentely hesarille ole mikään perustuslakiin kirjattu kansalaisoikeus. Onhan toki SMF:n yhtäkkinen mahdottomien sopimusten vaatiminen paheksuttavaa, mutta kuten on monissa yhteyksissä todettu, näitä vastaavia sopimuksia on vaadittu niin monessa muussakin paikassa, että miksi nyt jotkut freelancertoimittajat olisivat jotenkin erilaisia tai parempia, että heidän vuokseen pitäisi barrikaadeille siskojen ja veikkojen lähteä.
Vs: SMF sopimuksista. Jostainhan Erkon puljunkin pitää tinkiä, joka sektorilla menee huonosti. DNA-kaupoistakin tuli takkiin muutama milli... http://www.tietoviikko.fi/kaikki_uutise ... /-23022012"]http://www.tietoviikko.fi/kaikki_uutiset/sanoma+luopuu+dnasta/a782826?s=l&wtm=tietoviikko/-23022012&
Vs: SMF sopimuksista. Juu, toi oli paha, myönnetään. Tokihan kaikki tiedämme, että foorumeilla pitää yksisilmäisesti kohkata ainoan oikean totuuden nimissä eikä missään nimessä yrittääkään ajatella asiaa useammalta kantilta. Pahoittelen aiheuttamaani mielipahaa - mutta en lupaa, etten tee sitä uudestaan.
Vs: SMF sopimuksista. Ihan samasta syystä kun täällä on nähty SMF:n sopimus jotenkin hyväksyttävänä, niin olen luopunut kyseisen putiikin kaikkien julkaisujen ostamisesta ja siitä, etten missään oloissa myy heille ainakaan valokuvaa.. Minusta kuvatoimistojen ja tämänklataisten sopimusten "hiljainen hyväksyminen" on typerintä mitä voi tällä alalla tehdä. Ei valokuvasta, tai siihen käytetystä työstä muutenkaan makseta kunnolla, edes kohtuullisten sopimusten kera, saati tuollaisin ehdoin. KUn tarpeeksi moni lakkaisi antamasta kuviaan erittäin epäedullisin ehdoin, ei kuvia olisi tarjolla ja ostajat joutuisivat hiukan enemmän miettimään mitä vaativat tai ottamaan niitä kännykkäkuvia ilmaiseksi/hyvin halvalla kuten jo osin nykyään tekevät. Ehkäpä "kilpailut" lisääntyisivät ja kuvaa taas perushöynäytettäviltä saisi, vapain käyttöoikeuksin vastuutta.
Vs: SMF sopimuksista. Minun mielestäni SMF:n sopimustouhussa on kaksi ongelmaa. Ensimmäinen on vastuiden valokuvaavalle jättämisen ja täysien edelleenkäyttöoikeuksien yhdistelmä. Kuvaajan (tai tekstinkirjoittajan) on hiukan hankala varautua kaikkeen. Hän tekee kuvansa tai tekstinsä johonkin tiettyyn tarkoitukseen. Jos kuva esitetään eri yhteydessä, voi syntyä ongelmia. Hyvä esimerkki on seuraava tapaus: http://www.bjp-online.com/british-journal-of-photography/news/2140613/getty-images-fights-copyright-infringement-ruling-french-court Eli Gettyllä oli kuvia, jossa oli ranskalaisia design-huonekaluja rekvisiittana. Nyt näiden oikeuksien haltija on nostanut metelin. Jos minä luovutan vaikkapa kameratestikuvan, jossa on taustalla joku tällainen design-huonekalu ja Sanoma leikkaa sen erikseen ja käyttää etusivulla, niin minuako tästä syytetään? Voinko jotenkin varautua tähän täysin pomminvarmasti? Toinen ongelma on yleisesti SMF:n tapa toimia tässä. Se lähettää sopimuksen, jossa on muun muassa avoimena kohdat sovittavasta maksusta, ja ilmoittaa, että allekirjoita. Minusta tämä ei kuulosta SOVITTAVALTA sopimukselta. (En oikeastaan pidä muistakaan yleissitovista työsopimuksista.) Yleensä työsopimukset tehdään nenäkkäin ja tässä on kyse työsopimuksesta. Tottahan toki on, ettei SMF:lle tarvitse tehdä töitä. Mutta on se sääli. Olen nähnyt jo jokusen työpaikan, jossa aletaan touhuta "organisaatiouudistusta", jolloin yleensä parhaat työntekijät tajuavat lähteä samantien ja rupusakki sekä harjoittelijat jäävät ihmettelemään töitä. En oikein usko, että tämä tohina parantaa Magazinesin lehtiä yhtään.
Vs: SMF sopimuksista. Edellisen kerran kun tästä hohkattiin oli tuon "pelastakaa Reijo" härdellin aikana. Silloin sanoin että jos Sanomat todella haluaa jonkun jutun tai kuvan, ne kyllä maksaa eikä vaadi mitään nimiä paperiin. Tästä on omakohtaista kokemusta. Eri asia sitten on koska tällaista noudattavat... Se vaatii jo matskultakin jotakin erikoista.
Vs: SMF sopimuksista. No, omalta osalta ainakin sopparit Sanomat-konsernin kanssa päättyvät huomenna.... http://www.marmai.fi/uutiset/sanoma+pro ... le/a782594"]http://www.marmai.fi/uutiset/sanoma+pro+myy+docendon+sen+toimivalle+johdolle/a782594
Vs: SMF sopimuksista. Kuukalta uusi hyvä kirjoitus aiheesta, mutta hieman eri vinkkelistä. http://www.karikuukka.com/kuvan-lapset-eivat-liity-tahan-juttuun/ Lainaus tekstistä: " Tiettyä toivoa luo tänään SMF toimitusosaston kirjelmä yhtiönsä johdolle, jossa he kohteliaasti käytännössä antavat johdolle epäluottamuslauseensa oman yhtiönsä toimista. Mielenkiintoinen on viimeinen lause: “Osasto myös toivoisi tietoja siitä, millaiset taloudelliset tai muut perustelut tämän freelancer-sopimuksen taustalla ovat.” Luulisin, että sitä toivoisivat myös kaikki tekijät ja lukijat myös. Mielestäni he myös ansaitsisivat ne."
Vs: SMF sopimuksista. Onhan tuossa ihan ajattelemisen arvoista asiaa, meille muillekin valokuvaajille. Miksi ei tosiaan tässä maassa yrittäjät saa järjestäytyä ja sopia minimihintoja. Muotokuvaajillekin olisi hienoa, kun voitaisiin yhdessä määrittää, että alle kolmensadan ei muotokuvaa oteta tai me mennään lakkoon. Eiku... miten toi nyt menikään. Vieläkin olen sitä mieltä, että jos haluaa elää varman päälle, pitää mennä jollekin töihin ja allekirjoittaa liittojen hyväksymä työsopimus tai sitten tehdä töitä yrittäjänä ja hyväksyä vaan sellaisia sopimuksia, mitkä itselle ovat kelvollisia. Maailma nyt vaan on tuollainen. Hassua noissa Karin kirjoituksissa on, että Alma on esimerkillinen työnantaja, kannattaa muuten teidän freelancerien mennä sinne töihin. Toki hienoa on, että kansan syvät rivit ovat huolestuneita maamme yksityisyritysten tilasta ja niiden johtamisesta.
Vs: SMF sopimuksista. Joo, ihme niuhotusta. Asfalttifilmojakin tässä taannoin kiusattiin vaikka kuinka, eihän ne muuta olleet tehneet kuin sopineet tien pikeämisen hinnasta. Kummallista puuhaa....
Vs: SMF sopimuksista. Tässä ehkä yksi ns. "tosielämän esimerkki" Timo Suvannon blogista: Timon poikkitiedepalsta (Interdisciplinary Science by Timo): Narsisti
Vs: SMF sopimuksista. Monikohan juttua lukenut ihan aikuisten oikeasti yhdisti kuvan miehen narsistiksi, jos edes noteerasi kuvaa ja mikäli yhdisti, pitäisiköhän lukijan mennä hieman itseensä ja pohtia, miksi hän syyllistää kuvassa esiintyvän, jos häntä ei ole mitenkään jutussa mainittu. Tässäkin tapauksessa asia on ihan pihvi. Mies on poseeranut kuvapankkikuvaan, saanut siitä palkan ja allekirjoittanut vaaditut sopimukset. Ei ole mitenkään lehden, kuvapankin tai kuvaajan asia ryhtyä selvittämään selvää asiaa, mikä on jo sopimuksin sovittu. Olettaen, että nuo sopimukset on laadittu ja ovat sellaiset, mitä asiassa tarvitaan. Mikäli mies ei millään muotoa halua tulla yhdistetyksi narsistiksi, jos hän vaikka olisikin narsisti, niin silloin pitää sopimuksessa rajata kuvan käytöstä pois narsisti-jutut. Silloin on vaan pohdittava myös, että kannattaako tuollaista mallia palkata, jos vaikka jollekin muulle kelpaa narsistiksikin nimittämiset. Minä ainakin olen jo kauan odottanut, että lehdissä ja muutenkin uutisissa olisi sillä jutun tekijällä edes joku vastuu, mitä sinne syytää. Nyt tehdään juttuja, joissa joku tuntematon (jonka nimeä ei missään tilanteessa julkistetan vedoten johonkin lähdesuojaan), on sanonut jotain, jonka toimittaja on tulkinnut jotenkin ja kirjoittanut siitä mehukkaan skuupin. Jos tuollainen juttu on silkkaa valetta, niin silloin pitää toimittajan kantaa vastuu tekemisistään, koska ei ole riittävän tarkasti taustoittanut juttuaan.