Tämän haluan esitellä Kameralaukkulaisille: Svensk Express Handkameran. Kyseinen yksilö käveli vastaan Seinäjoen Raviskan kirppiksellä. Pääsin sopuun myyjän kanssa hinnasta. Kameraan pystyy lataamaan sisään pimiössä useita 9x12 lasinegatiiveja. Kuvassa vasemmalla ylhäällä olevalla vivulla pystyttiin kameraa avaamatta pudottamaan kameran pohjassa olevaan säiliöön kuvattu negatiivi. Aukkoja 5 kpl (3,6 - 11). Suljinajat 1/20, 1/40 ja 1/80. Sulkimelle myös säädöt Ö (ögonblitz), T ja aikavalotus (B). Tarkennukselle matkat 2, 3, 5, 10 ja ääretön. Sekä vaaka- että pystykuvalle toimiva vesivaakasilmä. Sulkimelle lankalaukaisin. Etsinkuvat kirkkaat ja alkuperäiskunto hyvä. Kameravalmistaja oli yhteistyössä Wiktor Hasselbladin kanssa tosin sittemmin kilpailijana... Mukana tuli myös useita laatikollisia kuvattuja lasinegatiiveja, jotka aion pelastaa skannaamalla. Lisäksi mukana on kameran valmistaneen tehtaan Hugo Svensson Co:n alkuperäiset ohjekirjat ja pahvinen "valotusmittari" sekä magnesiumjauhetta putkiloissa. (Röksvaga Briljant-Blixtar) Kyseisen kameramallin valmistus on alkanut n. 1893. Kamera oli aluksi suunnattu ammattivalokuvaajille. Edit. Unohdetaan se ensin ajattelemani skannaus. Onhan minulla mahdollisuus kuvata negat tarkasti valopöydän päältä digikameran avulla... Kiitos vastaajalle tiedosta.
Vs: Historian HAVINAA! Onnittelut tästä. Skannaamisesta sen verran, että kehotan lukemaan ainakin seuraavan asiaa koskevan valokuvataiteen museon mielipiteen: http://www.kysymuseolta.fi/valokuvatait ... .php?id=14"]http://www.kysymuseolta.fi/valokuvataiteenmuseo/questions.php?id=14
Vs: Historian HAVINAA! Onnittelut täältäkin, hieno löytö! Hugo Svenssonin kameroita on näköjään myyty myös Hasselblad-kameroina: Hasselblads historia
Vs: Historian HAVINAA! Onneksi olkoon, teit hyvän löydön. Kameran tyyppi on ulkomaaksi "falling plate" kamera, olisko suomeksi sitten pudotuslevykamera. Aika moni valmistaja on näitä tehnyt, mutta Svenska Express lienee suht. harvinainen. Mutta sitten, miten aiot "pelastaa" nuo lasinegat skannaamalla ? Nehän ovat nyt jo säilyneet ehkä 100 vuotta. Parhaiten pelastat ne kun laitat ne hyvään säilöön, kuivaan tasalämpöiseen ( 10 - 15 ast ) pimeään paikkaan ja siten että asiattomat (esim. lapset ) eivät pääse niihin käsiksi. Siten ne säilyvät ainakin toisen sata vuotta ilman mitään vaivaa. Skannaustuloksiasi joudut sinä aikana pelastamaan monta kertaa. Noille vanhoille kuville antaa lopullisen arvon se, kun selvität niistä mm. kuvauspaikan, ajan,mitä kuvissa tapahtuu, henkilöt joita kuvissa on ja mahdollisesti kuvaajan. Nuo tiedot kun liität jokaiseen kuvalaatikkoon, kirjoitettuna vielä happovapaalle paperille, niin sinulla on aarre.
Vs: Historian HAVINAA! Vau! Onpa hieno. Olisipa mahtavaa ottaa kuvia tuolla. Ei muuta kuin lasinegoja valelemaan
Vs: Historian HAVINAA! Kuten yllä korjasin alkuperäistä ajatusmallia, en aio skannata negoja, vaan kuvata ne valopöydän päälläkunnon kameralla RAW-tiedostona. Käännä ne sitten sävyiltään positiiviksi kuvanmuokkauksella. Taustatietoja onneksi tuli tuon paketin mukana jopa kameran omistajasta. Hän on ollut Taalaimaan Lauluyhdistyksen jäsen. Muutamasta negasta oli mukana myös positiivikuva, jossa hän lienee mukana kuoron jäsenenä. Kun tietää henkilön nimen, niin Ruotsin sukututkimussivustot ovat seuraava väylä. Oma epäilykseni on alustavasti materiaalia tutkittuani, että hänellä on myöhemmin ollut sukulaisia Pietarsaaressa, jossa on eräs yritys edelleen hänen sukunimellään. Voi siis olla perikunnan huutokaupan löytöjä. Mielestäni tutkimisen arvoinen juttu. Onneksi on takataskussa myös historian open paperit ja rutiini tutkimiseen...
Vs: Historian HAVINAA! Vielä vuonna 1990 oli Prahassa Orwon lasilevyjä valokuvausliikkeessä hyllytavarana. Olisi ehkä kannattanut ostaa vastaisen varalle.
Vs: Historian HAVINAA! Minusta Valokuvataiteen museon linkissä mainitut väittämät ovat outoja: Tasoskannerissa lasinegatiivi joutuu hetkellisesti erittäin voimakkaaseen lämpö- ja valoaltistukseen... Lisäksi tasoskannerissa lasinegatiivi voi joutua myös skannerin kannen puristamaksi jolloin mekaaniset vauriot ovat mahdollisia. Ainakin minä olen onnistuneesti skannannut Epsonilla lasinegatiiveja, ei se valokansi lasilevyä ole puristanut, eikä lamppukaan emulsiota sulattanut. Paljon varmemmin negatiivi altistuu kirkkaalle valolle ja varsinkin kuumuudelle perinteisessä suurennuskojeessa. Tosin lasinegatiiveja ei yleensä suurennettu, vaan niistä tehtiin pinnakkaisvedoksia vedostuskehyksessä.
Vs: Historian HAVINAA! Kamera näyttää varmaan avattuna hienommalta, usein näissä on kauniit puuviimeistelyt. Muuten melko tylsä Kodak-look. Hienoja noi tilpehöörit, niiden ulkoasussa sopivast art deco-fiilaria.
Vs: Historian HAVINAA! Tuo kannella puristamalla rikkominen on ainakin aivan täyttä puppua. Huonokin lasi kestää varmasti 300MPa puristusjännityksen, joka tarkoittaa 30kg kuormaa neliömillille. En usko että on mitenkään mahdollista vahingossa rikkoa tuollaista negatiivia puristamalla. Tilanne muuttuu toki aivan eriksi jos kannen (tai skannerin) ja negatiivin välissä on jotain (esim. hiekanjyvä). Mutta eiköhän tuo ole jokaiselle skannaajalle jo muutenkin selvää, että siellä välissä ei voi mitään partikkeleita olla.
Vs: Historian HAVINAA! Lasinegatiivit tuolta: http://www.lumiere-shop.de/index.php?pa ... &info=2833"]http://www.lumiere-shop.de/index.php?page=product&info=2833
Vs: Historian HAVINAA! Jooh, ja muut jutut ovat vielä uskomattomampaa puppua. Ai että tasoskannerilla altistus hirveälle määrälle valoa ja lämpöä!? Ja suosituksena on käyttää valopöytää sen sijaan? Siinähän valoaltistus voi olla 100-1000-kertainen kun valoa tulee ihan koko ajan joka puolelta siinä zoomaillessa ja chimppaillessa. Sama lämmölle. Onneksi se ei tee negatiiveille mitään, ja vielä vähemmän skannaaminen. Lasi lasia vasten -tilanteessa väliin jäävät hiekanmurut ja emulsion naarmuuntumisriski on tietysti todellinen. Ihan samoin kuin valopöydälläkin. Kaikenlaista horinaa sitä "virallisessa asemassa" olevat voivatkin suoltaa.
Vs: Historian HAVINAA! Ja vielä toinenkin vaihtoehto: hitaita ortokromaattisia emulsioita saa valmiina ostettua useammaltakin valmistajalta, esim. Rollei Black Magic, Tetenal Work... (ellei sitten halua tehdä itse omaa emulsiotaan), lasilevyjä saa lasia leikkaavilta firmoilta ja päällystys onnistuu kaatamalla. Jotkut ovat siinä kaatamisessa varsin taitavia ja saavat nopeasti hyviä levyjä. Hommaan suositellaan sellaista teekannua josta kärsä lähtee alareunasta. Emulsio lämmitetään n. 40 asteeseen ja kaadetaan levylle, kallistellaan ja valutetaan reunoilta ylimääräinen takaisin kannuun. Ortokromaattisella emulsiolla tämän voi vieläpä tehdä himmeässä punavalossa. Lopuksi annetaan kuivua pimeässä suoralla alustalla pari vuorokautta.
Vs: Historian HAVINAA! Kysyit mikä kameratyypin nimi olisi suomeksi; Nyblinin hinnasto 1892 käyttää nimitystä silmänräpäyskamera. Ja museolla työskentelevänä voin sanoa että kyseessä tarkoitetaan varmaan heikkoja filmejä
Vs: Historian HAVINAA! Se varoitus on sitä varten, että jotkut taoskannerit, varman vanhat mallit tulee tosi kuumikssi, 300 astetta ja silleewen. Ja jos sellaisella alkaa skannailla nitraattifilmiä, niin palaahan se.