Olen siirtynyt digikuvauksesta filmikuvaukseen. Skannasin filmiltä tehdyn vedoksen tarkoituksenani julkaista kuva netissä. Aloin funtsia analogisen kuvan digitaaliseksi muuttamisen mielekkyyttä. Oletetaan aluksi, että skanneri on tarpeeksi laadukas vedoksen skannaamista varten. Skannasin A4-kokoisen vedoksen skannerilla, jonka resuluutio on 600 dpi. Negan skannauksessa resoluution pitää olla PALJON suurempi. No, vedos on nyt skannattu tarpeeksi tarkasti. Näytöllä esitettävän kuvan sivun pituus on luokkaa tuhat pikseliä. Se on niin vähän, että näytöllä esitettävän kuvan "mikroskooppitekstuurilla" ei ole mitään tekemistä alkuperäisenvedoksen tekstuurin kanssa. Photoshopilla saa parilla hiiren klikkauksella digikuvaan filmiraetta jäljittelevän tekstuurin, joka näyttöä varten tehdyssä kuvassa on yhtä hyvä kuin minkä tahansa filmin tekstuuri. Nettikuvassa yksi pikseli vastaa mahdollisesti kymmeniä tai satoja vedoksen "tekstuurialkioita". Miksi ihmeessä siis kuvata filmille, jos kuvien pääsääntöinen esitysmedia on tietokonenäyttö? Filmin rakeet eivät ainakaan saa olla syynä! Onko syy filmin suurempi dynamiikka? Vai onko filmissä ominaisuus tallentaa kuvia jollain tavalla kennoa sielukkaammin? Skannatun vedoksen esittämisen tulosteena jotenkin vielä ymmärrän. Jos tulostaa suurella resoluutiolla, esim. >1000 dpi, saattaa filmin alkuperäinen tekstuuri toistua edes sinne päin tulosteessa, kunhan vedos tai filmi on skannattu tarpeeksi tarkasti. Yksi mysteeri on vielä se, että joillakin valokuvausfoorumeilla porukka kehuu filmikuvien fiilistä. Miksi ja miten filmifiilis välittyy näytölle asti?
Vs: Miksi kuvaat filmille, jos skannaat ja esität näytöllä? Minä kuvaan filmille koska mielummin kuvaan sellaisilla kameroilla jotka nyt sattuvat olemaan filmikameroita ja sattumoisin kutakuinkin mahdottomia toteuttaa (tai tuotannollisista jne -syistä eivät tule koskaan toteutumaan) diginä (TLR, keskikokomittaetsimet, täysmanuaaliset M-leicat ja muut kinot). Vedoksiakin tekisin jos elämäntilanne ja tilat antaisivat myöten, mutta eivätpä anna joten filkan kehityksen jälkeen prosessini on digitaalinen.
Vs: Miksi kuvaat filmille, jos skannaat ja esität näytöllä? Ei ole muita kuin filmivehkeitä. Tai no pikku dikipokkari on, mutta ei se oikein tunnu mun jutulta. Jos kuvan vepissä meinaa julkasta niin skannattava se on.
Vs: Miksi kuvaat filmille, jos skannaat ja esität näytöllä? Puhun muodossa kuvasin, toivottavasti tulen vielä joskus kuvaamaan: + filmin jälki, siinä on vain jotain mistä pidän + vastakohta nykyajan kiireellisyydelle, on mukava mitata valo rauhassa, eikä heti rynnätä katsomaan kuvia + joustavaa materiaalia, kun itse kehittää + pimiötyöskentely on äärimmäisen hauskaa Luovuin, koska kuvien valmiiksi saaminen paperille ei sovi tähän nykyiseen elämäntilanteeseeni, muuten kuvaisin ehdottomasti filmille. T Jukka
Vs: Miksi kuvaat filmille, jos skannaat ja esität näytöllä? Koska tykkään enemmän filmikameroista. Niillä vain on mukavampi kuvata kuin digikameralla.
Vs: Miksi kuvaat filmille, jos skannaat ja esität näytöllä? Minulle syy on ihan puhtaasti oma fiilis kuvatessa (siis nimenomaan kuvatessa, ei kuvatussa kuvassa). Jotenkin mulla on parempi fiilis wanhalla filmikameralla kuvatessa. Ei ole turhan kiire. Lopullisen kuvan tekniset yksityiskohdat eivät ole ratkaisevia, vaan kuvan sisältö. Teknisiä yksityiskohtia tuumaan sitten työaikana. Jos tätä tekisi ammatiksi, niin digi olisi varmaan ainoa järkevä ratkaisu nopean workflown vuoksi. Mutta kun kyse on harrastuksesta, niin sillä ei ole väliä. Toisaalta kuvasin hiljattain studio-oloissa erääseen projektiin kuvia sekä filkalle, että hätävarana digille (mamiya rb67 ja nikon D90 (?)). Jälkikäsittelyssä filkalle kuvatut matskut voitti totaalisesti. Kun curveja joutui käsittelemään aika raskaasti, niin filmikuvista löytyi hyvät sävyt paljon pienemmällä vaivalla. Toisaalta roskia joutu korjaamaan järkyttävän paljon. Mutta minulle tämä on sivuseikka. Ratkaisevaa on oma fiilis kuvatessa.
Vs: Miksi kuvaat filmille, jos skannaat ja esität näytöllä? Yksi syy minulle on että filmin kanssa syntyy automaattisesti jokaisesta kuvasta vähintään yksi fyysinen kappale, eli negatiivi, joka ei ole kiintolevyongelmien armoilla. Filmiruuduista voi sitten valita mitkä kopioidaan digimaailmaan. Ja minäkin vain tykkään joidenkin filmikameroiden ergonomiasta. Tosin minunkin filmityöskentely on usein vain puoliksi analogista. Käsittelen usein filmikuvia vielä koneella ja olen pitänyt näyttelyitäkin joissa on ollut isoja vedoksia jotka on tehty skannatuista filmiruuduista. Tämän prosessin mielekyyttä on tosiaan vaikea joskus selittää ulkopuolisille, tai edes itselleni. Osittain se on kustannuskysymys - tällä työskentelytavalla en tarvitse omia tai vuokrattuja työtiloja ja kaikki hoituu yksiöstäni. Tosin m4/3 kameroiden ilmestyttyä on minullakin filmille kuvaaminen jäänyt vähemmälle. Elämäntilannekin on sellainen ettei vain huvita viettää aikaa yksin pimeässä pyöritellen kehityspurkkeja tai vedoksia, mutta jokin tuntuma on että se innostus kyllä vielä tulee uudelleen. Toisaalta, tulin juuri hankkineeksi Fujin 6x9 kameran. Ajatuksena että saisin suht helposti mukanakulkevan kameran, mutta mahdollisimman hyvälaatuisen negatiivin skannausta tai vedostusta vaten. Ehkä se filkkakuvaus lähtee tästä sitten takaisin nousuun.
Vs: Miksi kuvaat filmille, jos skannaat ja esität näytöllä? itellä pääsyy on monipuolisuus, kuvaan aika laajasti eri kalustolla.. käytännössä lähes jokaista filmiformaattia mitä vain on... sekä se, että voin rakentaa niistä itselleni sopivia, koska niiden tekniikka on niin yksinkertaista filmi on joustava juttu, siis ihan käytännössä.. sitä tulee vaikka minkäkokoisina paloina ja sitä voi leikellä, taitella vaikka origameja ja valottaa niitä!.. itseasias, sitä pitää varmaan kokeilla pohjimmainen syy on köyhyys, ei ole varaa yhteenkään kunnon digikameraan, mutta 10-20 erilaista filmikameraa on, hah
Vs: Miksi kuvaat filmille, jos skannaat ja esität näytöllä? Kuvaan sekä filmille että digille. Filmikamerassa ajatus on kuvaushetkellä oltava mukana, kun taas digillä tulee "räiskittyä" periaatteella "kyllä sieltä jokin onnistunut ruutu tulee". Digistä puuttuu jotenki käsityön maku. Filmille kuvatessa taas aivot aktivoituvat, koska rajauksen lisäksi on myös tiedettävä säädöt joilla vaikuttaa kuvaan. Monesti siirrän digirungollakin asetuksen M-asentoon, koska automatiikka ei aina anna sitä lopputulosta, jonka haluaisin. Pimiöpuolen tunnelma ja käsin tekemisen maku puuttuu kokonaan digimaailmasta, jossa kurvien säätäminen ei korvaa huonolaatuista lähtökohtakuvaa. Digilläkin pitäisi lähtökohtana olla onnistunut ruutu, josta ei tarvitse työstää paljoa että siitä saisi katsottavaksi kelpaavan. Negatiivi säilyy hyvin tehtynä ja arkistoituna helposti 200 vuotta. Digikuvalle voi käydä köpelösti, jos tarpeellisia varmuuskopioita ei ole. Kuvaformaatit muuttuvat ja varsinkin kuvia lukevat järjestelmät... Nyt kuvattu digikuva voi tuhoutua liian helposti. Kuvaan siis filmillekin, koska pidän sitä edelleen järkevänä tapana tallentaa näkemäänsä.
Vs: Miksi kuvaat filmille, jos skannaat ja esität näytöllä? Filmikuvaus on todella hauskaa ja kamerat ovat kiinnostavampia käsitellä ja katsella.Digijärkkäri itselläkin rinnalla tosin melko pienellä käytöllä.Pimiökin on ihan asunnossa tosin kuiva ja märkäpuoli erikseen,vedos on kuljetettava muutama metri toiseen huoneeseen.Aiemmin keskariaikaan jaksoin kantaa suurennuskoneen vielä kylppäriin nyt on 5x7 kone ei jaksa/kannata.Skannaus on tietenkin ainut vaihtoehto saada filmikuva nettiin.
Vs: Miksi kuvaat filmille, jos skannaat ja esität näytöllä? Muutama vuosi sitten kun digijärkkärin laitoin, kuvasin sillä paljonkin. Nykyään huomaan käytännössä palanneeni filmiin, ehkä 10 % kuvista nykyään tulee enää digille. Miksikö? Ainakin seuraavista syistä (tässä ei ole tärkeysjärjestystä). 1) Kuvat ovat fyysisesti olemassa. Kunnolla tehty mustavalkonegatiivi säilynee kauemmin kuin digitaalikuva, samoin varmaankin edes suurin piirtein oikein säilytetty dia. Tulipalo on ainoastaan ainoa uhka. Lisäksi aivan tunteenomaisesti pidän siitä, että kuvilla on fyysinen olemassalo. 2) Filmikamerat ovat mukavia, sielukkaita ja kauniita. Näköjään kaluston suhteen liikun koko ajan yksinkertaisempaan suuntaan ja vielä ajassa taaksepäin. Nykyään eniten käyttämäni kinorunko on Pentaxin KX, mekaaninen 1970-luvun puolivälin kapine jossa sähköä käyttää vain valotusmittari. Keskikoossa kuvaan Mamiyan RB67:lla joka ei käytä sähköä ollenkaan, ja iipeistä tuli juuri 1950-luvun Franka Solida III joka on vielä yksinkertaisempi. 3) Eri filmeillä on erilainen luonne, pidän siitä. 4) Filmille tulee kuvattua rauhallisemmin, enemmän ajatuksen kanssa. Koska en saa elantoani valokuvaamisesta, on se minulle ennen kaikkea vapauden aluetta. Kuvaan juuri sellaisella kalustolla kuin itse haluan juuri sellaisia kuvia kuin itse haluan. Niinpä digin nopeudella, helppoudella ja kohtuullisella kuvanlaadulla on merkitystä vain sikäli kun itse niille merkitystä annan.
Vs: Miksi kuvaat filmille, jos skannaat ja esität näytöllä? Hyvät perusteet kylläkin. Itselläni oli D3 aiemmin jonka sitten möin pois kun ei pystynyt perustella pitämään 3000e vehjettä satunnaisiin kuviin vaikka sen kennon dynamiikka jne jne oli paras mitä olen kohdannut digipuolessa, siksi oli paluu yksinkertaisempiin filmirunkoihin ja kesällä kuvasin jonkun rullan neulanreikäkameralla mikä oli mieluinen käyttää. Tosiaan hiukan vaikea on kuvia laittaa esille jos ei skannaa, lisäksi kun ei ole pääsyä mihinkään pimiöön, niin ainoa vaihtoehto on kehityksen jälkeen digitaalinen tie jos haluaa jotain tehdä negatiiveilla. Tärkein syy minulle analogiseen kuvaukseen on että kuvasta jää se fyysinen kappale, sen verran paljon digitaalista tavaraa on kadonnut koneiden kovalevyjen hajottua tai ohjelman korruptoitumiseen (aikoinaan mac!) että en luota digiin enää ollenkaan.
Vs: Miksi kuvaat filmille, jos skannaat ja esität näytöllä? Aika samoilla linjoilla kaikkien kanssa. Aloitin joskus digillä ja olin innoissani kaikista kuvankäsittelyohjelmista (kuvatkin oli sitä luokkaa et huh huh) sit ostin joskus 2006 Turun rajalasta zenitin ensimmäiseni filmikameran, sit lähiaikoina tuli keskikoko ja nyt olen huomannut etten halua kauheasti enää kuvata digillä, silloin tällöin ja lähinnä otan pari ruutua digillä ennen filmiä nähdääkseni mahdollisen tuloksen. Tykkään kuvata filmille koska siinä on se joku.
Vs: Miksi kuvaat filmille, jos skannaat ja esität näytöllä? kaikki edellä luetellut syyt pätevät osittain myös minuun, Tärkein syy on että olen aina kuvannut Filkalle, miksi siis jättäisin pois ilmaisukeinon jonka hallitsen "perinpohjin" ja saan sellaista jälkeä jota itse haluan. -Tosin joku voi ajatella nykyisiä kuviani katsoessa että en koskaan olekkaan osannut tekniikkaa. No, eläkkeen saatuani ryntäsin heti hankkimaan leica M kasin ja hasseli CFV:n ( digejä) mutta varsinkin hasseli on jäänyt kyllä hyvin vähäiselle käytölle... liian "hyvää" jälkeä, eikä minusta kiinostavaa. Toinen tärkeä syy minulle on että valokuva on NIMENOMAAN iso printti- sellaista 30 X 40 tai aina 50 X 60 asti. Se kun on tehty kaikella huolellisuudella niin se on mielestäni valokuvausta... Tämä nettiin lataaminen on vähän kuin baarissa istuis ja höpöttäis niitä näitä...
Vs: Miksi kuvaat filmille, jos skannaat ja esität näytöllä? En oikeen pysty sitä järjellä perustelmaan edes itselleni. Ajattelen sitä kuitenkin niin, että ei "perinteiseltä taiteilijalta" vaikka nyt joltain öljyvärimaalarilta tai grafiikan vedostajalta kukaan mene kysymään, että "miks teet tolleen, eiks olis helpompaa ottaa vaan valokuva?". Eli että se filmikuvaaminen ei välttämättä korvaa tai ole vaihtoehtoinen digille kuvaamisen kanssa. Välineet ja tarkoitus on eri eikä lopputulos ole vertailukelpoinen. Joskus lähdetään kuvaamaan kissanristiäisiä digille ja joskus taas kuljeskelmaan filmikameran kanssa pitkin rantoja.
Vs: Miksi kuvaat filmille, jos skannaat ja esität näytöllä? Minulle on tärkeätä filmikuvaamiseen liittyvät käden taidot. Kuvan tekemisen prosessi kaikkine välivaiheineen on mielenkiintoista ja rentouttavaa. Digitaalinen prosessi on minulle tylsää ja näännyttävää pakkopullaa. Negatiivin skannaus on tavallaan digitaalinen pinnakkainen ja yksi kuvantekoprosessin välivaihe.
Vs: Miksi kuvaat filmille, jos skannaat ja esität näytöllä? Kaikkia edellälueteltuja myös mulla. Kun sain hankittua pari vuotta sitten M3:sen, ei mikään digi ole tuntunut miltään. Äskettäin ostin myös OM-2:sen ja sillä on myös ilo kuvata. Skannaus on hiukan mv-kehittämisen verrattavaa puuhaa, koska on jännä seurata, mitä sieltä tulee, kun scanneri jurisee ja kuva "kehittyy" hitaasti.
Vs: Miksi kuvaat filmille, jos skannaat ja esität näytöllä? Minäkin ajattelen M kolmosta kädessä pitäessäni: Vinde, tää on tehty ennen kuin edes ymmärsin valokuvauksesta juuri mitään, toiminut siitä asti ja ei oikeastaan mitään olellista ole tarvinnut muuttaa.
Vs: Miksi kuvaat filmille, jos skannaat ja esität näytöllä? Tauon jälkeen olen aloittanut filmikuvauksen ja myös kehittämisen uudelleen. Kun alunperin olen oppinut kuvaamaan filmille, ei siitä halua luopua; toinen syy on yksinkertaisesti filmin kestävyys. Dokumentointikuvat otetaan arkeologisissa kenttätöissä yhä myös filmille juuri tästä syystä (näissä hommissa on tullut hilluttua jonkin aikaa). Skanneria käytän yksinkertaisesti siksi, ettei minulla ole omaa pimiötä. Roskien ja naarmujen siivoamista joutuu enemmän harjoittamaan lähinnä vanhempien negatiivien kanssa. Eikä skannattujen kuvien käyttö rajoitu ruudulta esittämiseen, vaan tulostan ne myös kuviksi. Filmin kanssa näpertely on mukavaa puuhaa, vaikka kuvaankin myös digille. Filmin kanssa vaaditaan enemmän myös viitseliäisyyttä ja käden taitoja, kuten jo aiemmin tuli esille.