Autochrome -pohdintaa (oli: Magneettisekoitin) Hmm, ehkä helpommin ainakin TV rasterin kuvaamista paremman resoluution saisi ihan tekemällä sen rasterin itse kuvankäsittelyohjelmalla, tulostamalla ja kuvaamalla sitä diarullan täyteen jne? Tämähän menee jo aika kauas alkuperäisestä, mutta jälki voisi silti olla samankaltaista. Tällä pääsisi eroon myös photo blackin käytöstä, mikä oletettavasti hieman huonontaa resoluutiota... Veikkaan kyllä silti että kinolle tämän tekeminen olisi aika turhaa, mutta ehkä jo rullafilkalle? Kinolla tosin kohdistus rasterikuvan ja uuden valotuksen välillä onnistuisi varmimmin. Varmaan paras olisi kokeilla ison koon dialla, mutta ensin mun pitäisi a) hommata ison koon diaa, b) e6 kehityskamat (teen vaan c41:tä himassa) ja c) värkätä tuohon neukkupressi-ihmeeseeni perä, d) tehdä se emulsio, e) ... hohhoo, alkaa jo naurattaan pienten lasten isää Eli eipä ole tapahtumassa, mutta ihan mielenkiintoista pohdiskelua. Jälki kokeilukierrosten jälkeen _saattaisi_ olla kaiken duunin arvoista.
Vs: Magneettisekoitin Mitään kohdistamistahan ei tarvita kun se rasteri on koko ajan siinä samalla filmillä. Emulsio vaan päällystettäisiin jo olemassaolevan kehitetyn diaemulsion päälle. Tässä olisi sekin etu että oma emulsio todennäköisesti tarttuisi hyvin olemassaolevaan, eli se vanha emulsio toimisi nk. subbing layerinä. Silti se menisi kyllä keskikoon hommiksi koska uutta emulsiota ei oikein voi päällystää rei'itettyyn materiaaliin, vaan se pitää päällystää leveämpään josta sitten leikataan reunat pois ja rei'itetään. Useampikin firma tekee ortokromaattisia emulsioita jos ei itse jaksa tehdä. Jäljelle jäisi vaan sellaisen pankromaattinen herkistäminen, eli lisätään väriaine ja sekoitellaan ja toivotaan että se toimii. Aluksi konseptia voisi toki kokeilla kaksivärisenä versiona: sininen ja vihreä. Rasteri ei saa olla liian hienojakoinen; idea on, että melko suuri määrä mustavalkoemulsion rakeita valottuu samanvärisen suotimen kautta. Muuten väritoisto jää todella onnettomaksi jos liian monet rakeet osuvat rasterin eri värien rajoille. Voisin lonkalta sanoa että rasterin koon kannattaa olla jotain 20 µm luokkaa. Tällöin kinoruudussa olisi alle parituhatta "pikseliä" vaakasuunnassa. Jos sellaisen rasterin tulostaisi A3-paperille kuvaamista varten, olisi "pikselin" koko n. 0,2 mm. Tällaisen saisi ihan hyvin tulostettua vaikka 600 dpi tulostimella. Tässä on huipputärkeää että kuvauslinssi on todella terävä ja oikein tarkennettu.
Vs: Magneettisekoitin Hetkinen, miten sen diaemulsion saa valotettua siten että siinä ei ole ruutujen välisiä rajoja?? Onko jo rei'itetyn materiaalin päällystys sula mahdottomuus? Jos kerää sivuilta ylivaluvan emulsion astiaan? Toki, jälleen puhun lämpimiäni ja kunhan kyselen viisaammalta!
Vs: Magneettisekoitin Modaamalla kameraa siten että ei jää kovin isoja rakoja ;D? Kyllä sitä rei'itettyä varmasti pystyy päällystämään mutta helpompaa olisi rei'ittämätön ylileveä. Käsinkäytettävät päällystysvälineet kun yleensä liukuvat sitä filmipohjaa pitkin jota päällystetään jolloin reunoille jää vähän päällystämätöntä. Niin se on helpointa.