Vs: mv-filmien kehittäminen (itse) Mä en tartte oikeastaan mitään mittaria, kämpässä on vakiona 22 astetta, jos on lämpimämpi , avaan ikkunan jos on kylmempi, panen villapaidan päälle ja kehitän vähän pitempään... MOT !
Vs: mv-filmien kehittäminen (itse) Keskustelu on sivuillut paljon lämpömittareita. Tuosta tuli mieleen, että noissa erilaisissa kehityskoinessa (Jobo), on vesihauteen lämmitys, mutta minkälaisin tarkkuuksin ne oikeasti pelaavat? Onko koneesta säädetty 38 astetta tosiaan muillakin mittareilla samat 38 astetta, vai tuleeko mm. diakehityksessä eteen se, että pitää muutamalla koerullalla hakea aika/lämpö kohdilleen? Googletin: Halvat varmaan NTC-vastuksella ja tarkkuus 1-2 astetta parhaimmillaan ja hurja epälineaarisuus, paremmat PT100 tai PT1000 -vastuksella ja tarkkuus 0,5 asteen luokkaa. Ehkä termoparillakin, mutta ne eivät vaikuta pikaisella googeloinnilla yhtä tarkoilta. Siis digivärkein 0,5 asteen tarkkuus lienee parasta mitä kuluttajavehkeissä voi saada, Jobot mukaan luettuna?
Vs: mv-filmien kehittäminen (itse) Ihan mielenkiinnosta kysyn. Liikkuuko tuollaisia Jobon kojeita jälkimarkkinoilla tässä maassa vai onko ebay ainoa paikka niitä hankkia? Ei, en ole hankkimassa. Kunhan kysyn.
Vs: mv-filmien kehittäminen (itse) J.Vuokko; Meiän pimiön Jobo (CPP-2:kohan se o) tuntuu pääsevän n. +/- 0.3 C tarkkuuteen tai paremminkin, absoluuttisesti sekä lämpötilan vakaudessa. Kehitysajan aikana tämän keskiarvo on vielä tasaisempi. Halvat puolijohdeanturit yleensä pääsee absoluuttisesta +/- 0.5 C päähän tai lähemmäs. Toistettavuus on erittäin hyvä varsin pitkään, paitsi jos anturiin pääsee kosteutta sisään. Käytin elokuvalabran ekassa prototyypissä juurikin halpispuolijohdeanturia ja se oli koko ajan +/- 0,05 C kahteen referenssikuumemittariin verrattuna. Tämä käsittämätön tarkkuus herätti epäuskoisia kyynisiä kommentteja monissa "alan ihmisissä" joiden mielestä lämpötilanmittauksen pitää olla kallista ja erikoista salatiedettä . Tietysti tuuria oli varmasti vähän mukana.
Vs: mv-filmien kehittäminen (itse) Mittareista: Jos oikein muistan, mun kolmen Patersonin (2xsprii ja 1xelohopea) erot olivat noin 1,5 astetta. Täysin hävytön ero siis, huomioiden, että myytiin aikanaa kalliina erikoistuotteena. Nämä kaikki olivat sitten ihan viallaan Kodakin tyyriiseen labramittariin verrattuna. Onneksi erot säilyivät kuitenkin samoina kuukausien ajan eli toivottavasti Kodakin laatikossa on ne kirjatut erot mun käyttömittariin (elohopea Paterson). Ketjusssa tuli myös esiin mustavalkokehityksen lämpötilatarkkuus; ei oo kuulemma tarkkaa. Siitä vaan kyynerpäällä kokeilemaan, ettei oo liian kuumaa... Asteen ero kehitteessä ja vähän liikuttelun eroja ja sen jälkeen ei olisi kannatanut hirveesti zonettaa, lopputuloksen erot kun alkaa olla "aukkoja" erillään. Kukin tyylillään. Jobon TBE-2 (CPE-2) pitää kyllä lämmön tosi tarkkaan (+-0,2 astetta?), kunhan sen joka kerran "kalibroi" kohdalleen. Ja tietenkin akvaariopumppu pitää veden liikkeessä. Sinänsä hyvä peli tuo TBE-2, koska sillä voi temperoida normaalin mustavalkokehityksen purkissa. Siis liikkumatta pl. tavalliset kääntelyt. Jatkuvasti pyörivä mustavalkoprosessi oli katastrofi tarkkuuden suhteen. K
Vs: mv-filmien kehittäminen (itse) Sniff (((( Onneksi kaikki eivät "zoneta" -- mitä tämä sitten ikinä tarkoittaakaan. Jos kyse on zone systemistä ja siitä, että nega kehitetään mätsäämään visiota lopullisesta kontrastista jotta kontrastia ei tarvitse enää vedostusvaiheessa (niin paljon) vääntää, niin sehän päin vastoin antaa lisätoleranssia kehitysvirheille. Ilmeisesti kyse on vaan jostain perfektionismille tyypillisestä epäloogisuudesta, että jos ei saa aikaan täydellistä, niin parempi kun ei tee ollenkaan, tai ainakaan käytä hienoa ylvästä zone systeemiä, joka on työkalun sijasta uskonto. Mitä tosiasioihin tulee, niin asteen ero lämpötilassa ei ole lähelläkään "aukkoja". Kehitteestä, filmistä ym. riippuu onko se aste nyt esim. kolmannesaukko vai puolikas. "Yleensä" mustavalkoiselle ohjeistetaan toleranssiksi +/- 0.5, kun taas E-6:lle +/- 0.3 ja C-41:lle +/- 0.15. Tässä valossa on siis vallan totta että "ei se ole niin tarkkaa [kuin värikehityksessä]". Oikea vaatimus tietysti riippuu tavoitteista. Kaikille kuvan densitometria ei ole tärkeä lainkaan. Kuvan sisältö ja "film look" riittävät, ja tällöin suhteellisen isokin heitto kehityslämpötilassa ei meinaa heille mitään. Tätä täytyy meidän teknoilijoiden välillä muistaa kunnioittaa...
Vs: mv-filmien kehittäminen (itse) Tähän sopii jälleen erään kuuluisan (suomalaisen) valokuvaajan mietelause: "Silmä ei ole riittävän luotettava väline kuvien arvioimiseen"
Vs: mv-filmien kehittäminen (itse) ;-) Vähän kuin M. Twainin kommentti: "Wagnerin musiikki on parempaa miltä se kuulostaa"
Vs: mv-filmien kehittäminen (itse) Juuri näin ja itse tulen kuulumaan tähän joukkoon jota ei se tekninen täydellisyys näissä filmikuvissa kiinnosta. En ole filmikuvaamista ennen juurikaan harrastanut ja nyt innostuin lähinnä siksi että Lomoilun filosofia iski kuin tuhat nuijaa. Ja minusta nuo Lomographyn saitilla olevat galleriat on vaan jumalattoman hienoja. Viilaan niitä pikseleitä sitten digipuolella. Joskin sielläkään se ei kiinnosta ihan sillä tasolla kuin monia tuttavia. Eli sisältö on kyllä edelleen itselle tärkeämpi.
Vs: mv-filmien kehittäminen (itse) no sitten neuvoksi vaan että kehitysaikaa mielummin riittävästi kuin liian vähän ,)
Vs: mv-filmien kehittäminen (itse) (piti kommentoida lyhyesti, mutta tuli vähän pitempi tarina) Empiiristä tieteilyä oman labrahomman kanssa - sitä en tiedä kuinka tieteelliseksi kukaan tätä hyväksyy Materiaalina kamalan vaikeassa maineessa oleva Tmax, tässä TMY2... (vaikea Tmax on yksi lukuisista myyteistä joka vain ei suostu kuolemaan). 20°C lämpötilassa 'normaali' kontrasti syntyy 11 minuutissa, dynamiikan supistaminen aukolla onnistuu kun aikaa kasvattaa 13,5 minuuttiin. Luokkaa +20% kehitysaikaa lisää. Kahdella aukolla supistaminen, siis diafilmimäisen dynamiikan saavuttaminen... Hyvää onnea yritykselle ;D Mä en ole päässyt niin 'kovaan' jyrkkyyteen. Tuloksista karkeasti interpoloimalla se voisi olla jossain 19-20 minuutin kohdalla. Että tämmöinen tämä Tmax, joka on niiiin mahdottoman vaikea ja kontrasti menee heti pieleen jos ei ole tarkka. Toisin kuin armollin TRI-X (ylläoleva pätee D-76 1+1, todella jyrkkyyttä tarvitseva tietää sopivammat kemiat tarpeisiinsa) Koska jyrkän negan vedostelu loivalle on aina se huonompi vaihtoehto verrattuna loivan vedosteluun jyrkemmälle, niin ei ole mitään järkeä hakea varmuuden vuoksi lisää jyrkkyyttä kehittämällä pidempään. Loivasta on etua myös skannaajille, kuten tuli mainittua. Ei-zonettajan kannattaa tähdätä vähän normaalia loivempaan, kehittää jotakin 15% lyhyemmin (tämän mun tmy2:sen tapauksessa ehkä 9min luokkaa). Siitä saa aina vedoksen, oli menetelmä sitten skannaus tai perinteinen. (Ohimennen: TMY2-filmin kohdalla Kodak antaa ohjeeksi 'normaalille kehitykselle' 20°C lämpötilassa 9:30, siis selvästi vähemmän kuin oma aikani, 11:00. Käsityöllä tehdessä ohjeajat ovat tosiaan vain viiteaikoja - joskin ohjeaika sopisi mun kehitysmenetelmällä semmoiseen yleisnegaan joka vedostuu ja skannautu ok). Miksi sitten moni tuntuu kehittävän lämmöt vain sinne suuntaan, 'vähän kyynärpäällä kokeillen' ja saavan silti mainioita tuloksia? Ehkä tämä vähän selventää lämpötilojen merkitystä (esimerkkinä yhä D-76 1+1 ja TMY2). Kodakin D-76 -laskuri kertoo, että jos kehitän omalla 'normaalilla' ajallani, mutta lämpötila onkin vahingossa kaksi astetta liian korkea (22°C / 11min) vastaa tulos noin 13min kehitystä 20°C lämpötilassa. Näin suuri lämpötilavirhe ei helposti synny. Huolimattomasti kehittäen voisi jyrkkyyden muutos olla melkein 1 aukon luokkaa --> pitäisi vedostaa jyrkkyydelle #1,5 normaalin #2 sijaan. Megaluokan munaus, 4 astetta liian kuumassa kehittäminen, se vastaisi 20°C tehtyä 15 minuutin kehitystä. Dynamiikka olisi nyt supistunut vajaat 1,5 aukkoa! Hurjaa! Tästäkin saisi vielä ihan ok printtiä jollakin noin #1 jyrkkyydellä. Että se tarkkuuksista =) Toki tuollaisten möhläysten jälkeen vedostaminen voi olla hankalampaa ja sävyt eivät ehkä vastaa ihan sitä mitä odotti johtuen loivempien papereiden käyttötarpeesta. Toki näitäkin voi kompensoida sitten muilla keinoin. Skannaajalle tästä taas ei ole oikeastaan mitään haittaa. Fine Art -kuvaajat taas voivat olla shokissa jos joutuvat noin paljon veivailemaan jyrkkyyskorjauksia (ja ennenkuin kukaan sekoittaa asiat, ns. split-printing ei vaikuta asiaan). ps. Aika tunnettu kuvaaja ja vedostaja, Michael Kenna, ei kehitä itse mv-filmejään vaan antaa ne suoraan labbikselle. Vedostelee sitten.. Ehkä työmäärä kasvaa verrattuna 'zone system -kuvaajiin', mutta tässäkin on kaksi näkökantaa: Toinen on vankasti sitä mieltä, että Zonen kaltaiset etukäteisvisualisoitavat kuvat tuottavat liian dokumentaarista jälkeä. Toinen sitä mieltä, että riittävän vedostettavasti kehitetty nega pakottaa enemmän korjailemaan sävyjä vedostusvaiheessa, tehden enemmän eroa suorasta kohteen toistamisesta luovan tulkinnan suuntaan. Mene ja tiedä. [Edit: lisätty pari hymiötä että ironia-kohdat ymmärretään sellaisina]
Vs: mv-filmien kehittäminen (itse) Mä en uskalla enää kehittää yhtään filkaa itse. Menee takuulla pieleen
Vs: mv-filmien kehittäminen (itse) Voihan sitä visualisoida ne "dodget ja burnit" etukäteen myös. Ei pidä luulla että se paras mahdollinen kuva olis saatava suoraan negalta yhdellä valotuksella, vaan pitäis sillä silmällä niitä kuviaan kattella ja tehdä kaikki voitava (järkevällä vaivalla saavutettava) jotta kuva olis semmonen kun itse toivoo. Olis hölmöä keskittyä siihen, että sais jonkun "lähes huippuhyvän" kuvan ilman lisävalotuksia ja varjostuksia ja jättää homma siihen, jos ne lisäämällä kuvasta sais aivan huippuhyvän. Aika moni perusharrastaja käyttää jotakin tavallista lämpömittaria filmikehitettä mittaillessa. Ei siinä aina myöskään odotella minuuttia, että mittari varmasti on pysähtynyt juuri veden lämpötilaan. Asteen lämpötilaheitto on aivan normaalia, jos ei halua erityisesti huolella tehdä. Katsoin Xtolin datasheettiä Trix:lle, kun niitä oon itse käytellyt ja 20 -> 21 lämpötilamuutos muuttaa kehitysaikaa yhdeksästä kahdeksaan ja puoleen minuuttiin. Se 30 sek on koko ajasta tuolloin n. 5,9 % ylikehitystä (TMY:lle tuo muuten olisi n. 8,2%), jos ei huomaa aikaa lyhentää. Ei siis ihan hirveästi, tuskin juuri näkyy lopputuloksessa! Voitte siis rauhassa harrastaa mustavalkokuvaamista filmille ilman prosessien pilkuntarkkaa kalibrointia, ilman pelkoa siitä että jos jostain kuvasta haluaisittekin oikein hyvin tehdyn vedoksen, se ei onnistuisi. Jos kuvista saatte vähällä vaivalla kohtuullisia, niin ne negat ovat varmastikin ihan hyviä, eivätkä "pilallla". On sitten vain vedostustaidoista ja vaivannäöstä kiinni kuinka hyvä se lopputulos on...
Vs: mv-filmien kehittäminen (itse) Joku kehtas väittää, että mv-filkan kehittäminen on helppoa ku kaurapuuron keitto...
Vs: mv-filmien kehittäminen (itse) Mäkin olen hieman lisännyt kodakin aikoihin lisää, tulee jopa liian loivaa ohjeiden mukaan. T Jukka