Vs: mv-filmien kehittäminen (itse) oisko yksi kolmesta; lämpötila, aika ja liike. voisihan se olla sama asia, vaikka tuskin on, mutta tarviiko sen edes olla ,) meillä tampereella käytettäisiin jääkiekkokuvausta että tuoreet miehet kentälle. Mun liikuttelu on kerran minuutissa sellainen että käsi lähtee kaaressa ja käyttää pöntön päälaellaan ja kaartaa jälleen takaisin, siinä menee aina se sama aika... joskus kun aloitin, (pienenä poikana, teitä ei vielä silloin ollut, olette vielä niin nuoria, ette edes sodan käyneitä) luulin että ravistus tarkottaa samaa mitä tom cruise esitteli elokuvassa coctail ,D
Vs: mv-filmien kehittäminen (itse) Sáadaan tuoretta ainetta filmin pintaan. Ei väliä, kunhan tekee aina samalla tavalla. Eli standardoi toimintansa.
Vs: mv-filmien kehittäminen (itse) Kaikki nämä muut ohjeet ovat suurelta osaltaan makuasioita ja kukin luo omat standardinsa, mutta sovitaanko että lopetetaan tuo fairyn suositteleminen ! Tippa fairya on muutamaan litraan jo aivan liikaa !" fairyssa on aineita (kuten Alhonen oikein totesi) kuten hajusteita ym, mutta pahin on nuo rasvaa ja eloperäisiä aineita pilkkovat entsyymit. Ohuella emulsiolla tekevät IHMEITÄ ajan kanssa.
Vs: mv-filmien kehittäminen (itse) Käytin 60-luvulla yksinomaan Fairya, mutta en ole havainnut että mitään ihmeitä olisi tapahtunut. Kuvat ovat edelleen yhtä huonoja kuin silloinkin... ;P
Vs: mv-filmien kehittäminen (itse) Olettaen että keskikontrastin muutos kompensoidaan kehitysaikaa korjaamalla, niin purkin liikuttelun vähentäminen vaikuttaa reunaterävyyttä lisäävästi ja kehitystä tasaavasti mutta ero ei ole hirveän suuri. Jatkuvalla liikuttelulla saavutetaan "neutraali" kuva, ja kun liikuttelua vähennetään, alkaa muodostua reunaefektiä; samankaltaista kuin jos Photoshopissa klikkaa unsharp maskin ja shadows/highlights-työkalun päälle. Toisin sanoen, kovasti valotetuilta alueilta kehite kuluu ensin loppuun ja kehitys siellä hidastuu, kun taas varjoissa kehite pysyy tuoreempana ja ne kehittyvät enemmän. Vaikka purkkia ei liikuttelisi, kehite sekoontuu koko ajan hitaasti luonnollisen diffuusion myötä, ja tästä syystä efektistä tulee sellainen hieman leviävä. Juuri niinkuin se unsharp mask isolla säteellä. Jatkuva liikuttaminen taas pitää yhtä tuoretta kehitettä koko ajan kaikkialla ja efektiä ei tule. Mutta, tämä efekti on melko vähäinen, ellei liikuttelua lopeta sitten lähes kokonaan, jota kutsutaan stand- tai semi-stand-kehitykseksi ja se tehdään yleensä hyvin laimealla kehitteellä. Esim. tunti, mahdollisesti yksi liikuttelu puolen tunnin kohdalla. Tämä konsti nousee aina välillä muotiin ja löydät varmasti paljon keskusteluja hakutoiminnolla täältäkin. Jotta muut parametrit (keskisävykontrasti eli gamma, ei mitään tekemistä digitaalisen kuvankäsittelyn "gamma"n kanssa) pysyisi samana, täytyy kehitysaikaa vastaavasti muuttaa vähäisemmän/suuremman liikuttelun kompensoimiseksi... Long story short, "yleisin" mv-filmin liikuttelusuositus lienee minuutin välein kääntö. Se tuottaa pikkiriikkisen määrän ao. reunaterävyys- ja tasoitusefektiä verrattuna jatkuvaan liikutteluun, muttei niin paljon että se koskaan hyppäisi silmille.
Vs: mv-filmien kehittäminen (itse) Lisää aloittelevaa kehittäjää askarruttavia kysymyksiä (mv-kehityksestä) - Kehite ei ole kertakäyttöinen liemi, muut ovat? - Kuinka kauan samaa kehitettä voi säilyttää ja/tai käyttää? - Miten osaan ottaa huomioon pidentyneen kehitysajan tarpeen kuluneella kehitteellä ja mistä tietää milloin se täytyy viimeistään vaihtaa?
Vs: mv-filmien kehittäminen (itse) On kertakäyttöisiä ja monikäyttöisiä. Paketin mukana tulee ohjeet, kannattaa tehdä niiden mukaan. Tämäkin tieto tod näk lukee kehitteen mukana tulevassa materiaalissa. Kuitenkin, jos ei kertakäyttökehite niin kannattaa säilyttää mahdollisimman tiiviissä pullossa jossa ei ole ilmaa - näin säilyy pidempään. Tähän tarkoitukseen soveltuvat hyvin limupullot joista voi ennen korkin sulkemista puristaa kaiken ilman pois. Tämäkin tieto tod näk lukee kehitteen mukana tulevassa materiaalissa. Esim Ilfordin Microphenillä muistaakseni monikäyttöisenä aikaa lisätään aina 10% filmien välillä.
Vs: mv-filmien kehittäminen (itse) Ja yhdellä valmiilla lantratulla kiinnitelitralla kiinnittää tyypillisesti n. 10-20 filmiä, eli uudestaan voi käyttää aika monta kertaa. Siitäkin kannattaa tutustua ohjeisiin.
Vs: mv-filmien kehittäminen (itse) Useimmin nimenomaan toisinpäin. Tyypillisesti D-76/ID-11 ja muutamat muut jauheena myytävät kehitteet ovat käytettävissä varastoliuoksena (stock) kapasiteettinsa loppuun asti lisäämällä aina kehitysaikaa kehitteen kuluessa. Kehite toki muuttuu ominaisuuksiltaan alkurullista viimeisiin, mutta kehitysajan lisäys toimii ihan hyvin itse saavutettavan negatiivin tiheyden (mustuma) suhteen ja tämähän on perusasia kun erilaiset kehitteet tai niiden laimennokset ovat askel "hienompaan säätöön".
Vs: mv-filmien kehittäminen (itse) toisin sanoen D76/ID-11 kehitteillä kun vakioi prosessinsa, niin kehittää 1+1 eli varastoliuosta mukillinen ja vettä mukillinen kehittää pöntöllisen ja heittää liemet viemäriin. ei tarvi hääkuvien kanssa aikoja arvuutella ,) jos taas kuvilla ei ole niin väliä niin sitten ne voi viedä eirille. hinnaltaan kinorullien kehityksessä ei kehitteen kustannus ole mitään.
Vs: mv-filmien kehittäminen (itse) Jos et ole koskaan aiemmin filmiä kehittänyt tai edes vierestä katsellut (tai siis pimeässä kuulostellut), niin kannattaa uhrata yksi kuvaamaton filmi kuivaharjoitteluun. Filmistä pyöräyttää pään kasetin sisään, kylppäriin kaikki tarvittava riviin ja valot pois. Kun sakset putoaa lattialle, ne pitää löytää käsikopelolla. Spiraalia ei voi välillä tutkia valossa, että meneekös se filmi nyt oikein. On paljon mukavampaa huomata, jos kasetin avaamiseen tarvitsee järeämpiä työkaluja, jos filmi on vain harjoituskappale, eikä täynnä tärkeitä kuvia. Jne. Alkuvalmistelut pimeässä on melkeinpä filminkehityksen kriittisin vaihe. Pikkutarkasta kehityksestä ei ole mitään iloa, jos purkissa on kylpyhuoneen pölyiseen nurkkaan pudonnut spiraalille ryttyyn mennyt filmi, joka on revitty puolasta irti hampailla, kun sakset hukkui pimeään...
Vs: mv-filmien kehittäminen (itse) Näinpä! ;-) Ja sama kehityksen jälkeen: ei kannata kuivata roikkuvaa filmiä niin tomerasti että filmi irtoaa pihdeiltä, putoaa ja leijuu suoraan kissanhiekka-astiaan ;-)
Vs: mv-filmien kehittäminen (itse) Tähän yks vinkki: Jos kaikki työkalut leviää ympäri pimeää huonetta, syke nousee uhkaavasti, pimeä pelottaa yms yms ...niin aina voi laittaa sen filmin puolallaan sinne purkkiin, kansi kiinni, ja valot päälle. Sitten vaikka yksi olut relaksantiksi, pieni levähdys ja eikun uudestaan räpeltämään!
Vs: mv-filmien kehittäminen (itse) Monille voi riittää kun juo ne kaksi isoa mukia Juhlamokkaa vasta kierukoinnin jälkeen...
Vs: mv-filmien kehittäminen (itse) Kamerani jättää filmiä takaisinkelauksen jälkeen muutaman sentin näkyville, jolloin kasettia ei tarvitse tiirikoida pimeässä auki. Filmin voi valoisassa laittaa spiraalille valmiiksi. Kehitin pari filmiä viikonloppuna. Malttamattomana purin filmiä liian paljon kasetista kerrallaan, jolloin filmi kiertyi sellaiselle jengalle, että tovin sain kiroilla ja selvitellä filmisotkua auki. Kun sain kierteen selvitettyä, laitoin filmikasetin suuhuni, jottei filmi kierry uudelleen, ja kelasin filmin spiraalille. Kerrasta en oppinut. Toisen filmin kanssa kävi samalla tavalla.
Vs: mv-filmien kehittäminen (itse) Täysin mahdollinen skenaario. Ja tätä kommenttia sivuten olenkin jo miettinyt että mitähän noista filmien kuivaamisesta mahtaa tulla kun on kissa talossa ja ei ole kaappia jonne saisi filmit roikkumaan. Ne roikkuvat filmit suorastaan kerjäävät kissan huomiota - luulisin.
Vs: mv-filmien kehittäminen (itse) Pelkäsin itse pitkään tätä samaa juttua ja skitsoilin asiasta, täysin turhaan. Suihkutan kylpytilan ensin jotta pahin pöly ym laantuu ja kun käytän tuota Kodakin loppuhuuhtelua niin aika nopeasti on kuiva filmi ja sitten yritän pitää huolen että ainakaan 30-60 minuuttiin ei kukaan kolmesta kissasta käy laatikolla pöllyttämässä, loppukuivaus laitan vaatehuoneeseen muutamaksi tunniksi niin ei tartte miettiä että käykö kissat kiinni noihin, mutta eipä nuo ole kiinnostusta osoittanut kuivuviin filmeihin muutenkaan.
Vs: mv-filmien kehittäminen (itse) Tai jos se on puoliks kelalla, ei mene pidemmälle, mutta hermot meni jo ja hikisiä käsiä olis pakko päästä kuivattelemaan ja vetämään pari bostonia, niin nakkaa kaikki rojut päältä täytettävään pesukoneeseen. Luukku on yleensä sen verran valotiivis, että vessasta pääsee ainakin luikahtamaan pois.
Vs: mv-filmien kehittäminen (itse) Joo, tää on kyllä hyvä vaihe. Tulee heti sellainen olo että tässä tulee kestämään.. Ja epävarmuus siitä että onko filmi vielä jossakin kohtaa spiraalia ihan tuhannen rutussa. Mulla on nykyään yleensä varalla pari-kolme tyhjää spiraalia, jos filmi lopulta sujahtaisikin paremmin jollekin toiselle.