Vs: voimauttava valokuvaus. Alempaa kuvaa olen pysähtynyt katsomaan jo useamman kerran. Meilläkin periferiassa on järjestetty voimauttavan valokuvauksen kursseja. Kuvisopettajana pitäisi käydä ihan ammatin vuoksi sellainen. Antaa kuulemma voimaa arkeen. Se välittyy näistä kuvistasi hyvin.
Vs: voimauttava valokuvaus. Kävin itse muutaman kuukauden voimauttavan valokuvauksen kurssin, siitä kyllä sai paljon voimaa ja tehtävät olivat todella antoisia. Teimme mm. "oman elämänkerran" valokuvista. Haluaisin itse opiskella voimauttavaa valokuvausta, mutta ensimmäisen osan kurssi josta ei saa vetäjän pätevyyttä maksaa itsessään jo yli tuhat euroa, saati sitten vetäjän pätevyyden kurssi on muistaakseni 4000 euroa. Varmasti ovat rahan arvoisia, mutta arvokkaita opiskeluja kummatkin.
Vs: voimauttava valokuvaus. Symppaan kovasti tätä voimauttavan valokuvauksen ideaa, eivätkä nämä kuvatkaan huonoja ole. Mutta koska jonkun verran "voimauttamisesta" tiedän ihan yleisemminkin, niin olen jäänyt tuumimaan, että mitäs tässä nyt on ihan brändäämisen arvoista. Voimauttavat työmenetelmäthän ovat periaatteessa aivan peruskauraa sosiaali- ja terapia-alalla. Kuulisin siis mielelläni kokemuksia voimauttavan valokuvauksen menetelmästä, jos se tähän saumaan sopii keskusteltavaksi.
Vs: voimauttava valokuvaus. Minulle ja viidelle muulle kurssilaiselle oli tavoitteena oppia näkemään itsemme kauniina. Teimme paljon erilaisia tehtäviä ja lopuksi kuvasimme toisiamme Suomenlinnassa talven auringonpaisteessa. Ideana oli, että kuvattava sai itse päättää millaisia kuvia hän haluaa, eivätkä ohjeet tulleet kameran takaa. Haluaisin itse käyttää kyseistä menetelmää mielenterveys- ja päihdetyössäni, mutta siihen täytyisi käydä kurssi, jotta tietäisi menetelmistä hieman enemmän. Kurssi laittoi liikkeelle monia prosessaja omassa päässä, joita on tullut vietyä eteenpäin kurssin jälkeen. Ehdottomasti suositeltavaa osallistua mikäli vain pystyy jostain löytämään alkavan kurssin. Kurssit ovat hyvin intensiivisiä, joten osallistujien paikkoja on hyvin vähän. Tietoni mukaan Suomessa ei ole montaa ihmistä, joilla on valtuudet vetää noita kursseja.
Vs: voimauttava valokuvaus. Hienot kuvat! Kyllä niistä voima välittyy.... Sitä kyllä karsastan että kaikelle keksitään nimi ja "diagnoosi". Kuvataidetta on maailman sivu käytetty "voimauttavana" ja tavallaan esim mainoskuvauksessa käytetään keinoja joilla saadaan hienoja fiiliksiä ja samaistumisen aiheita... Nähdään tai tunnetaan itse upeassa/paremmassa tilanteessa. Mutta lykkyä tykö . Toki hinta kuulostaa kovalta. Olisiko helpompaa opiskella voimauttamista ja toisaalla sitä valokuvaamista ja yhdistää nämä asiat omassa päässä?
Vs: voimauttava valokuvaus. Neljä tonnia kurssista ? Kuullostaa vähän AR Minkkisen " Statuskurssilta". Prolabin kolmipäiväinen kurssi maksaa ( paikasta riippuen, Portugalin kursseihin tulee itse maksettavat matkat ja ylöspito) 150 euroa kolmelta päivältä per päivä , per henkilö, mukaan sisältyy filkat , jos haluaa työskennellä analogisella medialla...
Vs: voimauttava valokuvaus. 4000e on kurssien vetäjän pätevyyden antavasta koulutuksesta. Ja muutenkin voimauttavassa valokuvauksessa on kysymys on vähän eri asiasta kuin puhtaissa valokuvauskoulutuksista, sillä tämähän ei ole taidetta vaan taideterapiaa (tms.). Jos JW lähetettäisiin johonkin muuhun terapiaan, esimerkiksi viikottainen psykoanalyysi 5 vuoden ajan, niin siinä 4 tonttua olisi pikkuraha ;-) Meillä on Miina Savolaisen kirja. Se on kyllä kaunista katsottavaa ihan kaikilla kriteereillä.
Vs: voimauttava valokuvaus. Neljäntonnin kurssit! Kuulostaan valokuvauksen skientologialta koko homma. Varmaan turhauttaa saitin ammattikuvaajia... kaikki se vuosien opiskelu ja kokemus... markkinamiehet ameriikasta ovat korvanneet sen 2 viikon kirjekurssilla, jonka jälkeen voi alkaa opettamaan ja rahastamaan muita hyväuskoisia! Kuten kaikissa pyramidihommissa, kai opettaja maksaa ruokot omalle kouluttajalleen oppilaistaan?
Vs: voimauttava valokuvaus. Epäilen samaa. Seuraavaksi kertovat että hyvin on alkanut mutta ei vielä riitä. Tason kolme kurssin hinta on 8000e.
Vs: voimauttava valokuvaus. Perehtykääs nyt pojjaat asiaan ennen kuin alatte huiskia. On monenlaista kurssitusta. Voimauttavan valokuvan menetelmää hyödyntäviä kursseja sekä sitten kursseja voimauttavan valokuvan metelmän hallitsemiseen. Sitäpaitsi tässähän ei ole kysymys yleisen valokuvauksen markkinoilla tapahtuvasta toiminnasta vaan sosialipedagogisesta menetelmästä jonka markkinat ovat jossain sosiaalityön ja terapian välimaastossa. Nämä teemat ovat siellä oikein hyvin tunnettuja ja vakiintuneita. En siis näkisi ongelmana että voimaannuttava valokuva olisi jotenkin erityisen kummallista, vaan pikemminkin päinvastoin, mitä eroa sillä on muihin empowermentista ammentaviin työtapoihin. Missä menevät brändin rajat.
Vs: voimauttava valokuvaus. Ymmärrän hyvin että on kyse sosiaalisesta pedagogisesta toiminnasta, kuten syrjäytyneiden nuorten aktivoimisesta jossa tarvitaan myös muita taitoja kuin vain perinteiset valokuvaamiseen liityvät. Silti tuo kokonaisuus on "Brändätty" tuon kauniin, palkintoja voittaneen kirjan ja muun toiminnan ympärille. Kaikki saavat yrittää, mutta joka luulee että on kyse valokuvauksen opiskelusta, on väärällä tiellä. On muitakin teitä, en ala tässä luettelemaan. Jokainen tekee omat valintansa . Postitin Pii:lle oman vaihtoehtoni.
Vs: voimauttava valokuvaus. ei tarvitse lähettää, terapioin itse itseni-täällä laukussa noin vuosi sitten annoin kaiken tulla ulos, ja sen lukeneet varmaan vieläkin ihmettelevät että mikä jannu tuo Watanen oikein on.. Kyse oli "katharsiksesta" ja hahmoterapiasta, projisoi itsensä tilaan jossa kaikki on mahdollisimman huonosti.. Sitten vaan alkoi tapahtua..tuo taiteilijaeläke ei ole niistä kaikkein huonoin käänne...
Vs: voimauttava valokuvaus. Nyt kun asia nostettiin esille, minulle kyllä kepaisi jos itseani voimauttavan valokuvauksen hengessä kuvauttaisin. Paikkaa ja tilannetta täytyy vielä miettiä... Ja mitäs muutakaan tuo on kaverit haluavat tulla kuvatuiksi prätkiensä tai veneittensä kanssa tai vaikkapa kalareissulla.
Vs: voimauttava valokuvaus. Kaipa tuossa voimauttavassa valokuvauksessa on myös kysymys varsin muhkean sosiaalipotin hyödyntämisestä, kuvataiteilijat kun harvemmin kuvillaan elävät. Terapian nimellä on Suomessa lypsetty järkyttävät määrät verorahoja jo vuosikaudet, erilaisten hoitokotien ja ongelmanuorten avulla. Hoivabisnes on erittäin tuottoisaa toimintaa, oikea kultakaivos. Sinänsä fiksua, että valokuvausharrastuksesta taiotaan myös hoitomuoto, näin saadaan useiden satojen eurojen laskutus vaikkapa jonkun nuoren päiväkurssista.
Vs: voimauttava valokuvaus. Voimauttava valokuva. Nämä kuvat on räpsyjä ilman tuota otsikkoa. Itselle myös otsikon jälkeen. Eikö se itse KUVA menetä tarkoituksensa jos pitää termillä selittää mistä on kyse? Tietenkin voimauttava valokuvaus voi olla tietynlaista terapiaa(kuten kalastus, kuntosali, jne), mutta tuskinpa kuvan katsojille.
Vs: voimauttava valokuvaus. Jo tuosta kuvakirjasta selviää kriitiselle katsojalle mistä on lopunperin kyse: kun kuvataan nuorta, on hän huomion keskipisteenä. Kun kuvataan häntä siten että hän on positiivisimmillaan, on vaikutus vielä parempi eli "terapeuttisempi". Vielä jos hän saa itselleen näitä kuvia, mustuttamaan tästä kokemuksesta, aina parempi. Mutta onko se valokuvauksen opiskelua, siitä en ole niin varma, tuohon hintaan...