7.7.2011 tapasin tasavallan Presidentin, työni puolesta. Halusin muistaa tämän illan jollakin ottamallani valokuvalla. Päätin ottaa muistoksi yhden kuvan androidkännykkä kamerallani, tuosta illasta. Ennen aikainen kameran laukeaminen sai minut ajattelemaan, olkoot sitten siinä, enkä toista onnistunempaa kuvaa enään ottanut. (kuvaa en ole käsitellyt)
Vs: Vain yksi kuva Presidenttimme on niin häikäisevä, että kamera kykenee tallentamaan vain ympärillä leijuvan punavihreän karman.
Vs: Vain yksi kuva Eli homma meni ns. "reisille". Tällaista voi sattua. Toivottavasti pääset kuitenkin joskus uudelleen kokeilemaan paremmalla tuurilla. Kuva kuvastaa Suomen henkistä poliittista sisältöä mainiosti.
Vs: Vain yksi kuva Hieno kuva: * Valokuvafilosofisesti: Koska tuollainen muistokuva on vain "merkki" hetkestä, ei kuvalla sinänsä ole merkitystä. Tärkeintä on sen merkin olemassaolo. * Presidenttifilosofisesti: Presidentti-instituutio on sinänsä vain kollektiivinen mentaalinen konstruktio. Kuva esittää sen tyhjyyden. * Presidentti-ihanteellisesti: Kuva esittää presidentin puhtaana valo-olentona, joka valollaan ravitsee kansaa. Jos muistellaan Rafael Wardin muotokuvaa Halosesta Kaltio - Nuoren pohjolan kulttuurikuvastin (Tarja Halonen, Rafael Wardi - Tarja tavallinen vai Äiti aurinkoinen - Elina Heikka ja Riitta Ojanperä) ja luodaan sen avulla presidenttimuotokuvien jatkumoa, joskus tulevaisuudessa tämä kuva sopisi presidentin viralliseksi muotokuvaksi.