Vs: Filmifotausfilosofia Miksi päämäärän pitäisi olla aina tärkeämpää kuin matka? Parhaillaan entisöin vanhaa Tunturi-mopoa. Eihän siinäkään mitään järkeä ole ja tiedän, että kun saan sen valmiiksi, en sillä juurikaan ajele. Silti kunnostaminen kiehtoo. Tämä vertaushan liittyy sitä paitsi löyhästi keskustelun aloittajaan. Mopo on sitä paitsi valkoinen ja hetken päästä viaton kuin Jeesus itse.
Vs: Filmifotausfilosofia Maksimimustuman tuijottelu on omituinen ilmiö. Mitä sillä saavutetaan kun silmä ei erota paljoa enään eroja siellä tiheyden 2 yläpuolella? Paitsi ehkä todella kirkkaassa kohdevalaistuksessa. Silmälle kriittisimpiä ovat ne yläsävyt.
Vs: Filmifotausfilosofia "saattaa tulla hienona yllätyksenä kuinka paljon harmaasävyjä onkaan olemassa " Digitulosteisiin tottuneelle saattaa tulla yllätyksenä, kuinka huonosti ne toistuvat hopeagelatiinilla...
Vs: Filmifotausfilosofia Molemmilla tekniikoilla saa aivan loistavaa jälkeä. Kyse on tekemisen laadusta.
Vs: Filmifotausfilosofia Filmi vs digi ikuisuusnettitaistelu se vaan elää. Muuttaa hieman muotoaan vaan.
Vs: Filmifotausfilosofia Itse huomasin tuossa viime vkl Viron maalla, että kuvasin enää oikeastaan vain Rolleiflexilla, en juurikaan kinolle, pääasiassa mustavalkoista, muutama rulla oli mukana myös Velvia 100:sta rullakoossa. Nautin suunnattomasti siitä neliöformaatista ja osan kuvista näin jo mielessäni vedostettuina, se että tuleeko niistä sitten sellaisia kuin ne kuvatessa näin on eri asia. Mutta pointtini oli se, että kivaa oli, kivaa tuntui olevan myös niillä kaikilla muilla jotka kuvasivat digille. Kivaa sen pitääkin olla, kun se kerran on harrastus Ja todellakin menen pimiöön, en niinkään aio skannata niitä negoja, ainakaan kovin montaa.
Vs: Filmifotausfilosofia Kiitos paljon vastauksista! Jeesus hyppää moponsa päälle ja antaa keulia, eli filkkaa kehiin ja rullat liikkeeseen kehitettäviksi, vaikka se olisi syntiä Oisko Kodak Tri-X 100 tolleen hyvä filmi, jos haetaan punasuotimilla (ja pyöröpolalla ehkä kans) dramatiikkaa maisemiin? Myös Ilford XP2, Fuji Neopan400 new (tms) ja Kodak BW 400CN mainittiin. Mitäs muita filkkoja olis?
Vs: Filmifotausfilosofia ^ Pankromaattiset filmit (useimmat mv-filmit) muistuttavat toisiaan siinä määrin että värillisten suotimienkin vaikutus on samanlainen. Kodak Tri-X on ISO400 nimellisherkkyydeltään. Perinteinen hopeafilmi. C-41 filmejä on XP2 ja 400CN. Ne siis kehitetään samassa kuin värinegatkin eikä mustavalkoprosessissa. (Vastaavia en tunne Fujilla.) Mistä filmiä meinaat ostaa? Sen valikoiman mukaan voi valita. Selvittäisin kehityttämisen ensin, mikä saattaisi vaikuttaa valintaan. C-41 ainakin on ongelmatonta. Fotoliikkeissä on usein todella suppea valikoima. T-Max on ehkä yleisin tarjolla oleva. Muutamasta kaupungista löytää paremminkin, tietyistä liikkeistä.
Vs: Filmifotausfilosofia Onhan nelisatasta mustavalkoista Fuji Neopania C41 toki: http://www.fujilab.co.uk/catalog/black-white-neopan-c-30_33_59.html
Vs: Filmifotausfilosofia Jos "Rae" ja sen toistuminen on osa ilmaisukeinoa, ei näistä kuvista täällä kameralaukussa kannata puhua yhtään mitään, jo pelkästään se miten samat kuvat toistuvat täällä ja esimerkiksi Flickr:ssä, saa nää laukkukuvat melkein itkun partaalle.
Vs: Filmifotausfilosofia Noi C41 filkat ovat helpoin tapa aloittaa, saat kehityksen nopeasti ja tasalaatuisesti. Toisaalta taas ehkä myös hieman tylsästi jos Tri-X 400 (tai Ilford HP5+ 400) perinteistä rakeista kuvaa haluat. Tmax 100 taas on hyvin tarkkaa ja rakeetonta, yksi rakeettomampia mitä löytyy, jälki on varsin erilaista kuin ihan perinteisillä. Mahdollisena ansana liikkeessä kehitettynä taipuvaista aika suureen kontrastiin - noi vikkelämmät filmit tulee helpommin takaisin tasaisempina. Jos kehityksen odottelu ei haittaa niin pistää vaan Trixiäkin palamaan, tulee filsujen (ja liikkeiden ylikehitystaipumuksen) kanssa aika rouheaa jälkeä.
Vs: Filmifotausfilosofia Ei kannata noita digimäisiä vellifilmejä käyttää, tmaxia tai deltaa. Tri-x, plus-x, hp5, fp4, apx, siinä oikeita filmejä. T Jukka EDIT: Arcoskin on ihan perseestä.T Jukka EDIT2: d76, id11, rodinal, hc110, siinä oikeita kehitteitä. Micropennit, ja muut microextrat on kanssa ihan perseestä. T Jukka EDIT3: Nuo värilitkuissa kehitettävät, ne vasta perseestä onkin. T Jukka EDIT4: Ja tuo mieseimistään, se on oikeassa. Rae kuuluu asiaan kuten myös tietty jälki, siksi nuo mainitsemani oikeat filmit ja kehitteet on oikeita, ja kaikki muu perseestä. T Jukka EDIT5: Tämä on totuus, ja kaikki vaihtoehtoiset neuvot ihan perseestä.
Vs: Filmifotausfilosofia Ostin jokin aikaa sitten kunnon tulostimen ja tulostin joukon kuviani laatupaperille. Kokemus oli mieletön! Kirkastumisen hetki! Tajusin, että kiitos digikuvaukseen siirtymisen ja verkkoyhteisöjen koko harrastukseni on vuosikausia tapahtunut pelkästään näytöllä. Kuvat ovat paperilla _aivan_ erilaisia. Kuilu näytön/printin välillä on suurempi kuin digin/filkan välillä. Printtien kautta myös into ja ilo filmikuvaukseen on vahvistunut. Vaikka vielä toistaiseksi Coolscannailen negoja niin ehkä joku päivä lähitulevaisuudessa avaan filkka-kansiota uudestaan pimiön kera. Mitä vähemmän joutuu ajattelemaan laitteita sitä enemmän jää aikaa siihen vaikeimpaan ja haastavimpaan: aiheiden valintaan. Pitäisi aina kysyä itseltään: miksi kuvaan juuri tätä? Mitä merkityksiä olen luomassa? Miksi haluan luoda juuri tällaisen kuvan? Vasta siinä se filosofia tulee esiin. Ja edellisiin kommentteihin viitaten -- harrastuksen täytyy olla nautinto. Sehän on tärkeintä. Harrastus on se tekemisen muoto, jossa aika katoaa ja mieli palaa! Kello on 1:20 mutta tämä mies lähtee purnua agitoimaan! (ja luen samalla uutta LFI:tä)
Vs: Filmifotausfilosofia Yöllinen trolli selvästi, mutta haluan silti nostaa tuosta jotain - sillä samaa toistetaan niin usein muutenkin: Tuo. Onko sinulla mitään konkreettista perustetta tälle väittämälle. Lukuunottamatta näitä ikilegendoja tmaxien 'suorasta toistosta' jne. Asioista jotka eivät edes pidä paikkaansa. Ensimmäinen askel on, että kuvaat saman kohteen jollakin näistä 'vellifilmeistä' ja sitten noista 'tosioikeista' filmeistä (jotka nekään eivät ole pitkään aikaan olleet kovin traditionaalisia muuten kuin nimeltään). Toinen askel on, että vedostat molemmat kuvat. Ei turhan suureksi, postikorttikoko riittää. Tai 13x18. Kolmas askel on, että tasoskannerilla skannaat molemmat saman aikaisesti. Neljäs askel on, että postaat tuon skannin missä näkyy nyt selvästi vellifilmin digimäisyys verrattuna tosifilmiin. (ja viides askel joka on luultavasti seurausta tästä: armoton itsetutkiskelu ja ihmettely että kuinka sitä onkaan tullut uskottua myyttejä liiaksi)
Vs: Filmifotausfilosofia Kyllä tänne pystyy laittamaan linkin muuallakin olevaan kuvaan, mutta olen osin kyllä samaa mieltä: jos kuvan esittäminen Laukussa on se kuvan käyttötarkoitus, niin on aika sama miten se on tehty.
Vs: Filmifotausfilosofia voin vahvistaa teorian omalta osaltani. ekalta rullalta 2000-luvulla (kun palasin mv-filmin pariin) säästin kaikki ruudut ja kymmeneltä rullalta säästin enää 10%, sen jälkeen jäänyt vielä entistä pienemmällä prosentilla ruutuja talteen.
Vs: Filmifotausfilosofia Täytyy ottaa opiksi. Olen kansioinut kaikki ruudut (30+ rullaa kuluvana vuonna) ja skannannutkin lähes kaikki kun en ole kunnon valopöytää, luuppia ja kokemusta arvioida negaa negana...
Vs: Filmifotausfilosofia Millä tavalla tuo ruutujen karsiminen tarkkaan ottaen tapahtuu, leikkaatteko filmipätkistä vain hyvät ruudut erilleen ja säilötte johonkin lehtiöön jossa on taskut yksittäisille ruuduille? Diafilkalla toimin silloin kauan sitten. Kaikki hyvät meni projisoitavaksi lippaisiin ja huonot roskikseen. Mutta nykyään diaan pätee paljon sama kuin negaankin. Säilöminen 6:n kuvan strippeinä, ne huonot ja kaikki vahinkolaakit mukaan lukien.
Vs: Filmifotausfilosofia Minä en karsinut mitään, muta toisaalta en ollut pahoillanikaan kun unohdin kaiki vanhat negani kaatopaikalle menevän latokoston sisään. Nyt vasta harmittaa, harmitus vaatii aina sen vähintään 20 vuotta noustakseen esiin, eli kaikki digikuvaajat: kuolkaa nuorina ;-)