Vs: Joku roti se taiteen teollakin No nyt pääsemme asiaan, että mikä on oikeaa taidetta !!! mvuori laittaa ensimmäisen esille!!! Sitä odotellessa!
Vs: Joku roti se taiteen teollakin Jos mietitään tuota persujen heittoa isänmaallisesta taiteesta ja sitä että taiteen moninaisuutta ei pitäsi rajoittaa. Niin minulla on tuntuma, että taiteen moninaisuutta rajoitetaan nykyisin istitution puolelta, jos katsotaan istutution hyväksymiä taiteilijoita ja linjauksia. Niin hyvin suppea se on, ei ehkä isänmaalinen, mutta moninaisuutta rajoittava. Kun tämä linja on vielä niin ilmeinen ja massoja vieraannuttava, niin ollaan tilanteessa missä tiedetään miltä taiteen pitää näyttää ja se synnyttää taiteen näköisiä teoksia. Jos ajatellaan kansallistunnetta, niin linjaukset näyttävät olevan siihen että saataisiin mahdollisimman monta tusina taiteilijaa, valtion tukemana mailman marginaali gallerioihin, jotta voidaan pitää illuusiota yllä Suomen VOITTO KULUSTA mailmalla. Huudetaan mantraa että valokuvataiteella menee hyvin, joku on ostanut brotheruksen kuvia. Taiteeliset pointit unohdetaan ja yritetään upottaa lisää samalla konseptilla muutaman tuhannen ihmisen tietoisuuteen mailmalla. Miten tämä palvelee Suomalaista yhteiskuntaa, jos saamme jonkun taiteiljan auttavasti läpi, hän muuttaa välittömästi ulkomaille. Institutio vetoaa samalla tavalla kansallistunteeseen, kuin persut isänmaalisen taiteensa kanssa?
Vs: Joku roti se taiteen teollakin Persuista, voisi kuvitella heidän ohjelman lukemisen jälkeen, että on oltu lähiöissä ja syrjäkylillä kyselemässä mikä ihmisiä ärsyttää ja siitä on sitten tehty ohjelma. Persujen ohjelmaa voi hyvin katsoa sillä silmällä, siis mikä kansaa ärsyttää. Tästä voi tehdä päätelmän, että taiteen linjaukset ärsyttää, eikä kansa ymmärrä taidetta? Kansasta saattaa tuntua epäoikeudenmukaiselta, se että jollain ryhmällä on oikeus toteuttaa itseään yhteiskunnan tuella, vaikka kansalla ei tietenkään ole tietoa, että vain 1% sisäinen eliitti noin voi tehdä. Kansa on täysin tietämätön, siitä että tämä prosentin eliitti, istuu itse toimikunnissa ja he jakavat sitä keskenään. Koska ihminen on pohjimmiltaan ahne ja itsekäs, niin toimikunnissa tehdään päätökset tuon prosentin ehdoilla ja heidän edustamaansa taidetta tukien, ei sinne haluta mitään poikeavaa, tai moninaisuutta, halutaan varmistaa oma apuraha seuraavalla kierroksella?
Vs: Joku roti se taiteen teollakin En oikein ymmärrä miten nämä vuodatukset palvelevat taidetta ja sen tekoa. Eikö taide puhtaimmillaan ole sitä, että taiteilija vuodattaa tunteensa taideteokseensa. Oli se teos sitten valokuva tai vaikka oksennus kankaalla. Jos se on lähtöisin taiteilijan tarpeesta saada asiansa esittävään muotoon, eikö se ole taidetta. Jätetään turha katkeruus joidenkin mahdollisesti saamista apurahoista ja työttömyyskorvaustaiteilijoista. Jos joku tekee isänmaallista taidetta niin annetaan hänen ehdä sitä. Ei yksittäinen ihminen voi ymmärtää kaikkea taidetta, eikä tarvitsekaan. Kaikkea taidetta silti tarvitaan, jos ei muuten niin taiteilijan oman hyvän/pahan olon purkajana. Kuka voi määritellä taiteen. Omalta kohdalta taiteilija itse. Voiko joku toinen sanoa mikä on hyvää ja mikä huonoa taidetta? Ei voi. Mielipiteitä on niin monia kuin on ihmisiäkin. Olisi niin mukavaa lukea joskus jotakin muutakin kuin egoistista ja narsistista meuhkaamista (TÄLLÄ EN VIITTAA KEHENKÄÄN YKSITTÄISEEN IHMISEEN!) Unohdetaan katkeruus siitä että apurahat ovat valuneet jollekin muulle ja koitetaan muistaa että apurahoja ei voida myöntää kaikille niitä haluaville/tarvitseville. Jos yritettäisiin tulla toimeen tahoillamme ja keskittyä olennaiseen. Tämä on vain minun henkilökohtainen nöyrä mielipiteeni. Ei perimmäinen totuus. Jokainen etsiköön ja löytäköön perimmäisen totuuden itse.
Vs: Joku roti se taiteen teollakin Vai niin^. Koska kukaan ei voi pitävästi määrittää taidetta, niin on vähintäänkin erikoista että opetus näyttää meneen, opettajan oman taidekäsityksen opettamiseen. Josta on lopputulemana, yhden päätelmän mukaista taiteen näköistä, sisällötöntä nurkassa kyyköttämistä loputtomiin. Aikaisemmin taidekouluja kutsuttiin piirustuskouluiksi, joissa opetettiin pitkälti tekniikkaa ja sitä hyväksi käyttäen ilmaistiin. Olin joku aika sitten eräällä kursilla, jossa valokuvausta piti erään tunnustetuimman oppilaitoksen oppilas. Oli kuin puulla päähän lyöty, miten huonosti tekniikka oli hanskassa ja miten ehdoton hän oli kuvaustekniikoista, ilmaisusta ja valoista hän ei ymmärtänyt yhtään mitään. Tämä on minusta nähtävissä nykyisessä maisteri pohjaisessa valokuva taiteessa, noista valokuvista puuttuu lähes säännönmukaisesti valokuvaukselliset keinot, kuvat on kuin pokkarilla räpsäisty, valot miten sattuu ja sisältö huutaa poissaolollaan.
Vs: Joku roti se taiteen teollakin Opettaja opettaa omia käsityksiään, oppilaan tehtävä on valita opetuksesta itselle sopivat keinot. Ehdottomuus on aina pahasta. Sama on nähtävissä kaikessa koulutuksessa, opettaja toimii kuin kone ja opettaa saman ulkoa opetellun kaavan mukaan. Oppilas taas toimii kuin kone ja kirjaa ylös kaiken sanasta sanaan yhtenä totuutena. Kyseenalaistaminen on paheksuttavaa. Ilman kyseenalaistamista ei valitettavasti tule mitään uutta. On oppilaan/taiteilijan itsensä tehtävä opetella kyseenalaistamaan. Toisaalta on paljon erilaisia lähestymistapoja eri asioihin. Joku voi haluta pokkarimaisen lähestymistavan jota toinen taas ei voi sietää. Taidetta voi tehdä myös dokumentaarisella otteella ja dokumenttiä taiteellisella asenteella. Ja mikä on kuvan sisältö? Taannoisesta kommentistasi päätellen sinä Jari et löydä paljoa sisältöä esim. minun kuvistani, minä taas en saa tunnetta irti esim. niistä kirjoituskonekuvistasi. Se taas ei tarkoita ettei kuvissasi olisi sisältöä, se tarkoittaa vain että niiden sisältö ei vain aukea minulle, samoin kuin minun kuvissani on selkeä ja harkittu sisältö, sen löytäminen on vain katsojan omalla vastuulla. Taide ei ole välineurheilua, ei oteta sitä niin vakavasti
Vs: Joku roti se taiteen teollakin Mistä ihmeestä "miljardipalkat" on tähän ketjuun eksynyt. Ei tässä maassa taiteen tukemiseen, palkkoihin, hankintoihin yms. käytetä miljardeja. Ei edes sillä tavalla laskemalla, että vaikkapa uusi musiikkitalo laskettaisiin vain yhden hetken investoinniksi, eikä jakautuisi ylläpitokustannuksineen esim. 50 vuoden aikajaksolle.
Vs: Joku roti se taiteen teollakin Juuri näin käy, lohdutus kommentoinnin kanssa. Sattaa tulla käsitys että takaperin pääsee nopeimmin perille, kommentoijalla on myös vastuu?
Vs: Joku roti se taiteen teollakin Kyllä kai takaperinkin pääsee perille. Päämäärä saattaa olla eri ihmisillä eri. Kommentoijan vastuuna olisi ajatella sanomisenta. Jos kommentti on turha, ehkä se olisi syytä jättää väliin? Lohdutuskommentteja tuskin kukaan kaipaa?
Vs: Joku roti se taiteen teollakin Ok kävin äsken katsomassa viellä kerran ton ketjusi ja hyvin olen vetänyt joitakin kuin pässiä narussa. Ihan hyvä läppä kyseessä, kun tuon tajusin niin alkoi hymyilyttämään. Kruunaukseksi olet vielä kirjautunut ronsku nimimerkillä itse sisään, aploodit tääältä.
Vs: Joku roti se taiteen teollakin Onhan tuossa tolkku, mitä Jari kirjoittaa. Mitä iloa on jakaa apurahoja jollekin Brotherukselle tai Palmulle. Noiden taide on jo nähty ja sen kehittymiselle on mahdollisuus annettu. Ei ne enempää tarvitse. Turha kantaa vettä kaivoon. Rahaa pitäisi jakaa tasaisemmin uusille taiteilijoille, opinahjosta tai sen puutteesta huolimatta. Oikeastaan viisainta olisi, että apurahan saa vain ensimmäiseen näyttelyyn tai suurempaan installaatioon. Jos jotain taidesuuntaa halutaan kehittää, niin sitä varten on erikoistuneet professorit ja dosentit. Voisivat jotain tehdä annetun koulutuksen eteen. Taiteilija voivat sitten ammentaa oppiaan noiden julkistamista kirjoista ja teoksista. Samoilla linjoilla olen vähän Sakkenkin kanssa, että jos apurahat loppuu, niin tuskin se taide täältä mihinkään häviää. Saattaisi jopa piristää ja ravistella kenttää, kun siirryttäisiin takaisin mesenaatti-linjalle.
Vs: Joku roti se taiteen teollakin Oikeastaan kaikki valtion omistamat ja ylläpitämät systeemit voisi toimia samalla lailla, maksetaan palkkaa vain ensimmäisen tilin verran. Mitä sairaanhoitaja muka sen jälkeen kehittyy? Ihan nähtyjä kaikki hoitsut. Ja miksi tuetaan menestyviä vientifirmoja? Mitä tolkkua on tukea Nokiaa? Eikös se pärjää? ...Toki valtion halutaan maksavan sen ulkolaisten työntekijöiden verot, mutta sehän on normaalia. Kuka sitä omia verojaan maksaisi? Sehän ei kannusta. Nin, ja sitten tuetaan jotain harrastustoimintoja. Kuka jaksaa kuunnella jotain nuorisopändiä? Me maksamme harjoitustilat ja lapsilisät, ja sitten soitetaan heviä. Eikös se ole jo kuultu? Tai räppiä: ensin me maksamme lapsilisät ja sitten ne suttaavat kaikki seinät, ja kuka taas maksaa? Ei lökäpöksy maksa, kato järjestelmä sukka kun ei saa uutta lippistä.
Vs: Joku roti se taiteen teollakin Toi on ihan totta. Hoitsuillekin voisi antaa alkuun jonkun apurahan tuohon palkan lisäksi ja sitten jos se tykkää kehittyä hommassaan, voisi se opiskella vaikka lääkäriksi ja jos tykkää vaan tehdä sitä samaa hommaa, niin sitten pitää elää sillä palkalla. En ole kuullut kovinkaan monesta valtion työssä olevasta taiteilijasta, muutamia kyllä on ja pari eläkeläistä. Vaan jos nuo nyt palkkasuhteessa ovat niin hyvä niin. Apurahoista oltiin keskustelemassa. Vientifirmojen ja muutenkin firmojen tukeminen on sieltä syvältä. Siinä ei ole mitään tolkkua, että joku yrittäjä saa säkki tolkulla massia valtiolta ja toinen joutuu sinnittelemään omillaan. Sitten on nämä piilotuet, kuten esim RMJ aikoinaan. Valtio, eli finnvera tuki festaria parillasadallatuhannella ja herrat järjestäjät jätti velkansa maksamatta. Yksi kehtasi vielä yrittää kansanedustajaksi. Jos yrityksiä tuetaan, tulee niitä tukea tasapuoleisesti toimilla, jotka kohdentuvat kaikkiin. Ei rahaa syytämällä. Nuorisotyö taas on aivan eri pallopeli kun joku taiteen tukeminen. Kyllä ansiotarkoituksessa toimivat säveltaiteilijat joutuvat itse maksamaan harjoitustilansa, ei niihin tuettuihin aikuisia oteta. Enkä kyllä tuota lapsilisän ja seinän suttaamisen analogiaakaan ymmärrä, mutta menköön, kun on takana pitkät pyhät.