...englannista, keskeltä lontoota. Taso on vähän toista kuin meidän vuoden luontokuva -kilpailussa / räpistelyssä. Ei olisi suomikuvalla paljoa jakoa. Minne menit, suomalainen luontokuvaus? Vai oliko sinua muualla kuin 80-luvun ylhäältä lausutuissa uutisissa?
Vs: Hienoa luontokuvaa Hienoja kuvia kyllä, mutta enpä nyt tiedä poikkeavatko nuo nyt niin suomalaisesta tasosta. Tittelin nyt voittaa kuka milloinkin, mutta esim. nämä Suikkasen Jounin kurkikuvat ovat kyllä ihan varmasti maailmanluokkaa. Ja jostain kumman syystä suomalaiset vaan edelleen pärjäävät luontokuvakisoissa maailmalla. Sen verran vielä, että noista mainituista kuvista kaikki eivät täytä luontokuvakisojen tiukkoja kuvankäsittelykriteereitä.
Vs: Hienoa luontokuvaa Hienoja kuvia on. Maailmalla on useita sarjoja, joista vapaammissa pärjäilee paremmin. Vaikka on joku "natural"kin saanut hyväksynnän FIAPin seuloissa. Jos haetaan luomuluontokuvaa, niin liian monessa paikassa ollaan vielä tekniikan armoilla. Ymmärrän hyvin, että säännöt ovat samat kaikille. Ovat ne kyllä Open- ja Creative-sarjoissakin Suomessa tämä puritaanisuus ja puhdasoppisuus on vain joskus niin, niin vallalla (vähän joka asiassa). Turhaa paavillisuutta.
Vs: Hienoa luontokuvaa Täysin samaa mieltä - varsinkin tässä luontokuva kontekstissa. Ymmärrän kyllä, että on tärkeä kuvata luontoakin ihan dokumentointimielessä, mutta tuollainen tarkka tekniikkaan pohjautuva rajanveto on melko teennäistä. Esim. tuolta Jukan linkin takaa löytyvä kuva joutsenesta tähtitaivaan alla. Periaatteessa tuo olisi kai mahdollista ottaa luontokuvakisoihinkin sopivana yhdellä valotuksella, mutta aika paljon tyylikkäämmän ja visuaalisesti näyttävämmän tuollaisesta saa useammalla erillisvalotuksella (jollainen tuonkin uskon olevan). Saman tyylinen tekniikkaan pohjautuva rajoite on vaikka se, että maisemakuvan ottaminen puolivärisuotimella on ok, mutta saman kokoaminen parilla valotuksella ei. Tai, että ylimääräisten heinien, risujen yms. siivoaminen kuvasta ei ole ok, mutta heinikon niittäminen ennen kuvanottoa on. Tai, että kaikenlaiset haaska yms. kuvat on ok, mutta kesyjen eläinten malleina käyttäminen ei ole. Tai... Näitä "rajoitteitahan" tuolta saralta löytyy ja mielestäni tuollaiset syövät kuvien visuaalista sisältöä aivan suotta. Mut, on kai tuollaisellekin kuvaamiselle paikkansa. Ikävä vaan, että VLK kisana on ohjaamassa kaiken luontokuvan noihin tiukkoihin rajoihin. Tai ainakaan sitä rajoja rikkovaa kuvaa näkee todella vähän. Mielellään näkisin kyllä Suomessakin jonkin luontokuvausporukan alkavan vetää vapaampaa linjaa ja tuottavan kuvaa, jota katselee mielellään muutkin kuin "viherpiipertäjät" (joka itsekin koen olevani). Ehkä VLK kisaankin pitäisi saada sarja vapaammalle luontokuvalle.
Vs: Hienoa luontokuvaa Onko se niin, että "luontokuva" sanana tarkoittaa nimenomaan "luomuluontokuvaa". Jos sitä on muokattu, niin se ei ole enää luontokuva, vaikka olisikin luonnon kuva (kuva luonnosta, luonnon kuvaamista). Puristien terminologiaa. Nature photo, natural photo, natural nature photo. Tässä on ongelma juuri se, että luonto-käsitteellä on tavallaan kaksi merkitystä (luonto, luonnollinen)
Vs: Hienoa luontokuvaa Ehkä mä oon notkunu liikaa luontokuvapiireissä ja käsitän tuolla luontokuva sanalla juuri tän luomuluontokuvan. Siis VLK kisaan kelpaavana. Vaikkakaan en itse tuollaista kuvaa pahemmin tuota. Mun arkistot ja kämppäni seinät sallivat kuvien rukkaamisen miten haluan. Merkityksiä on enemmänkin kuin nuo mainitsemasi. Jo tuolla luonto sanalla on noita merkityksiä valtavasti. Kysy vaikka norppaa suojelevalta, vihreitä äänestävältä, kasvisruokaa syövältä kettutytöltä ja ydinvoimaa ja persuja kannattavalta metsästäjältä. Koko luonto harrastuksena on älyttömän ristiriitainen kenttä. Kaikki ovat rajaamassa toisia pois ja määrittelemässä asioita omien tarkoitusperiensä mukaisesti. Tämä luontokuvan määritteleminen on vaan yksi pieni nyanssi tuolla tappelukentällä.
Vs: Hienoa luontokuvaa Tämän saman olen havainnut minäkin. Tuohon kun lisätään että hyvin usealla tuntuu tulevan lisäksi assosiaatio luontokuva = tipukuva, ehkä pitkin hampain kuva muusta elukasta, niin ollaan aika hyvin ongelman syövereissä. Suomessa tunutaan olevan puristisimpia tässä asiassa. Suomen Luonnonkuvaajien jäsenä minulle tulee Luontokuva lehti, ja siinä on pahimmillaan liki 100% kuvista jonkin sortin tipuista ja lisänä muutama peura, kettu, susi, ja karhu kuva syöttöpaikoilta. Itse kuvaan mieluiten maisemia ja näkymiä sekä yksityiskohtia luonnosta, mutta sen sortin kuvia monessa lehdessä ei ole kuin jossain ulkomaiden näyttelykatsauksessa. Joskus harvoin esitellään joku kuvaaja joka ei kuvaa noita tipuja ja elukoita. Mutta vain max yksi juttu per lehti, muut ovat tuota samaa. Ja tekniikan suhteen suomessa ollaan juututtu diakuvauksen aikakauteen. Värisäätöjä ja rajauksia ollaan sallittu pitkin hampain ja värisäädöistäkään en ole varma että saako niitä tehdä kuvan eri alueille erilaisia, vai pitääkö senkin olla yleissäätö. Suomessa ns. pääsarja on aina tämä puristisista puristisin luomukuvasarja, ja sitten armosta on sivulla joku sarja pienemmillä palkinnoilla niille "väärennetyille" kuville. Tämä on se miltä se minusta näyttää, ei koko totuus, mutta osa siitä kuitenkin. Tuosta viherpiiperö vs. metsästäjä jutusta, niin mitä olen ihmisten kanssa jutellut, niin oma vaikutelma on että ne metsästäjät ymmärtävät parhaiten että arvoja on monia ja niitä voisi sovittaa yhteen, vihreillä on fanaattisin asenne joka ei muita käsityksiä salli. En metsästä, ja vihreitä olen äänestänyt joskus aikoinaan, eli koen itseni jollakin lailla puolueettomaksi sanomaan tuon.
Vs: Hienoa luontokuvaa Näistä superluomuista yhtenä esimerkkinä on digikuvan tekniikkariippuvuus. Joudun sijoittamaan sen kohdan kuvan keskelle, jonka haluan olevan tarkka. (Kuvaan nopeita tilanteita). Siksi sommittelen kuvan vasta fotarissa. Pidän rajattua kuvaa luomuna, koska sisällössä ei ole manipulaatiota. Kun otan kuvan heikkolaatuisella optiikalla, joka vinjetoi nurkat ja haluan poistaa tämän tekniikkavääristymän, niin lopullinen kuva on luomumpi. Nyt valaistus vastaa todellisuutta eikä tummuus lisäänny enää nurkkiin jne.
Vs: Hienoa luontokuvaa Minä taas en edes pysty ajattelemaankaan että jaappanilaisen insinöörin käsitys kameran preseteissä olisi mikään "oikea" tulkinta tilanteesta saati sitten mitään "luomua". Tai että mikään "luomu", mitä kukin sillä nyt sitten tarkoittaakin, olisi edes mikään päämäärä tai arvo sinänsä.
Vs: Hienoa luontokuvaa Mitenkäs diafilmin värintoiston luoneiden insinöörien käsitys sitten olisi luomua? Velviaa sai käyttää (ja lähes kaikki siihen heti siirtyivätkin) vaikka väreistä tuli karamellia. Osaltaan Velvian värintoisto ja lukuisat auringonlaskun/iltahämärän hetkien kuvat ovat muokanneet visuaalista ilmapiiriä siten, että digien tultua yllättävän moni säätää kuviaan myös tuohon suuntaan. Noilla rajoituksilla pyritään lähinnä tasapäistämään porukkaa. Visuaalisesti lahjakas ei saa toteuttaa visioitaan vaan pitää olla samassa muotissa muiden kuvaajien kanssa.
Vs: Hienoa luontokuvaa Erittäin hyvä! Ei sitä luomua saa muutakun menemällä itse paikanpäälle ja katsomalla omin silmin. Tuo että visuaalisesti lahjakas ei saa toteuttaa visioitaan kuulostaa siltä, että luontokuvauksessa ei olekkaan kyse lopullisesta luontokuvan tekemisestä! Siinä on kyse valokuvan ottamisesta. Kuka on paras luontokuvaaja. Siis valokuvaaja, paras siinä äherryksessä mitä tekee siellä luonnossa. Kuka osoittaa kameran oikeaan suuntaan oikeaan aikaan ja painaa nappulaa parhaiten. Ihan fiksua ja perusteltua kilpailemista.
Vs: Hienoa luontokuvaa Herkkyys on vaikea laji eikä karkkivärien luvatussa maailmassa mitenkään suosiossa (ainakaan nyt). Ehkäpä tilanne muuttuu kun ultravärikylläiseen maailmaan turrutaan lopullisesti. Ongelmana on se, ettei herkän viivan ja sävyn maailmaa ole helppo katsoa ja tulkita kun aivolohkot on opetettu näkemään toisenlaista tavaraa. Tulkitsen että mustavalkokuvauksen (tai monochromen) nousu on eräs esimerkki kaipuusta värillisesti niukempaa ilmaisua kohti. ... PS. Termin "viherpiiperö" käyttö kertoo kyllä viitekehyksen missä liikutaan. Neutraaliksi sitä tuskin voi kutsua. Ääripäiden edustajia löytyy joka porukasta ja eiköhän se ole näkynyt peräkammarin poikien (yhtä lailla väärin yleistävä ilmaus) esiinmarssissa politiikan alttareille.
Vs: Hienoa luontokuvaa Minusta se kuvasi yhdellä sanalla hyvin sitä mitä mohikaani kuvasi varsin monisanaisesti. Viherpiiperöiden puolell sana "metsästäjä" on myös erittäin negatiivisesti tunne ja arvoladattu, ja se vastaa hyvinkin tuota "viherpiiperöä". Eli asetelma on minusta hyvin tasapuolinen. En ole metsästäjä, en ole koskaan ampunut yhtään eläintä. Ihmisten ampumista olen kyllä harjoitellut ;D Vanhana vihreänä pidän näitä nykyvihreitä sen verran äkkiväärinä ja logiikkavammaisina että voin kyllä käyttää heistä nimitystä viherpiiperö loukkaamatta sitä alkuperäistä luonnonsuojelun aatetta tippaakaan. Minua surettaa että vihreys on vedetty lokaan näiden entisten ja nykyisten puoluetta johtavien stalinistien taholta. Hävettää nykyään sanoa olleensa vihreä, se vaatii aina pitkän selityksen jolla irtisanoudutaan nykyhöperryksistä. Näille kun ei enää luonto ja ympäristö ole mikään issue, vaan ihan muut jutut. Tai oikeastaan olen edelleen vihreä, mutta tarkoitan sillä aivan muuta kuin millaisena vihreys näyttäytyy tänäpäivänä.
Vs: Hienoa luontokuvaa Sehän tässä juuri onkin hauskaa : kukin aikakausi tukeutuu oman aikansa insinöörien määrittelyihin ja tekee silla pohjalla "luomuaan". Digiaikana kun voi ottaa raakakuvia, niin fotarissa niihin voi pyrkiä loihtimaan sen fiiliksen, joka luomuhetkellä vallitsi. Siis olemaan valokuvaaja eikä napinpainaja. Kamerassani on asento M ja käytän myös sitä. Teen kuvani erikseen fotarissa ja anna määrittelijöiden tehdä omiaan
Vs: Hienoa luontokuvaa "Stalinistien" ? Heh. Millä vuosikymmenellä tai -tuhannella elät? Mitäs tuo "etnisten" tarkoitti? Ei puhdasssuomalaisia? kapa
Vs: Hienoa luontokuvaa Itse liikun aika paljon biologiporukoissa, jotka varmastikin voi luokitella juurikin näiksi viherpiipertäjiksi . Olen joistain jutuista tuossa kirjoituksessa aivan samaa mieltä: mm siitä että vihreä puolue ei aja nykyään tarpeeksi perinteistä luonnonsuojelua (mikä johtuu paljon myös siitä että suurin osa puolueessa aktiivisesti toimivista ihmisistä on yhteiskuntatieteellisesti suuntautuneita ja ekologit loistavat poissaolollaan), mutta tuota metsästäjävastaisuutta en jotenkin tunnista; päin vastoin: monilla hyvinkin vihreästi ajattelevilla tutuillani on jopa metsästyskortti. Sitä paitsi asiallisesti metsästetty riistahan on varmasti eettisintä mahdollista lihaa (jota moni kasvissyöjä olisi valmis syömään, jos sitä jotenkin helposti olisi normaali-ihmisen saatavilla). Mutta mun otos on varmastikin vääristynyt, ja tuommoisia hc-piipertäjiäkin varmasti jossain on. Ehkä tää nyt vaan kertoo siitä että mikään ryhmä (luontohipit, peräkammarinpojat, kokoomuslaiset, kaupan kassat, vihreät, jne) ei ole mikään yhtenäinen porukka johon kuulumisen perusteella kannattaisi muodostaa mitään kovin jyrkkiä ennakkokäsityksiä ihmisestä. Mutta jottei koko kirjoitus olisi OT:a niin lisään vielä, että pidän noista hillityllä sävymaailmalla toteututetuista kuvista kyllä paljon enemmän kuin karkkiväreistä, jotka sinänsä on toteutettu ihan tyylikkäästi. Osa on jopa aivan huikeita.
Vs: Hienoa luontokuvaa Olisi muuten kiinnostavaa, jos joku muistaa miten tähän kuvan luomuuteen suhtauduttiin silloin kun mustavalkonega oli vielä yleisesti käytössä luontokuvauksessa (60-70-luvuilla, näin mulle on kerrottu). Oliko suhtautuminen jotenkin rennompaa kun kuvasta ei tiukasti ajateltuna ollut mahdollista saada täysin alkuperäistä tilannetta vastaavaa?
Vs: Hienoa luontokuvaa 60- ja 70-luvuilla pyrittiin jonkinlaiseen rehellisyyteen, mutta tekniikka oli vielä sen verran kehittymätöntä, että oli ylipäätään työn ja tuskan takana saada julkaisukelpoisia kuvia. Eniten tuotti tuskaa hitaat filmit, josta syystä käyttiin yleisesti salamaa (suoraa salamaa). Tri-x oli käytännössä herkintä, vaikka 2475:stäkin kokeiltiin. Prässäämisestä tuli rae kuviin. Se ei ollut aina tyylikeino, vaan välttämättömyys, jos aikoi saada kuvia. Objektiivien valovoima oli mitä oli ja jollakin Ennalytillä 4,5-aukolla kuvaaminen lähinnä filmin haaskausta. Kuvauksessa leimallista oli pesäkuvien ottaminen ja oli kuvaajia, joiden konkarius syntyi lukemattomien lajien "kokoelmasta". Jonkinlaista teatraalisuustta oli kuvissa enemmän nykykuviin verrattuna. Ensimmäiseen isoon luontokirjaan LINTUJEMME KATOAVA AATELI kannattaa tutustua. Voi esimerkiksi miettiä, miten on syntynyt kuva huuhkajasta ja koppelosta, mikä siinä on valaistus ja mikä käytetty polttoväli. Kyseistä kuvaa ei reposteltu julkisuudessa, mutta sitä pidettiin kuvaajien keskuudessa vältettävänä erimerkkinä.
Vs: Hienoa luontokuvaa Tulipas tuossa mieleen myös eräs kuvaaja. Kuvasi laakafilmille luontoa ja sitten elukat kinolla/digillä ja tarvittaessa pitkällä putkella. Lopputulos oli muokattu ja ns. feikki. Vai oliko? Kuvaaja on kuitenkin nähnyt tai kokenut liki sen tilanteen jonka toteuttaa tuolla tavalla. Yksi syy valittuun lähestymiseen oli siinä, että hänen mielestä eläin on osa isompaa luontokokemusta. Ei tiukkaan rajattu potretti vaan osana laajempaa kuvaa. Mutta tarvittaessa eläintä voi tutkia pikkutarkasti nenä kiinni vaikka metrisessä printissä. Samalla voi vaikka huomata aluskasvillisuudessa olevia ötököitä ja kaikenlaista pikkudetaljia. Teoriassa tuollaiseen samaan pääsisi pelkästään sillä laakafilmillä. Kunhan se elukka olisi jotenkin asettunut siihen sopivaan paikkaan ja olisi tarpeeksi kauan paikallaan =) Eli joutuisi käyttämään tätä suomalaisen luonnonkuvauksen keinoa: täytettyä otusta. Vähän sivuraiteelle tästä: Kautta aikojen filmillekkin on kuvattu ensin maisema - olkoon sitten joku kuuluisa rakennus tai mikä vain ja sitten päällekkäisvalotuksella pitemmällä polttovälillä valotettu kuu sopivaan kohtaan. Harva niistä on melua pitänyt. Digin keinoin kun tehdään sama niin se on rajua muokkaamista ja paheksuttavaa. Johtuuko tämä siitä, että digin myötä kaikki tiedostavat muokkaamisen helppouden vai yleensä siitä helposta muokattavuudesta? Hyvän kuvan tai minkä tahansa muun tuloksen eteen kun kuuluu raataa. Se ei saa onnistua tuosta vain. Luterilainen oppi...