Vs: Oravanpyörästä irti Olisit filmihommaankin ostanut zoomipokkarin niin voi vaihtaa vaikka polkuypyöräilyyn ;-)
Vs: Oravanpyörästä irti No jos F5 tuntuu kömpelöltä, niin miten olis sitten vaikka Pentax MX tai ME Super ja kaksi tai kolme lasia (esim 28, 50, (85)). Jos sillä ei pärjää niin on syytä katsoa peiliin ennen kuin rupeaa hirveästi miettimään muita vaihtoehtoja. IMO, on olemassa ihmisiä jotka rakentavat itselleen oravanpyörän ihan mistä tahansa, ja sitten ihmisiä jotka eivät vaan joudu oravanpyöriin. Tämä taitaa olla olennaisempaa kuin mikään yksittäinen tekninen valinta.
Vs: Oravanpyörästä irti Oisin saattanut muuten ostaakin pokkarin mutta mun ryssäkamerat sai halvemmalla. Ja tykkään manuaalikameroista, aina tietää mitä syyttää kun kuvat on pilalla Ja ei tarvitse vaihtaa pyöräilyyn kun se kuuluu jo harrastuksiin.
Vs: Oravanpyörästä irti Tai 24-50-135mm, tai voihan noita vaihdella niin ollaan oravanpyörässä ;-} En tunne tuota Imoa, mutta totta se on, aivan samoin kuin on outoa että jokainen peliriipuvuus, kuntoiluriippuvuus, syömisiensä pakonomainen tarkkailu jne. on eriytetty, vaikka kaduntallaajasta se on kaikki ihan samaa. Minä tuskin pystyisin koskaan metsästämään ensin piippu suussa Sitä maisemaa ja sitten joka kevät kantamaan sen palkin jalustan kanssa siihen niitylle, vartoomaan oikeaa valoa piknikkorin kanssa. Vaikka menisin sinnen öljymaaleineni, en saisi nus*ttua senkään kanssa kuin sen hahmottelun ajan ja pois.
Vs: Oravanpyörästä irti Olipa aikamoinen isä, joka antoi pojalleen neuvoksi: Hanki ammatti josta tykkäät tai ainakin ammatti jossa tienaat tarpeeksi jotta voit sitten tehdä mitä haluat...
Vs: Oravanpyörästä irti Hyvä neuvo, eikö totta? Ei tainnutkaan oma isäsi olla niin fiksu, kun on sinuunkin vaikutuksen tehnyt ;-] Lehdessä kun kysyttiin asia tuntioilta miten rikastua, sanoi moni talostieteilijä, että järkevin tapa rikastua on periä rahaa. Täytyy sanoa ettei noille ainakaan turhasta makseta ;-D
Vs: Oravanpyörästä irti Heh, nuo sopisivat aivan yhtä hyvin, siksi sanoinkin "esim."... Tässäpä se olennainen pointti oravanpyörän ja ei-oravanpyörän välillä. Ei kaluston vaihtelukaan ole oravanpyörä, ellei sitä itse koe sellaiseksi. Tunnenpa erään täällä foorumillakin vaikuttavan joka ei paljon muuta tehnytkään/teekään kuin vaihtelee kameroitaan - ostaa ja myy heti pois -, ilman stressiä. Saapahan kokeilla kaikenlaista. In My Opinion, digillä on helpointa luoda kalustonpäivitysstressi, ja filmillä taas "kehittämättömät rullat pyörivät nurkissa kun ei ole aikaa" -stressi. Kumpikin on turhaa, digikalustoa ei tarvitse päivittää koko ajan vaikka sellainen käsitys helposti annetaan, ja toisaalta kehittämättömiä filmejä voi kehittää sitten kun sitä aikaa on ja kun tuntuu siltä, kuviinkin suhtautuu eri tavalla kun kuvauksesta on jo hetki aikaa.
Vs: Oravanpyörästä irti ^ filkathan voi tosiaan kehittää sitten kun ehtii.... Winogrand jätti kuollessaan jälkeensä 2500 rullaa kuvattua mutta kehittämätöntä filkkaa. Saa perikunta monta näyttelyä vielä kasattua.
Vs: Oravanpyörästä irti Itse pysyn filmikannassa, kun sen kerran olen oppinut ja kamoja saa. Erilaisia "työkuvia" voi räpsiä digillä. Eihän mitään digivehkeitä tarvitse, jos on kelvollinen skanneri... Itse elän toivossa, että sit joskus eläkkeellä vedostelen. (Saamattomuutta: sulje tietokone.) Olen itse ajatellut harrastuksen merkityksen ihmiselle siinä, että olisi edes joku alue, jolla voi toimia niin hyvin ja tyydyttävästi kuin osaa, kun töissä on kuitenkin aina se "rahat pois ja juokse" meininki. (Siis silloin, kun ei ole oma herransa.) Harmillista vain tosiaan, jos ei aina tiedä, mitä se "hyvin toimiminen" on.
Vs: Oravanpyörästä irti Hyvä tapa päästä pois kalustonvaihto-oravanpyörästä on järjestää elämä sellaiseksi, että on niin persaukinen ettei ole mitään mahdollisuutta ostaa mitään gearia, mutta juuri ja juuri varaa ostaa jonkin verran filkkaa. Näin kuvaaminen hidastuu pakon sanelemana: vähemmän ruutuja käytettävissä --> harkinta kuvaamisessa uusissa sfääreissä --> suhteessa enemmän hyviä ruutuja --> vähemmän kehitettävää --> vähemmän kaikenlaista jälkityöstöä (kuvavalinnat, vedostukset/skannaukset/printtaukset) --> voitto.
Vs: Oravanpyörästä irti Ei se formaatti tosiaan kuvaustyyliin vaikuta.Itselläni tulee yhtä vähän ruutuja digilla kuin millä tahansa muulla. Jotenkin vain on kyllästynyt tähän teknologiahömpötykseen. Toisaalta, kumpi lie ympäristöystävällisempää, digi vai filmi? Filmin valmistaminen varmaan syö enemmän ympäristöä kaikkine oheistuotteineen (kemikaalit, pakkaukse jne) kuin yhden digijärjestelmän valmistus, jota käyttää esim. 5 vuotta ? TJukka
Vs: Oravanpyörästä irti Jos ympäristö kiinnostaa niin kannattaa aloittaa optimointi sieltä missä on eniten optimoitavaa. Vaikka yksittäisen ihmisen mahdollisuus vaikuttaa onkin mitätön, niin valokuvauksen osuus on vielä tästä mitättömästä osuudesta toinen mitätön osuus. Parempia valintoja siis riittää. Sammuttamalla tietokoneen ja olemalla osallistumatta turhiin foorumikeskusteluihin on jo tehnyt todennäköisesti enemmän . Valokuvauksen yhdistäminen ympäristöön on joko totaalista suhteellisuudentajuttomuutta tai tekopyhyyttä.
Vs: Oravanpyörästä irti Yksi jeesushan vaihtoi digiin, koska filmissä oleva liivate on eläimistä peräisin...
Vs: Oravanpyörästä irti Filmin valmistuksen ympäristökustannuksista olisi kyllä kiva saada tietoa - kuten myös digikameroiden. Se ainakin on selvää, että mikään elektroniikkateollisuus ei ole kovin ympäristöystävällistä. Tilannetta ei myöskään helpota noiden kulutuselektroniikkaan kuuluvien digikameroiden hurja vaihtuvuus. Jossain mielessä digiin pitäisi laskea mukaan myös tietokonelaitteiston kulut.. Digikuvaajalla se kuvankäsittelyn nopeutuminen ja muistintarve lie kuitenkin pääsyynä päivittää tietokonetta. Toisaalta suuri osa filmikuvaajistakin skannailee. Tai sitten käyttää tietokonetta johonkin muuhun aktiivisesti. Olisko näihin kellään mitään viitteitä? Paljonko jalometalleja yms. materiaalia kuluu yhteen digijärkkäriin? Globaalisti ajatellenhan tällä ei tietenkään ole sen enempää merkitystä kuin pierulla saharassa. Kuuluu sarjaan "olisi kiva tietää".
Vs: Oravanpyörästä irti Ohan näitä sankareita. Se on niistä luista, jotka muuten heitettäisiin roskiin, kun eläimen lihat on otettu ruokakäyttöön. Mutta ilmeisesti jätteiden hyötykäyttö ja kierrätys ei kiinnosta kaikkia ekohippejä. Sen sijaan kameran kennon valmistuksessa käytetyt raskasmetallit, puhumattakaan niistä FOSSIILISISTA polttoaineista jota ao. sankarin ihailemassa fossiilisia polttoaineita polttavassa voimalaitoksessa poltetaan, jotta ao. henkilö saa kuvat käsitellyksi tietokoneellaan, eivät haittaa yhtään. Tekopyhyys on aina keskuudessamme.
Vs: Oravanpyörästä irti Juu, se varmaan tosissaan luuli että lehmiä viedään teuraalle pelkästään liivateen takia, ja loput menee monttuun, hevostenraatojen viereen...
Vs: Oravanpyörästä irti Mielenkiintoinen keskustelu. Jospa mikäkin toisin ajatukseni tähän keskusteluun. En siksi, että se olisi mitenkään muita parempi, vaan eräs näkökanta siihen. Olen tässä kuudenkymmen vuoden varrella tullut siihen tulokseen, että kaiken minkä teen, teen sen itselleni, en muille tai hyväksyntää saadakseni. (kiitos, että on Mika Waltari ja Sinuhe) Harrastan valokuvausta itse takia. Se on kivaa ja älyllistä viihdettä. Ostan laitteitta kun on rahaa ja kuvailen niillä. Aikoinaan -60 luvun alussa ja -50 luvulla ei ollut mahdolisuutta hankkia. Nyt on, taasen toisin päin enää ei voi kuin haikalla mennytta nuoruutta ja tulevaisuudesta emme tiedä. Jos minä hankin jonkun hiluvitkuttimen se ei ole keneltäkään pois, mutta tuottaa minulle suurta nautintoa. Jokainen on valinnut tiensä. Minun kohtaloni on ollut kolmottakymmenettä vuotta opastaa nuorisoa sähkön ihmeelliseen maailmaan. Tähän olen tyytynyt ja nauttinut niin digillä kuvaamisesta, kuin uudelleen heränneestä filmi innostuksesta."Näin ollut ja näin on aina oleva" Seppo 60V.
Vs: Oravanpyörästä irti Omalta osaltani olen yrittänyt vähentää ns. turhaa kuvaamista (mitä ihmettä sekin nyt sitten on). Digijärjestelmällä on vuoden aikana tullut kuvattua noin 4000 valotusta ja pari kymmentä filmiä päälle. Nyt ajattelin palata kuvauselämässä ikään kuin alkupuolelle ja kuvata taas 6x6 formaattia. Pidän neliömuodosta ja siitä, että rullan mahtuu vain 12 ruutua. Joskus se on tietenkin rasite, mutta lähes aina vähintäänkin riittävä määrä. Olen hyvin laiska skannaamaan kinon kaikki 36 ruutua ja en ole tehnyt digipinnakkaisia tai pimiössä pinnakkaisia filmeistä. Se harmittaa silloin kun etsii tiettyä ruutua tai tarkastelee levänneitä aiheita sillä silmällä josko niistä olisi kuvaksi. Tuosta 20"x24" -projektista tulee sitten aikanaan lisäkuvia mutta on oletettavaa, että niiden määrä jää pieneksi. Olen kuvannut joskus 6x7 -järjestelmällä kentällä ja RB/RZ.llä melko paljon studiossa, mutta 6x6 Rollei on sen kokoinen että kannan sitä mielellään mukana - noita isompia en. Kiinteä polttoväli rajoittaa tietenkin joitain asioita mutta olen myös oppinut kiertämään pieniä puutteita. Tuleva kevät ja kesä näyttävät kuinka tässä käy.
Vs: Oravanpyörästä irti Summasit aika hyvin omankin juttuni, eritoten tämä: Harrastan valokuvausta itseni takia. Se on kivaa ja älyllistä viihdettä. Ostan laitteitta kun on rahaa ja kuvailen niillä. Mutta muukin osa tekstistä. Ikää on reilu vuosikymmen vähemmän, mutta muuten samoilla linjoilla mennään.