Sommittelu ja valaistus miellyttävät. Tyyliin sopiva pehmeys. Tänään olen kuitenkin itse jotenkin jyrkällä tuulella ja nyt olisin valmis väittämään että pitäisin tästäkin enemmän hivenen suurempikontrastisena. Nimenomaan niin että musta on mustaa.
Valaituksessa ja sävyissä ei ole moitteen sijaa. Sommittelu näyttää hiukan väkinäiseltä, ikäänkuin joku kiskoisi mallia toisesta kädestä ulos kuvasta.
Noniin! Tulihan se sieltä Tämä kuva on n. kymmenen muun kuvan joukossa eräässä 20-luku henkisessä valokuvanäyttelyssä ensiviikolla. Eli jotain sieltä 20-luvulta, jotain täältä 2000-luvulta..
Hyvä kuva. Tuossa vaikuttaisi kaikki toimivan. Ei korjattavaa. Pehmeys sopii, sävyt toimii. Ilme, katse ja asento toimivat minulle.
Jos kuva on tehty muodon vuoksi tai kuvattu kohteen muotoja, kohteelle on tehty vääryyttä, sillä kuvassa näyttäisi olevan jossain määrin depressiivinen kohde, jolle ei esteettispohjainen lähestyminen ja hieman lattea sävymaailma tee oikeutta. Tai siis kyse on valokuvan konventioista: tämä sävymaailma sopii neutraaliuden, lempeyden ja luonnollisuuden tulkintaan, mutta tässä on kyse jostain muusta (jos muut tulkitsevat kasvoja muilla tavoilla, suun vinous ja silmämunien sameus ovat eräitä oleellisia elementtejä).
Liian softi minun makuuni,pieni taidolla tehty terävöitys olisi antanut kasvoihin (mm.silmät ja huulet) lisää kiiltoa, poistamatta muuta kuvan pehmeyttä. Mallin ilme turhan totinen.
Tykkään kyllä, vaikka tälläinen studiopotretti onkin. Yleensä en näistä oikein perusta.. Sävyt ja pehmeys sopii tähän hyvin. Asento näyttää jotenkin hankalalta.