menin 3 tai 4 vuotta sitten kouluun opiskelemaan kirjoittamista. Jostain syystä eksyin valokuvauksen perusteet kurssille, enkä sitten ikinä päässyt yhdellekään kirjoituskurssille. Vuoden opiskelin valokuvausta(filmille), tämän jälkeen olin n. puoli vuotta assistenttina eräällä valokuvaajalla, jonka jälkeen pääsin mainostoimistolle freehommia tekemään. Nyt syksyllä aloitin yliopisto-opiskelut ja jatkan freehommia niin paljon kuin ehdin.
Tässäpä pitääkin ihan äityä selventämään omia näkemyksiäni. Olen jonkin verran kritisoinut nykyään muodissa olevaa mustavalkoiseksi muuttamista sen muodin takia (muotijutut ovat poikkeuksetta perseestä), kun kuvia muutetaan mustavalkoiseksi väkisin. Yleensä kun saan nähdä alkuperäisen värikuvan, se on parempi. Muutamia harvoja poikkeuksia olen nähnyt, joissa mustavalkoisuudesta on oikeasti saatu jotain lisää siihen kuvaan. Väri on yksi elementti kuvassa, josta löytyy rutkasti potentiaalia, eikä sitä pidä mennä hävittämään vain siksi, että mustavalkoisuus on muodikasta. Sen sijaan mustavalkofilmille kuvaaminen ja itse vedostaminen on erinomaisen tolkullista puuhaa. Siinä on mieltä, koska värivedostuksessa on paljon suppeammat mahdollisuudet vaikuttaa kuvaan (tai se on paljon vaikeampaa ainakin).
Juu. Silloin pitää kuvatessa ajatella mustavalkoista, eikä vaan koittaa huonoa värikuvaa parantaa epätoivoisesti jollain tavalla. Sinänsä mulle sama jos lopputulema on hyvä, että vaikka olisi videon yksi ruutu..joten en mä väitä että jotain pitäisi tehdä vaikeasti, vaan päinvastoin: väriä kuvatessa on vaikea ajatella mustavalkoisesti.
Kaskas tuossahan pöydän nurkalla pyörii. Mikäpäs muukaan kuin Kodak Instamatic 133. Kas perkele kun tommonenkin pyörii kintuissa Joskus 4-5 vanhana sain ensimmäisen point-and-shoot kamerani (taisi olla merkkiä fuji), sittemmin ostin minäkin simmosen samsungin zuumikameran. Joskus niillämain isä uudelleen kuvaamisesta ja jaksoi sitten jossain vaiheessa opettaa minullekin miten katsotaan valotukset ja tarkennukset kohalleen järkkäristä ja siitä kai se sitten lähti.
Mä aattelen ainakin siten, että ennen otin vain kuvia siis räps räps ajattelematta mitään muuta kuin että oleellinen tulee jotenkin kuvaan. Kynttilät ja synttärisankari jne. Sitten kun tosissaan alkoi kiinnostumaan valokuvaamisesta niin koko ajatus valokuvauksesta muuttui. Ens alkuun tulikin kyllä ihan mieletön innostus hommaan, lainasin paikallisesta kirjastosta pikkuhiljaa kaikki valokuvausopukset. Sitten kun ne oli luettu piti koluta läpi kaupungin kirjaston aarteet . Nyt ei sitten ole vuosiin tullut luettua juuri mitään kummempaa. Eikä kannata kysyä mitä kirjoja olen joskus lukenut, kun en itsekään muista . Ehkä niistä kuitenkin jotain jäi päähän.
Jokin kamera mulla on ollut lähes koko ikäni, mutta ajatus tarkempaan perehtymiseen heräsi muutama vuosi sitten kun katselin viiden viikon aasiankiertomatkani kuvia ja alkoi vituttaa. Luonnollisesti ensireaktio oli syyttää kameraa (sadalla mummolla lentokentältä ostettu pokkari), joten hommasin järkkärin. Paranihan ne kuvat siitä kuvanlaadullisesti mutta sisältö oli edelleen samaa moskaa, joten eikun kirja käteen ja kurssille. Albumitasolta en ole koskaan poistunutkaan kyllä siinä mielessä että suurin osa kuvauksesta on edelleen muistojen tallennusta omaksi huviksi ilman sen suurempia taiteellisia ambitioita, nyt vaan tulee mietittyä valaistusta ja sommittelua edes vähäsen ennen napin painallusta.
Kuulostaa hyvin tutulta Noita kirjoja tullu viimeisen vuoden aikana aikalailla itsekin ahmittua. Vielä kun kuvatessakin muistaisi jotain niistä
Yritän muistaa kertoa jos pääsen pois albumitasolta mikäli moinen joskus pääsee vahingossa tapahtumaan.
No miksi et? Liian kallis harrastus lopetettavaksi? Kait sitä jatkaa niin kauan kun se on kivaa. Miksi lopettaa, jos on hauskaa. Itse ainakin lopetan, jos kamoille ei tule käyttöä. Mutta olen niin pitkään ollut kiinnostunut kuvista, että en näe tuon lopettamisen tulevan ihan heti vastaan. Tarviiko tuota edes varsinaisesti lopettaa - se loppuu sitten luonnostaan, jos kameraa ei tule käytettyä...
Eipä tosiaan ole näkyny. Ehkä se jonain päivänä tulee. Tosin tos pari viikkoa sitten tajusin että haluun kuvata sarjoja enkä yksittäisiä kuvia. Tarinoita. Ellei tää harrastus hiivu hiljalleen pois.
Kai se lähti siitä, että saatiin vaimon kanssa ostettua Minoltan joku järkkäri. Sitä sitten ihmeteltiin, kun yökuvausmoodissa tuli edelleen pimeitä ja tärähtäneitä kuvia, eikä maisemakuvausmoodissakaan ollut hurraamista, aika värittömiä kuvia tuli. Sitten keksin, että tässä on jotain numeroita tyyliin 4,5-5,6f -22f ja joku Av mahdollisuuskin. Sitten totesin, ettei 28-80mm lasilla saa pöllöpoikasista kuvia, tai sai, mutta kun ei niitä erottanut puiden lehdistä saati puista. Siihen sitten mukaan 70-200mm putki, mutta nyt ei ollut sitten pöllönpoikasia. Ja kun halvalla sai ostin vielä 100-300mm hitaan putken ja myin koko roskan MR-kameralle ja ostin tilalle Minoltan X-700:n kun luin, että se on pirun hyvä kamera, arvelin kuvienkin paranevan.... Kattia kanssa, putkia tuli ostettua jos jonkinlaista ja kokoista, mutta ei ne kuvat siitä parantunut. jos ovat sitä vieläkään. Tässä vaiheessa vaimo irtisautui koko touhusta. Sitten vaihdettiin taas kameraa, nyt Canonin puolelle ja kotiin tuli T-90 ja pari lasia. Ei siitäkään saanut oikein mitään irti, eikun myyntiin ja D30 digijärkkäri tilalle. Sitten piti hankkia filmirunko kun menin työväenopiston mv-kurssille. Vuoden jälkeen totesin, että nyt on aika päästä D30:stä eroon, jos siitä meinaa saada rahaa. Saksasta ostin sitten Mamiyan E-645:n 80mm optiikalla, mutta ei se oikein ollut käytännöllinen, varsinkin kun filmien skannaus maksoi hunajaa ja mansikoita (siis skannaus liikkeessä), juu tiedän, oli tosi fiksua Ei kun kamera myyntiin ja tilalle Yashica MAT TLR, oikeastaan harmittaa, että myin senkin pois, se oli aika kiva kamera, kevyt ja optiikkakin himmennettynä ihan hyvä. Otin lainaa enolta ja ostin 10D:n ja jonkin ajan päästä Hasselin. Kerran myös kokeilin vaarini vanhaa Certixiä ja totesin, että silläkin saisi ihan hyviä kuvia, kun vain löytäisi jostain sopivan kondesorilinssin Durstiin, jotta sillä voisi vedostaa 6x9:iä. Hasselia en myy, se on varma. Enkä toisaalta tarvitse isompaa kuvaa digimuodossa kuin mitä 10D tekee. Lintujen kuvaamisen olen lopettanut oikeastaan kokonaan, elleivät tule ihan lähelle. Vähitellen alkaa tuntumaan, että jonkinlainen oma tyyli olisi mahdolisesti jossin lähitulevaisuudessa lötymässä. Että näin, kai tämä jonkinastesta huilluutta on. Lopettaa en ole aikkonut, vastahan tässä on päästy alkuun...
Uusia digijärkkäreitä syntyykin sellaista tahtia, että nythän sun ostomyyntivaihtovillitys saa kunnolla tuulta purjeisiin
Sehän tässä hulestuttaakin... Oihan tommonen 5D kiva, mutta onneksi toi tilin saldo pitää huolen siitä, että se pysyy vain ajatuksena...