Itselläni on tuollainen 1800-luvun lopun Rochester palkkikamera, joka on alunperin tehty 5x7" lasinegatiiville. Jonkunverran olen kuvannut sillä laakafilmille, mutta kiinnostaisi kokeilla myös oikeaa lasinegatiivia. Onko jollain tietoa lasinegatiivin valmistus prosessista? Sopivia lasiruutuja löytyy kierrätyskeskuksista valokuvan kehyksistä, mutta miten se valoherkkä emulsio? Voisiko siihen käyttää samoja aineita, kun kankaalle tai astioihin kopioidaan kuvia valottamalla? Mistä tuollaisia aineita saa ja millä nimellä?
Vs: Lasinegatiivin teko Vaikkapa tästä kirjasta voi olla hyötyä. http://www.amazon.co.uk/exec/obidos/ASI ... ativeph-21"]http://www.amazon.co.uk/exec/obidos/ASIN/1902538153/alternativeph-21 Tuolta sivustolta saa vinkkejä: http://www.alternativephotography.com/wp/
Vs: Lasinegatiivin teko Aijaijai! APUGista löytyy vallan mainio keskustelualue emulsionteosta ja päällystyksestä: http://www.apug.org/forums/forum205/ . Lisäksi Denise Rossilla on kattava sivusto aiheesta, www.thelightfarm.com Lasilevy on helppoa päällystettävää kunhan sen saa kunnolla puhtaaksi. Valmiina myytävät emulsiot (esim. nimillä: Liquid Light, Rollei Black Magic) toimivat kyllä tässä, mutta voisinpas rohkaista kokeilemaan myöskin emulsiontekoa! Se ei ole itse asiassa niin vaikeaa kuin mitä voisi luulla. Tässä esimerkiksi kuvia minun erään kaverini kanssa tekemästä emulsiosta: http://www.students.tut.fi/~alhonena/emulsio2010/ . Nuo on päällystetty polyesterille, joka vaatii koronakäsittelyn jotta emulsio tarttuu. Lasilevy ei tarvitse muuta kuin puhtaan pinnan. Päällystykseen on monia konsteja, minun käyttämäni on "päällystysterä" eli coating blade, joka koostuu kahdesta painavahkosta tasaisesta metallinpalasta, joiden väliin päihin on kiinnitetty suorasivuinen ohut teräslevy "teräksi" siten että terän ja alustan (tässä tapauksessa se lasinegatiivi itse; muovipohjan kanssa lasilevy, jolle muovipohja on teipattu) väliin jää n. 200 um rako. Emulsiota kaadetaan terän eteen samalla kun sitä vedetään pitkin alustaa. Mutta näin ei saa koko levyä päällystettyä. Sopii filmin päällystykseen erinomaisesti, reunat leikataan pois hukkapaloina. Yksinkertaisin, perinteinen tapa on ihan vaan kaataa emulsiota lasilevylle ja kallistella taitavasti levyä niin että emulsio leviää sille mahdollisimman tasaisesti. Kaato on tapana tehdä sellaisella teekannulla, jonka nokka lähtee pannun alaosasta, näin mahdollinen vaahto ei pääse mukaan. Sitten levyn reunoilta ylimääräinen emulsio voidaan kaataa kannuun. Tämä vaatinee vähän harjoittelua. Ortokromaattisen emulsion kanssa ei onneksi tarvitse työskennellä pimeässä. Sopiva päällystyslämpötila on jossain 35 asteen hujakoilla. Päällystetyn lasilevyn voi sitten laittaa hetkeksi esim. jääkaappiin, jolloin emulsio varmasti jämähtää. Tämä on syytä tehdä niin vaakasuorassa kuin mahdollista. Emulsioon voi lisätä kovettimia ennen päällystystä, mikä parantaa emulsion kestävyyttä kehittäessä. Mihinkään "alternative"- tai wetplate-kikkailuun ei siis välttämättä tarvitse lähteä, itsetehty hopea-gelatiini-materiaali on IMO aivan aliarvostettua.
Vs: Lasinegatiivin teko Liquid photo emulsion, kuten A.Alhonen jo mainitsikin. Löytyy ainakin macodirectistä. http://www.macodirect.de/analog-liquid- ... 910c4d39bf"]http://www.macodirect.de/analog-liquid-photo-emulsions-c-1_81.html?osCsid=070fcf58913e4e7146a916910c4d39bf
Vs: Lasinegatiivin teko En tunne asiaa, mutta onko tämä sitä? Telefoto – Fotokauppa kotonasi, etkä maksa liikaa.
Vs: Lasinegatiivin teko Kiitoksia vastauksista. Alkaa kiinnostus taas lisääntyä pitkään suunniteltuun lasinegatiivi kokeiluun. Kuinka puhtaaksi lasilevy pitää saada? Riittääkö astianpesukoneessa pesu, vai pitääkö jollain "hapolla" vielä lisäksi puhdistaa? Nuohan on hyvin onnistuneita kuvia! Oliko emulsio kokonaan itse sekoiteltua vai valmista kaupan tavaraa? Kuinka monta 5x7" levyä esim. tuollaisella Telefoto – Fotokauppa kotonasi, etkä maksa liikaa. purkillisella pystyy pinnoittamaan? Kuinka tuollainen emulsioneste valmistetaan itse? Eli minkälaisia aineita ja kuinka paljon? Tapahtuuko lasinegatiivin kehitys samoin kuin mv-paperin kehitys? Käytetäänkö filmi vai paperi kehitteitä/kiinnitteitä vai onko ihan omat litkunsa? Kehitysajan taitaa nähdä kuvan valmistumisesta.
Vs: Lasinegatiivin teko En mitään tiedä mutta perstuntumalla emästä veikkaisin. Miten olis ihan labraproseduuri elintarvikelaatuseen pesuun, eli olikos se happo, emäs, ionivaihdettu vesi x 30 tms... Kiinnostaisi nimittäin sama aihe.. olen IB-opinnoissa ja olen harkinnut että kirjottaisin 4000 sanan extended essayn aiheesta valokuvaemulsiot, mutta pitäisi kuitenkin keksiä ns. research question. Olisiko esimerkiksi Alhosella jotain hyvin koherenttia ja spesifistä ominaisuutta/muuttujaa minkä suhteen voisi suorittaa koesarjan ja sitä kemian pohjalta sitten analysoisi? Esim. rippen-vaiheen/vaiheiden suhde herkkyyteen?
Vs: Lasinegatiivin teko Useimmiten riittää kun lasilevyn pesee huolella saippuavedellä, huuhtelee hyvin ja mieluusti lopuksi puhtaalla vedellä (tislattu/akkuvesi). Minulla ei hirveästi ole kokemusta lasilevyistä koska en omista ison koon kameraa... Olen vaan testejä päällystänyt milloin mitenkin putsatuille lasilevyille ja välillä pysyy kiinni, välillä irtoaa. Yleensäkin emulsion pysyminen minne sitä ikinä sitten laittaakaan on aina vähän hankala osa omatekemissä materiaaleissa, etenkin kun on tottunut nykyajan kaupallisiin erinomaisesti kovetettuihin filmeihin joista emulsio ei irtoile vaikka miten varomattomasti kehittäisi. Joo, laittamassani linkissä oleva emulsio on tehty kokonaan itse. Emulsion tekoon tarvitaan olennaisina osina gelatiinia (Meiran liivatelehdillä pääsee ainakin alkuun, ao. emulsio tehty siihen), hopeanitraattia, bromidia (NaBr tai KBr) ja kenties jodidia (KI). Muilla aineilla voi sitten vaikuttaa tulokseen, esim. ammoniakki on olennainen herkkyyden lisäämisessä (raekoon kasvattamisessa ja tasoittamisessa), ja tuossa olemme lisänneet myös viherherkistinvärin jotta emulsiosta tulee ortokromaattinen eikä pelkästään siniherkkä. Lisätietoja tuota em. emulsiosta löytyy http://www.kameralaukku.com/portal/index.php/topic,45202.msg343902.html Emulsionteko on jännittävää touhua jossa tuntuu yhdistyvän pimiöbiletys, tiedemies-leikki ja ruoanlaitto. Me saimme heti ekalla kerralla toimivan emulsion mikä oli toki palkitsevaa. Toinen kerta failasi ja ao. linkissä esitetty on kolmas kerta. Sen jälkeen olen tehnyt neljännenkin emulsion josta tuli aikalailla juuri sellainen kuin odotin, eli hommasta rupeaa saamaan jotain otetta. Perusasia emulsion valmistuksessa on yksinkertainen: kun samaan pönttöön pistetään hopeanitraattiliuosta (vesiliukoista, Ag+ NO3-) ja halidiliuosta (vesiliukoista, Na+ Br-), niin reaktiotuotteena syntyvä hopeahalidi (AgBr) ei olekaan vesiliukoista vaan kiinteää ja se jää gelatiinin sekaan vangiksi. Ja juuri se on se valoherkkä aine. Aikaa pitää varata pari puolikasta päivää ja se vaatii jonkin verran paneutumista. Lyhyesti sanottuna; Hopeanitraattiliuosta ruikitaan sopivalla tahdilla jatkuvasti sekoitettuun gelatiini-halidiliuokseen, joka kiteytysvaiheen lopuksi jäähdytetään kiinteäksi emulsioksi, josta pestään ylimääräiset suolat ja reaktiotuotteet pois, jonka jälkeen ollaan samassa pisteessä kuin noissa "valmiissa" emulsioissa; se voidaan sulattaa ja päällystää vaikkapa niille lasilevyille. Kuitenkin, jos kiinnostaa vain päästä kuvaamaan mahdollisimman helpolla, mutta on silti saatava lasilevyjä, niin toki suosittelen noita valmiita emulsioita... Niiden ainakin pitäisi toimia . Lisäksi niissä on asianmukaiset säilöntäaineet, antifoggantit ym, joista jotkut ovat hankalasti saatavia aineita... Mutta jos päädyt tekemään omaa emulsiota niin voin diilata kyllä niitä..! Päällystystä voi harjoitella ensialkuun ihan vaikka vaan pelkällä gelatiinilla. Ruokagelatiinissa sopiva päällystysvahvuus on jossain 15% hujakoilla, siis n. 15g gelatiinia sulatetaan desiin lämmintä vettä. Elintarvikevärin lisääminen helpottaa, näin voi arvioida päällystyksen tasaisuutta. Pysymistä lasilevyssä voi tutkia "kehittämällä" vedessä vaikka vartin verran. Paljoonko sitten 250 ml emulsiota riittää; Paha sanoa tarkkoja määriä, mutta minulla menee n. 40-50 ml emulsiota A4-kokoisen filmin päällystykseen. Tämä kyllä riippuu emulsiosta ja päällystyksen paksuudesta. Tuolla määrällä pitäisi ainakin 10 levyä tuossa 5x7" koossa tehdä. Todennäköisesti enemmänkin, minun emulsioni ovat olleet aika "laimeita". Ei siis hirveän halpaa, joten kannattaa tosiaan ensin harjoitella pelkällä gelatiinilla... Jos käyttäisin valmista niin varmaan sitten menisin tuohon Rollei Black Magiciin koska se on huomattavasti edullisempaa kuin tuo Tetenalin litku. Tai sitten varastaa mummon hopeat ja tekee kaiken alusta itse, tulee halvaksi! Tai näin minä luulin ennen kuin innostuin tuhlaamaan erikoiskemikaaleihin, labratarvikkeisiin ja prosessikontrollielektroniikkaan...... koskaan ei tiedä milloin kärpänen puree.
Vs: Lasinegatiivin teko Kuulostaa kiinnostavalta. Traditionaalisin muuttuja on rakeen koko, mutta sen mittaamiseen tarvitaan mieluusti elektronimikroskooppia, joten harrastalijan täytyy mitata herkkyyttä. Herkkyyteen taas ei suinkaan vaikuta pelkkä raekoko. Isorakeinen filmikin voi olla herkkyydeltään huono jos rakeiden herkistys ei ole onnistunut ts. todennäköisyys sille, että rakeeseen osuva fotoni muodostaa latentin kuvan on huono. (Tietysti raekokoa voi summittaisesti arvioida myös, no, rakeisuutena, niinkuin loppukäyttäjäkin sitä arvioi.) Koesarjat voisivat liittyä siihen millä nopeudella hopeaa syötetään halidiliuokseen ja sen vaikutus A) rakeen kokoon, ja/tai B) raekokojakaumaan (emulsion kontrasti yksinkertaisessa emulsiossa). Toinen mielenkiintoinen aihe voisi olla rikkiherkistys, eli lähtöemulsio pidettäisiin samana ja rikkiherkisteen määrää ja/tai käsittelyaikaa varioitaisiin, jälleen lopputuloksena voitaisiin arvioida filmin nopeutta. Nämä ainakin ovat kaikki mitattavissa kotikonsteilla (nopeus, kontrasti). Mutta kerro toki vähän lisää, oletko tehnyt emulsioita vai suunnitteletko vasta, vai ajattelitko kirjoittaa vain teoreettisesta näkökulmasta?
Vs: Lasinegatiivin teko Vanhaa ja naarmuista lasia ei kannata lähteä kierrätyskeskuksesta hakemaan. Jos vaikealta vaikuttaa, niin voin kyllä moista hanketta lasiruutusarjalla sponsoroida. Lasin saa tällaiseen tarkoitukseen riittävän puhtaaksi tavallisella astianpesuaineella. Loppuhuuhteluun purkki akkuvettä. Ensimmäisten kuivalevyjen tekijöillä ei varmaankaan ollut ultraäänipesureita tai ioninvaihtimia. Hopeanitraatti taitaa olla pienissä erissä kovin kallista ja vaikeasti saatavaa. Jos turvallinen kemiallinen työskentely hallinnassa, niin itse tehden paljon edullisempaa. Gelatiini valmistetaan lehmän luista, vaan lienee ainoastaan ylipitkän kaavan mukaan työskentelevien tarvitsema taito. Vaikeusaste ei paljoa kasvaisi, jos soppaan sekoittaisi tekstiiliväreillä värjättyjä perunajauhoja. Auguste ja Louis Lumiéren Autochrome-patentti vuodelta 1903 on jo mukavasti vanhentunut...
Vs: Lasinegatiivin teko No IB:llä luonnontieteiden EE:t ehdottomasti pitää sisältää jotain kokeellista, muuten lähes mahdoton saada edes hyviä pisteitä. Emulsioita en ole tehnyt mutta lukenut jonkin verran. Kemikaaleja voisi saada ehkä koululta tai sitten eräältä labrahommia harrastavalta kaverilta.. Tässä kohtaa parasta olisi varmaan löytää jotain tieteellisempää lähdemateriaalia joka kädessä sitten koordinaattorin puheille. Sinänsä kuulostaa mielenkiintoiselta koska tutkimuksen suorittaminen vaikuttaa aika monipuoliselta hommalta, kemiallisen analyysin syvällisyys sitten lähinnä pelottaa. Lukiotason kemiaa kuitenkin vasta.
Vs: Lasinegatiivin teko Dramo, Tieteellisempää materiaalia; alan kuivakka perusteos on Tadaaki Tani, Photographic Sensitivity. Joka tosin on vaativuustasoltaan aika kova. Niin syvälliselle kemian analyysin tasolle tuskin kannattaa lähteä, mutta siitä voi silti saada joitain ideoita. Kannattaa tosiaan yrittää saada kemikaalit koulun kautta. Hopeanitraatti on kallein osa ja sen itse tekeminen voi olla vaarallista ellei työturvallisuusasiat ole kunnossa. Kun sen saa valmiina, niin loppu on kuin ruoanlaittoa. Ei sen löytäminen mitenkään ongelmallista ole, mutta hinta voi olla. Lukiotasoisella kemialla menee yllättävän pitkälle, tai no pahapa minun on tähän mitään sanoa kun ei ole muuta kuin lukiotasoinen kemia taustalla. Toisaalta, eiköhän valokuvaemulsioista löydy kemiallista analysoitavaa ihan mille tahansa tasolle tarpeeksi. Mitä emulsion tekoon tulee käytännön laitteiston tasolla, niin Denise Ross (linkki aiemmin) on luovan keittiötarvikkeiden soveltamisen puolestapuhuja, eli mielikuvituksella pääsee pitkälle. Käytännössä siis tarvitaan jokin sekoitin, joka pitää emulsion koko ajan liikkeessä niin että se sekoittuu hyvin, ja jokin tapa pitää emulsio koko ajan lämpimänä. Mutta jos kemian labravehkeitä on yhtään käytettävissä, niin magneettisekoittaja on mainio. Emulsion lämmitykseen sopii lämpölevyllä varustettu magneettisekoitin, mutta siinä on oltava hyvin toimiva lämpötila-anturi. Käytimme sellaista aluksi, mutta sitten rakensin kiertovesihaudesysteemin joka on tavallisen magneettisekoittajan päällä. Tässä tulee nyt jutun juju; tekemällä vaan jotain jotenkin, on oikein hyvät mahdollisuudet saada aikaan aivan käyttökelpoinen emulsio. Mutta mitä enemmän vaivaa laittaa asioiden vakioimiseen, sitä paremmat mahdollisuudet on myös tehdä toistettavasti samanlaisia emulsioita tai vaikuttaa niiden ominaisuuksiin. Tämä on aivan vapaavalintaista... Ja, loppujenlopuksi, vaikka emulsionteko on aina vienyt eniten aikaa, ja päällystys on ollut sitten nopeaa, niin päällystys on se, missä minulla on suurimmat ongelmat olleet. Olen tosin päällystänyt polyesteriä ja asetaattia, joihin kumpaankaan emulsio ei tartu ilman erikoiskäsittelyä. Mikään ei ole tuskallisempaa kuin huomata että vaivalla tehty emulsio toimii, ja kuva kehittyy hienosti kehitteessä, mutta emulsio irtoaa filmipohjasta. Siinä sitten varovasti kehittelee löllyvää pientä juuri ja juuri koossa pysyvää liivatenyttyä ja sitten varovasti levittää sen takaisin filmipohjalle venyneenä ja muotoa muuttaneena . Joten, kannattaa tosiaan harjoitella ensin pelkällä gelatiinilla. Sitten, jos tekee omat emulsiot, niin vaikka emulsio menisikin pieleen (esim. hunnuttuisi), niin sitä voi aina käyttää päällystyksen harjoitteluun. Oikea emulsio kuitenkin on aina vähän erilainen kuin pelkkä gelatiini. Itse luulen nyt vihdoin ratkaisseeni polyesterin päällystysongelman lopullisesti: Emulsionteon toistettavuutta olen parantanut rakentamalla ruiskupumpun, olen sen avulla jo tehnyt yhden emulsion: Mutta kuten sanottu, keittiökamoillakin pääsee liikenteeseen ja niin niitä emulsioita tehtiin 100 vuotta sitten aivan hyvin! Minun tavoitteeni on lähestyä 1960-lukua hiljalleen .
Vs: Lasinegatiivin teko IB-linjoja on vain kouluissa, joissa on hyvin varusteltu kemian luokka. Tarpeelliset välineet ja aineet kyllä löytyvät.
Vs: Lasinegatiivin teko Lasinegatiivin teko tökkäsi mulla viimeeksi tarpeeksi ohuen lasin löytämiseen. Kaksmilliset eivät mene kasettiin. Lasiliikkeestä löytyi ohuehkoa. mutta halusivat leikata valmiiksi ja hinta nousi pilviin. Kauppoja ei syntynyt. Löysyin IKEAsta raamittomia kuvankehyksiä. Mauserilla mittaamalla löytyi yksi formaatti, jossa oli sopiva ohuus. Tätä tuotetta ei ole enää tuotevalkoimassa. Kierrätyskeskuksia täällä ei juuri ole ja jos löytyy vanhaa lasia, niin on tosi taiteellista valmiiksi. Haluaisin päivittää markkinatilannetta. Onko tuoretta tietoa, mistä saa raaka-ainetta? Paksuus? Hinta?
Vs: Lasinegatiivin teko Lasinegatiivit eivät tosiaan sovi filmipitimiin eikä niin ole tarkoituskaan, koska ne ovat paksuja. Tietysti todella ohuen lasin kanssa se voi onnistua, mutta "yleensä" ihmisillä jotka lasinegoja harrastavat, on niille tarkoitettuja pitimiä, tai näin olen käsittänyt. Tämä on myös yksi syy miksi itse olen vaan suosiolla ruvennut suoraan askartelemaan filmiä; ison formaatin kameran lisäksi pitäisi vielä haalia lasilevyholdereita. Mutta en olekaan "traditionalisti", vaan hörhö. Lasilevypitimien kanssa sitten mikä tahansa lasi käy. 100 vuotta sitten halvinta ikkunalasia ei suositeltu, mutta lasin laadun parannuttua nykyaikana mikä tahansa saatavilla oleva lasi toimii.
Vs: Lasinegatiivin teko Emulsiontekoon tarvittavien aineiden hinnoista; 25 grammaa hopeanitraattia maksaa esim. WVR:llä 42,19 euroa + ALV. Tällä määrällä tekee n. 300 ml emulsiota. Sopiva kerta-annos on n. 100-200 ml:n erä, joten 2 - 3 satsia tuolla määrällä tekisi. Tämä ei kuitenkaan varmasti ole paras mahdollinen hinta. Cheminent myös myy hopeanitraattia, mutta hintaa ei ole näkyvillä. Yleensä siellä hinnat ovat olleet hieman alhaisempia, muttei aina. Hopeavedoksen Ollilla luultavasti on myös hopeanitraattia koska sitä käytetään myös vedosten pesun riittävyyden testausliuoksessa, mutta siinä sitä käytetään hyvin vähäisiä määriä. Muut aineet ovat edullisia. Hopeanitraatin hintakin luonnollisesti on nyt tullut ylöspäin hopean kallistuttua. Sitä olisi kannattanut muutama vuosi sitten jostain metsästää iso määrä halvalla. Itse sain isältäni 99.9% hopeaa, ja sain ostettua edullisesti hyvin laadukasta typpihappoa. Käytössäni oli hyvä, toimiva, tehokas vetokaappi, joka on välttämättömyys jos hopeanitraattia aikoo valmistaa itse ja selvitä hengissä . Muuten proseduuri oli helppo vaikkakin aikaavievä; lämmitettyyn, kiehuvaan typpihappoon liuotetaan hopeaa. Sain tehtyä sitä jonkun n. 60-70 grammaa joka on riittänyt kaikkiin testailuihini tähän mennessä.
Vs: Lasinegatiivin teko Voi kun tulisi vastaan 4x5 ja 5x7 lasilevykasetteja. Taitavat vain olla yhtä yleisiä kuin pilkkahintaiset Canonin FD-tyypin L-lasit. En tosin ole aivan pulassa, sillä puukameroissani on mahonkikasetit ja niihin lasit menevät. Koot ovat sitten vartteja yms. Edelleen olen sitä mieltä, että haluamani lopputulos syntyy ohuella lasilla, koska silloin voipi kuvata sinaarilla.
Vs: Lasinegatiivin teko Sinardin jousien alle menee vaikka puulaatikko, askartelet itse vaan siihen kasetin levyille... -P