Näyttää vahvasti siltä että nyt Plus-X joutui kirveen alle. Kodak jättänee (ainakin joksikin aikaa) tuotantoon vielä 35mm version, mutta rulla- ja bulkkikama katoaa kun Kodakin varastot tyhjenevät (nyt jo kauppiailta on varastot tyhjinä). Kodak siis lienee aika eilisen päivän firma joka karsii filmivalikoimiaan rankalla kädellä ja samalla yrittää löytää itselleen bisnestä kännykkäpuolelta ja ties mistä (esim. patenttiriidat joilla Kodak yrittää saada royaltteja kaikista kännyköistä joita jenkeissä myydään). Kuitenkin tuotekehitystä on tapahtunut, uudet Tmax-versiot julkistettiin noin vuosi sitten. Ektar 100 tuli uutuutena värinegapuolelle ja nyt Portrat korvautuivat yhdellä Portra 400 -uutukaisella. En lainkaan ihmettelisi jos vuodessa parissa olemme tilanteessa jossa Kodakin filmituotteet ovat Tmax 100 ja 400 (3200 lie liian erikoisfilmi säilytettäväksi) ja väripuolella Ektar 100 ja Portra 400. Diafilmipuolella? En osaa sanoa nykyisessä Kodakin sekavassa diapolitiikassa jossa yksi jos toinen diafilmi lakkaa. Trix:n lopettamista odotellessa... Vastoin monien veikkauksia en usko että Trix tulee säilymään viimeisenä kodakin filmeistä, kyllä muut esimerkit ovat jo näyttäneet että ne mihin kodak satsaa ovat Tmaxit.
Vs: Bye bye Plus-X Kodakin Meksikon tehdas pyörii täyttä päätä, TRI-X on EDELLEEN maailman eniten myyty filmi (kaikki mukaanluettuna) Fotomaailma EI ole Euroopan ja jenkkien fotodiggarit, Japanin markkinat ovat aika suuret ja varmaan tiedät että TRI-x on siellä aika suosittu, myös Afrikassa ja etelä ameriikassa käytetään filkkaa edelleen. Miksi siis Kodak edes laskisi TRI-X:n hintaa, se on nykyisellään SIKAKALLISTA, sillä se menee edelleen kaupaksi...
Vs: Bye bye Plus-X Kodakin filmidivisioonan osavuosiraportin tulos oli pari miltsiä pakkasen puolella. Ei mikään kovin surkea tulos vaikka filmien kokonaismyynti edelleen laskikin. Jotenkin tuntuu, että siellä on seinällä aika selvät nuotit miten eteenpäin mennään. Toisaalta karsitaan, toisaalta tulee uutta ja selkeämpää valikoimaa. Oma veikkaus on, että vuoden kuluttua isoista filmintuottajista on jäljellä enää Kodak ja Ilford. Fuji heittää lusikan nurkkaan kun hetki on sopiva.
Vs: Bye bye Plus-X Fujilla on puolellaan tietysti se etu (jos sen haluaa etuna nähdä), että ko. firma on hyvin paljon muutakin kuin filmit. En tiedä kuinka suuri osuus filmeillä on ollut Fujin taloudessa ja mitä se osuus nykyisin on. Pahaahan se kyllä tekee kun sielläkin karsitaan. Loppupeleissä Fujin se tärkein filmi lienee kuitenkin Velvia jolla on suuri ja vannoutunut käyttäjäkunta, muut kamerapuolen filmit ovat vähän semmoisia hyviä, mutta eivät herätä intohimoja. Ilfordkin meni taannoin mukaan lopettamisliikkeeseen ja dumppasi SFX-200:n, mutta palautti hyvin nopeasti tuotantoon asiakkaiden huutaessa. Ja Fujiltakin tuli Velvia 50 takaisin, joten uskoa vielä on. Fujin osalta tosin lähinnä väripuolella, MV-puolella fuji on karsinut tuotteitaan niin rajusti ettei sillä ole Acrosia lukuun ottamatta käytännössä mitään. Uutuutena tietenkin kromogeeninen MV-filmi joka tuli hiljan markkinoille. Kuin esirippuna hopeapohjaisten MV-filmien valmistuksen lopettamiselle.
Vs: Bye bye Plus-X Ilford meni mukaan lopettamisliikkeeseen 2005 ja myi koko mustavalkopuolen. Harman technology osti samalla nimen Ilford Photo. Äkkinäinen voi sekoittaa sen nimeen Ilford Imaging, joka edelleen markkinoi mustesuihkupapereita mm. nimellä Ilford Galerie. Firmoilla ei liene muuta yhteistä kuin nimen osa.
Vs: Bye bye Plus-X Eikö nimike Harman ole ollut pidempäänkin käytössä? Mulla on ihan sellainen mielikuva että mm. Ilfordin paperikehitteissä luki jo kauan ennen tuota "Harman technology" ja saattoi lukea filmienkin datalehtisissä. Ilford tuotenimen takainen firma tosiaan on eri kuin joskus, samoin Kentmere on Harmanin alainen. En pitäisi tuota kuitenkaan suurena seikkana, vähän sama että onko Opel tai Ford general motorsin alainen firma vai minkä. Sama auto se silti on.
Vs: Bye bye Plus-X Onko tälle jotakin virallista lähdettä? Kodak mainostaa omilla sivuillaan että Trixi on myydyin mustavalkofilmi.
Vs: Bye bye Plus-X Jostain 'luotettavasta lähteestä' luin pari vuotta sitten että kaikista kuluttajille myytävien mv-materiaalien myynneistä Tri-X ja HP5+ olisivat yhdessä 80-85% ja molemmat olisivat noin suurinpiirtein samankokoisia.
Vs: Bye bye Plus-X Se on tietysti ihan luonnollista, että Kodak on isona firmana keskittynyt isoimpiin bisneksiin joten yksi kerrallaan karsitaan tuotteita vähiten myyvästä päästä. Jollainen Plus-X varmastikin selkeällä marginaalilla taas oli. Kodakin on myös järkevää keskittyä "huipputekniikkaansa" (esim. TMAX-filmit) siksi, että sillä puolella ei ole välttämättä niin helposti kilpailua pikkufirmojen kanssa. Käytännössä skenaarioita on kaksi, joko Kodak karsii valikoimaansa vielä muutamalla tuotteella jonka jälkeen tilanne vakiintuu, taikka sitten koko hommalle käy Ilfordit, Afgat tai jotain siltä väliltä ja joku muu ostaa filmitoiminnan ja jatkaa sitä jollain tavalla. Mitä Kodakin Meksikon tehtaaseen tulee, siellä ainoastaan leikataan ja paketoidaan filmiä joka ei ole erityisen hi-tech-operaatio. Kodakin kaikki emulsionvalmistus ja päällystys tehdään nykyään vain ja ainoastaan Rochesterin tehtaalla. Onneksi hiljalleen ihmiset alkavat hyväksyä tilanteen ja kitinä tuotelopetuksista alkaa vähentyä. Joskus sitä tulee ihmeteltyä, miten uskomattoman pikkutarkkaa ja vaativaa porukkaa valokuvauksen harrastajat ovat. Kymmenet toisistaan vain vähän eroavat filmit, ja kymmenet erilaiset kehitteet joilla niiden käyttäytymistä voidaan muuttaa, eivät riitä. Toisaalta ollaan valmiita käyttämään mieletön määrä aikaa eri juttujen kokeilemiseen ja "prosessin kalibrointiin" "ihan vaan huvin vuoksi", mutta sitten jos sen joutuisi tekemään kerrankin oikeasta syystä, eli siitä että jotain tuotetta ei ole enää kannattavaa valmistaa, niin se muuttuu hirveäksi velvollisuudeksi. Tällainen fiilis välillä tulee APUGissa ihmisten jupinoita lukiessa. On se elämä vaikeaa . Plus-X:lle hyvin läheinen korvike on vaikkapa Ilford FP4+...
Vs: Bye bye Plus-X Juttua Kodakin vapriikista: http://www.fdtimes.com/articles/Kodak/Cinematographers_Tour_of_Kodak_MedRez.pdf Tuskin Fujifilm tai Kodak luopuu filmituotannosta, koska se on elokuvafilmituotannon kylkiäisiä. Toisaalta mustavalkofilmin tuotanto saattaa olla uhattuna, kun mustavalkoelokuviakin kuvataan värifilmille (kuten äärimmäisen hieno elokuva, mutta Suomessa tuntematon Polytechnique: http://www.csc.ca/news/default.asp?aID=1378).
Vs: Bye bye Plus-X Ehkä filmit ovat jotenkin niin läheisiä omalle sisäiselle taiteilijasielulle että niistä nousee siksi iso haloo aina. Ja toisaalta, onhan varmasti valtaosa kuvaajista sellaisia jotka eivät ole varsinaisesti kalibroineet materiaalejaan mitenkään järjestelmällisesti vaan ajan myötä adaptoituneet tiettyyn filmi + kehite + paperi + paperikehite -yhdistelmään ja oppineet käyttämään niitä hyvin. Sitten kun tulee muutos niin se tuntuu pahalta. Kalibrointifriikeille muutokset eivät välttämättä ole pahoja.. Nimimerkki: lyhyen ajan sisällä jo kahdesti perusfilmiä vaihtamaan joutunut... ps. sitten on tietenkin filmit joissa on jotain selittämätöntä magiaa. Mulle sellainen on ollut APX-25, jonka jälkeä en vain osaa toistaa. Ominaiskäyrä siinä ei ole mitenkään harvinainen ja löytyyhän hitaita filmejä muitakin. Mutta joku siinä oli. Tai sitten APX-aikaisessa suurennuskoneessa/paperissa/paperikehitteessä oli joku. Tai kamerassa, ...
Vs: Bye bye Plus-X IMO, olen tehnyt sellaisen pikku havainnon että ne jotka kiihkeimmin kuvaavat harmaata seinää kalibroidakseen filmejään ja kiljuvat lopetetuista tuotteista, ovat kauimpana "taiteilijasieluista". Taiteilijasieluilla taas on usein tekniikka enemmänkin hukassa . Filmi on se mitä on saatavana, ja lopputulos teknisesti aivan hyvä, koska filmitekniikka on helppoa ja anteeksiantavaa, jopa taiteilijasieluille , eikä suinkaan vaikeaa ja tarkkaa, kuten "zone system" -hörhöilijät haluavat antaa ymmärtää kätkeäkseen omaa tietämättömyyttään. Aijai, tulipas sanottua rumasti, toivottavasti kukaan ei loukkaannu .
Vs: Bye bye Plus-X Kyllä minä olen täsmälleen samaa mieltä. Filmillä on helppo keskittyä täysin kuvaamiseen, välineet ovat kestäviä ja pimiössä mukavaa. TJukka
Vs: Bye bye Plus-X Neopan 1600:sta ei kai koskaan (?) ole tehty 120/220-koossa, toisin sanoen 35 mm valmistus on lopetettu.
Vs: Bye bye Plus-X Koira ulvahtaa kun kalikka kalahtaa eikö? Jonkinlaisena zone-hörhönä olen kasvanut niin kiinni ajatukseen että etukäteisvisiolla ja kehittämällä filmin vision mukaiseksi (no toleranssit tietysti ovat väljät eivätkä tieteellistä tarkastelua kestävät) saan toistettua vedoksessa paremmin sen mitä kuvaushetkellä halusin(*). IMHO, zonettajat eivät edes ole sieltä pahimmasta päästä vaan BTZS menee huomattavasti hullummaksi. Siinä ei zoneteta, mutta käytetään zonejen termejä välillä ja pyritään aina saamaan negalle sellainen valotus + kehitys että se ennakkoon testatulla paperilla + paperikehitteellä X toistuu täyssävyisenä. Niin ja siihen, että sopivan dynamiikan lopullisella paperilla voi laskea 0,1 aukon tarkkuudella kuvaushetkellä, tarvitaan tietenkin palm pilot sopivalla softalla (milloin joku on viimeeksi edes nähnyt palm pilottia?). Se, mikä BTZS:ssä ihmetyttää eniten on laskelmien ja kohde -> filmi -> lopullinen vedos -etukäteissovittamisen ääritarkka teko käyttäen apuna kuvaajia ja datoja joissa on reilut virhemarginaalit. Ts. ihan perusasiat kuten lukematarkkuus ja niiden vaikutus on unohdettu kokonaan... *) Palataan vielä zonetukseen sellaisena kuin sen koen. Kyse ei ole maksimaallisesta kohteen kontrastin taltioinnista vaan oman näkemyksen taltioinnista, pyrkimyksenä kehityksen keinoin tuottaa negatiivi josta on parhaimmillaan suoraviivaista vedostaa kohtuullisesti näkemyksen toistava vedos normaalille paperijyrkkyydelle. Joku voi miettiä mitä etuja tästä on - nykyään ei ehkä niin hirveästi kun moniastepaperit ovat olemassa joitain harvoja merkkejä lukuunottamatta. Vaihtoehtoisissa vedostusmenetelmissä tämän tärkeysaste tietenkin nousee suuremmaksi. Ehkä tämä on vähän kerettiläinen näkemys zone-puristien mielestä, mutta ainoa todella konkreettinen etu tulee siinä että kun negat on kehitetty tuottamaan perusjyrkkyydellä "ok-kuvaa" niin omista negoista saavat muutkin vedostettua vielä hyviä kuvia. Tiedä sitten onko tällä koskaan mitään merkitystä. Ehkäpä ei. Olen aika pitkälti sitä mieltä että kalibroimalla (vähän liian hieno sana) omat perusfilmit ja kehitteet siten, että kuvat vedostuvat keskimäärin helposti noni normaalijyrkkyydelle kaikki toimii ok. N+ -kehitykset voi unohtaa (etenkin kun harva filmi nykyään taipuu kovin jyrkäksi) ja hoitaa ne paperin jyrkkyyssuodatuksella. Mahdollisesti myös N- -kehitykset ovat nykyään merkityksettömiä ja saman asian hoitaa loivempi suodatus vedostusvaiheessa. Tämä on kuitenkin aihe josta on jatkuvaa debattia kaikkialla, joten varmaan pitäisi itse kokeilla että kuinka asia (nykyään) on. Yhtä kaikki, zonetuksen tärkeimmät työkalut ovat kamera jolla voi tallentaa kuvan riittävin liikkumavaroin dynamiikassa sekä muistivihko johon kirjaa ylös sen millaisena vedoksena ottamansa kuvan haluaa. Sillä ei mielestäni ole mitään väliä tekeekö koko homman alusta loppuun digitaalisesti, negatiivi -> skanneri -mentelmin tai täysin perinteisin menetelmin. Kunhan kuvaushetken fiilikset ja kuvan aihe on lopullisessa paperilla olevassa kuvassa sellainen kuin se oli hetkellä jona kamera valotti kuvan. Ts. Idea on painottaa luomisprosessia enemmän kuvaushetkeen eikä jälkityöstöön. Jälkityöstön pitäisi sujua "helposti" ja sitä varten on sitten kaikenlaisia filmin kontrastin muunteluita jne... Jotka saavat helposti metsän katoamaan puilta monien silmissä. ps. zonetukseen liitetään usein kaikenlainen filmien mittailu densitometreillä, sensitometria ja numerohifistely. Sillä ei ole mitään tekemistä zone systemin kanssa suoraan, jotkut vain tykkäävät harrastaa asiaa näin ja oppia siten materiaalien käyttäytymistä. Saman asian saa vähintään yhtä hyvin tehtyä muutamalla koefilmillä ja testivedoksilla miettimättä kertaakaan mitään tiheyksiä, ominaiskäyriä, ...
Vs: Bye bye Plus-X ^ Kaipa jokaisella on mahdollisuus määritellä itselleen, miksi zonetekniikka tai mitä apuvälineitä siihen käyttää. Mitä puristeja siihen tarvitaan? Perusta on mielestäni kuitenkin aiheen visualisointi ja sävyjen sijoitus paperille jo kuvatessa, myös prosessin vakioinnin keinoin. Ei ole kovin antoisaa väitellä siitä, onko jonkun prosessi tarpeeksi zone voidakseen edes käyttää sitä sanaa. Haloo. Ja tuo perusta on ilman muuta oman näkemyksen valmistamista kuvaksi - miten kukaan voi ajatellakaan että tavoitteena olisi jonkinlaisen "maksimaalisen täyssävykuvan" aikaansaaminen. Tavoitteena on tehdä oma paras vedos aiheestaan. Muu olisi pähkähullua. Adamsin kuvaama tekniikka on vähintään jokaiselle käytettävissä oleva apuneuvo sävyjenmuodostuksen ymmärtämiseen. Siihen tutustuminen saattaa auttaa. Mutta se että zonetekniikan noudattaminen koettaisiin jotenkin hienona tai oikeana, on hyvin kaukana itse valokuvasta. Sama kuin että Zeissit tai Leicat tai Canon L-lasit ovat vain oikeita laitteita.
Vs: Bye bye Plus-X Zonetus, kuten kaikki muutkin "koulukunnat" tuppaavat keräämään fanaatikkoja jotka haluavat rajata sen oman juttunsa mahdollisimman selvärajaisesti jotta jako Meihin ja niihin toisiin on helppoa tehdä. Valitettava piirre ihmisluonteessa. Luulen yhä, että valtaosa niin zonettajista kuin zonetuksen arvostelijoistakin ei ymmärrä ko. työkalun tarkoitusta. Yksi syy tähän varmasti on siinä, että Adams ei ollut kovin hyvä opettaja - mikä näkyy myöskin kirjoissa vaikka uusimmat painokset olivatkin jo paljon paremmin toimitettuja kuin vanhemmat. Mitä tulee filmien välisiin eroihin ja filmin anteeksiantavuuteen. Molemmat ovat oikeassa. Useimmat noin samantyyppiset filmit tuottavat noin samanlaisen kuvan vaikka kehitteetkin olisivat tyypiltään täysin päinvastaisia. Monelle jopa aukon alivalotus tai suurempikin ei ole ongelma, kuva on yhä tavallisen kuvan näköinen. Toiset taas ovat tarkkoja sävyistä ja vertailevat eri filmejä juuri sävyntoiston kannalta. Silloin ne suurimmat erot näkyvät. Toinen filmi latistaa keskisävyjä, toinen korostaa, kolmas huippusävyjä ja kaikki vielä käyttäytyvät hieman eri tavoin eri kehitteissä. Joskin kehitteiden vaikutusta liioitellaan huimasti. Sävyihin kehitteet vaikuttavat harvoin merkittävästi, rakeisuusvaikutelmaan ja terävyysvaikutelmaan selvemmin.
Vs: Bye bye Plus-X Kivan näköistä tuo perforaatioreijän "filkkajäännös" Siitä sais hyvää jauhoa kehitteiden "sisäänajoon" Ostin täältä muuten fotolehden:"Responses PHOTO" november 2010, siinä oli vertailutesti kaikista MV filmeistä jotka ovat täällä markkinoilla. 18 kpl "muita" eli Kodak, Ilford,Fuji ja sitten Rolleit 11kpl pelkästään kinoa... Kyl se vaan on niin että Rollei/maco alkaa oll aika olennainen peluri MV markkinoilla, enkä sano tätä mitenkään markkinointimielessä. Toinen kiva aihe lehdessä oli antaa sama nega "kuuluisille" printtaajille ja verrata niiten tulkintaa eritavalla "nähdyistä" printtaustavoista, ois aika hyvä temppu tänne kameralaukkuun, lainata nega eri jannuille täällä ja sitten julkaista niitten tulkinta samasta negasta... Muuten laskin k.o. lehdestä Fotogalleriat jotka esittävät (ja myyvät) MV valokuvia Ranskassa 165 kpl joista pariisissa pelkästään 110 kpl On se MV "taidekuvatouhu" voimissaan täälläpäin ja siihen suuntaan on nuo ajatukset kyllä suuntautuneet...