Vs: Uuden alku Itseasiassa joo. Langasta voi olla mieltä, mutta kun sen on hyväksynyt gloorioiduilla kuvajilla, niin miksei hyväksyisi matkalla sinne olevilta
Vs: Uuden alku Nuoruus ajan loppuminen ja aikuis iän tuomat vastuut on monessa määrin kaikille raskasta ja opettavaista aikaa, moni on siltä tieltä siirtynyt lopun alkuun. Itselleni oman tulevaisuuden kysymykset on viime aikoina herättänyt aika moista toivottomuutta, mutta kyllä aion pitää loppuun asti unelman toteutumisestani kiinni. Tämä oli yksi syy ryhtyä tekemään tätä kuvasarjaa itselleni. Mitähän se herättää katsojassa?.
Vs: Uuden alku Ei lappia ugrilainen kestä. Tulkaa pois sieltä? Painoton lentoruutu on yksinään hauskan imaiseva ja siitä kuvittelen lentosarjaa. Triptyykin maastanousu on mitä ilmeisin mutta siinä sen heikkous. Siis kuin filmistä (elokuvasta) leikattu ruudut tasavälein. Sarjakuvamainenkin se on, mutta kuvakerronnasta puuttuu syvyyttä tai zoomia: esimerkiksi kuva silmistä tai avaruudesta toisi kolmen kuvanstrippiin visuaalista mielenkiintoa. Sarjakuva (kynä ja paperi) voisi olla myös osuvampi väline aiheesta kertomiseen.
Vs: Uuden alku Tämä jää minulle niin oudoksi, ettei siksikään kommenteistani kannata liikaa välittää. En ymmärrä, enkä vihjeistä arvaa, mistä on kysymys. Siksi myös puhuin sarjakuvan valitsemisesta välineeksi - jos vaikka olisi helpompaa kertoa jotakin konkreettisempaa niin. On aika helppoa esittää toiveita siitä miten voisi olla toisin, mutta silti kyllä minä pidän harvinaisen onnistuneena tuota kolmatta ruutua, ja toiset eivät paranna sitä vaan mieluummin heikentävät ollen kuvallisesti kovin pliisuja (sama kaukainen etäisyyskin). Sitäpaitsi yksistään kolmannestakin mielikuvitus kehittää nousemisen maasta irti. Tässä ärsyttää monet asiat, alkaen sävy- ja värimaailmasta joka on kuin vanhoissa Jeesus-tauluissani vanhan vuokrataloni seinillä. Ja sitten päälle tuo selitys jostain nuoruuden loppumisen ja vastuun kantamisen raskaudesta, josta en saa mitään tarttumapintaa vaan se jää ainoastaan kummalliseksi - kummalliseksi myös suhteessa malliin - roolihenkilöön - tai miksi pitäisi kutsua. Jotenkin rooliton.
Vs: Uuden alku Eikö noita tuntemuksia löydy vaikka jostain runoista? Jos haluaa kertoa valokuvalla mahdotonta, voi ottaa kaikki keinot käyttöön ja tutkia miten runoilija puhuu, ja siirtää sitä kuvakerrontaan. Tai kokeilla tekstinpätkien vaikutusta kuvien yhteydessä. Mua ärsyttää triptyykissä sen yksinkertainen kahlitsevuus, se ei anna vapautta tulkinnoille. Sinänsä melkein paradoksaalista suhteessa siihen miten vähän siinä on ohjattu tulkintaa. Johtunee siitä, ettei se ruoki mielikuvitustani - se ei anna paljon mitään.
Vs: Uuden alku Ei aukena ainakaan meikäläiselle.. Sivistä minua. Istuen, seisten, leijuen.. Ainut mikä tulee mieleen, on jokin kasvi juuresta syntyy, varsi nousee ja kukinto, ajastaan siemenet lentää kukasta eteenpäin etsien uutta juurtuvaa kohtaa maaperää ja sama toistuu jatkumona, ihmisten, eläinten, kasvien ja elävän keskuudessa.... Onko lähelläkään?
Vs: Uuden alku Kyllä tuo on selkeä siirtyminen, mutta ongelmaksi tulee ilmiesesti se että kuvaaja, käsittelee oletettavasti tulevaisuutta jota ei ole kokenut. Henkilökohtaisesti tuosta eteenpäin eläneenä, en tunne yhteneväisyyttä tapahtuneelle. Enempi se leijuminen loppuu ja juurtuminen alkaa. Toki jokainen kokee eritavoin.
Vs: Uuden alku Kyllähän tuo lakooninen katse alkaa jossain vaiheessa purra. Kunhan mustavalkoelokuvat keksitään. Kyllä noista jonkin verran tykkää, mukavan naiveja. Niitä pitäisi olla vaan enmmän kerralla että pääsis sisään. Vähän kuin sarjakuvillakin.