Vs: Sananvapauden dilema. Hazardin kolumnia olen yrittänyt ymmärtää, luin sen useampaankin kertaan. Tiedän kyllä - se on minulle kerrottu - mikä sen pointti oli, tai siis yritti olla, tai siis kirjoittajan pointti ainakin jälkeenpäin seliteltynä oli, tämä mediakriittisyys. Sen pointin esillepano vain minusta epäonnistui täysin, ja tuloksena oli typerä solvauskirjoitus. Kärki (jos sitä nyt oli) ei osoittanut kritiikittömään mediaan, vaan puolustuskyvyttömään vainajaan. Harvinaisen tyylitön, typerä ja asiaton verbaalioksennus. Hazardia sinänsä kyllä arvostan, mimmillä on joskus ollut oivaltaviakin juttuja. Mainittu ei nyt vaan kuulunut niihin.
Vs: Sananvapauden dilema. Hazard käytti aika kovia ilmauksia, mutta siinähän se parodia olikin. Media nostaa tai laskee esiintuomansa tyypit vahvalla hehkutuksella tai totaalisella mollaamisella. Kun Hazard käytti keltaisen lehdistön keinoja, oli kritiikin kohde yllättäen puhtoinen pulmunen. Esimerkkinä oli nyt Tony Halme, se olisi voinut olla kuka tahansa. Kuten sanottu, myös useimmat lukijat jotka loukkaantuivat kolumnista, olisivat valmiita toivottamaan oman talonsa narkit alimpaan helvettiin. Eli pointti meni ohi medialta ja lukijoilta...
Vs: Sananvapauden dilema. Niiiiiih..... Se nyt vaan kuuluu semmoisiin tavanomaisiin käytöstapoihin, ettei puolilämpimille vainajille tai niitten omaisille vittuilla. Voishan sitä muutoinkin leskelle aina sanoa, että pääsitpähän siitäkin paskasta ja nyt voit hankkia asiallisemman puolison, mutta (kieltämättä pikkuporvarillisiin) tapoihin nyt vain kuuluu höpötellä jotain osanotosta ja myötätunnosta.
Vs: Sananvapauden dilema. Näinhän se on, ja Hazard kävi kieltämättä vähän rajoilla. Mutta juuri tuon tekopyhän asenteen takia jolla ei tarkoiteta mitään, pääsi koko kansa paheksumaan yhdessä kun kunniotettua yhteisön jäsentä solvattiin katkokävelijäksi. No, oikeasti totuus on jossain siinä ääripäitten välillä. Toivoisin vain että sama avarakatseisuus säilyisi mulloinkin kuin kollektiivisessa "surutyössä"...
Vs: Sananvapauden dilema. Hazard yliarvioi sekä omat kirjoittajan lahjansa sekä yleisönsä ymmärryksen tuossa tilanteessa. Epäonnistunut kirjoitus vaikutuksiltaan, joka tapauksessa (ainakin lyhyellä tähtailmella tarkastellen, shokkiefektihän oli melko tympeä). Suurin osa ihmistä piti sitä vastenmielisenä kirjoitelmana tuossa tilanteessa, vaikka mielipiteensä "kalmosta" olisi ollut hänen eläesään mikä vain. Ja se on ymmärrettävää. Minustakin kirjoitus oli ajoitukseltaan (tunnettuine sisältöineen) harvinaisen typerä. Jopa täällä huomaa (hyvin pian) kuinka paljon ihmiset ymmärtävät suurimman osan kirjotuksista aivan väärin, jos ne ovat hiukankin monimutkaisempia asultaan ja sisällöltään. Mutta kuinka siitä voii syyttää lukioita (tai kuvankatsojia) ? Yksi mahdollisuus olisi lähetellä julki vain sellaista, jonka tietäisi lähes kaikkia tyydyttävän ja ilahduttavan. Mutta miksi vain viihdyttää ? Kaarinan kirjoitusta pidän epäonnistumana vaikutusiltaan siis lyhyellä tähtäimellä mutta muistutan että aina tarvitaan rohkeita ihmisiä, joiden sanoma ei välittömästi massoja miellytä. Itse arvostan rohkeutta ja urheutta sanoa julki mielipiteensä asiallisesti - vaikka olisin asiallisesti täysin eri mieltäkin. Vain sellaiset pioneerit vievät eteenpäin toivoa ihmislajin kehityksestä. Näin on aina ollut. Poikkeusyksilöitä yritetään lyödä hengiltä (näin on ollut aina ja onyhä - vaikka keinot hieman ovat muuttuneet) )mutta jos he ovat tarpeeksi vahvoja he muuttavat maailmaa - taas hieman ja toivottavasti paremmaksi. Olen sananvapauden kannalla - sehän antaa mahdollisuuden myös vastakritiikille. Mauttomuuksien kirjoittajien loukkaantumiset saamastaan kritiikistä ovat usein hämmästyttäviä. Skuttahan vastaa aina kuten sinne mylvitään.
Vs: Sananvapauden dilema. Erityisesti tässä keskustelussa on hienoa se ettei kukaan nosta itseään muita ylemmäs. Kiitos Tony, kiitos Kaarina ja kiitos est.
Vs: Sananvapauden dilema. Hazardia kohtaan hyökkäsivät monet myös aivan tosin motiivein kuin tuon kirjoituksen vuoksi. Se antoi monelle (jo etukäteen) kaunaiselle vain tekosyyn teennäiseen ja laskelmoituun "moraaliseen närkästymiseen". Halmeen sukulaiset ovat asia erikseen - heidän osaltaan olen suorastaan pahoillani. Ei kenenkään tarvitsisi lukea roskalehdistä heti läheisen ihmisen kuolemaan jälkeen jonkun kirjoittelijan 'nokkelia' ja varsin rumasti kirjoittamia sukkeluuksia kohdistuen vainajaan. Se on yksinkertaisesti vain aivan liian rumaa. Eikä ihminen sellaisessa tilanteessa tunnista kirjoitelmia "mediakritiikiksi". Se näyttäytyy vain solvauksina - olkoon kirjoittajan sisäiset motiivit sitten vaikka missä. En pitänyt kirjoituksen julkaisemista tuolloin ja tuossa tilanteessa laisinkaan tyylikkäänä (se oli päinvastoin melko hölmöä) mutta se sai aikaan vastenmielistä lynkkaysmentaliteettia, jollaista en voi hyväksyä ikinä kenenkään osalle. Edit : Pari sanaa uupui ja muutama oli väärin skrivattu.
Vs: Sananvapauden dilema. No, Kaarinan kanssa satuttiin joskus maailmassa samoihin puuhiin, ja napsittiin pullo punkkua sen jälkeen. Fiksu mimmi. Fiksuillekin ihmisille vain sattuu epäonnistumisia.
Vs: Sananvapauden dilema. Täytyy sanoa että huonoa makua osoitti tuo kirjoitus, ja huono maku on pääosassa liian monessa lehti jutussa.
Vs: Sananvapauden dilema. Koska huono maku myy. Ja koska ihmisillä on usein tosi huono maku. Ja kaupallinen media muokkaa jo kehtolasten makua mahdollisimman huonoksi. Ihmiset ovat kohta kaikki tyynni mainoksia aivottomina töllöttäviä & tavaroita robotteina ostavia mediaorjia. Onhan täälläkin - tänään luetun perusteellakin - lukijoita läsnä, jotka viihtyvät nimenomaan koska esillä on vahvasti edustettuna ns. "mielisairas ääliömeininki". Samaahan edustavat ne tollovision BeeBeet ja muut vastaavat mediasaastat. Ihmiset kokevat jonkinlaista vapautta omasta ahtaasta hengettömyyden vankilastaan, kun "viihtyvät" mahdollisimman aivottoman typeryyden ja mauttomuuden äärellä ? Joitakin meitä sellainen vain kuvottaa - muuta kait vain vähemmistöä kohta ?
Vs: Sananvapauden dilema. Moni ihminen on vaikuttanut "viinin äärellä" iltaa vietettäessä hyvinkin paljon fiksumalta kuin vaikka kaakaon äärellä. En kyllä epäile etteikö noin myös tuossa tapauksessa oikeasti olisi (siis että H on fiksu). Mutta ainahan se vinkku snadisti jeesaa ...
Vs: Sananvapauden dilema. Näinhän se. Kuolleesta ei saa puhua totta eikä varsinkaan mitään negatiivista. Kulttuurimme valitettava painolasti - luterilaista peruako lienee. Monissa kulttuureissahan kuolleistakin saa kirjoittaa totuudet julki, niin hyvät kuin huonot. Jossain kyllä mekin teemme poikkeuksen - hirmuhallitsijoita saa arvostella, toki vasta kun kuolemasta on kulunut tarpeeksi pitkä aika.
Vs: Sananvapauden dilema. "koskaan en ole mennyt nukkumaan ruman naisen kanssa, mutta monen vierestä olen herännyt..."
Vs: Sananvapauden dilema. Näkeekö kukaan tässä mitään ristiriitaa: We're sorry, that page can't be found. vs http://www.hs.fi/ulkomaat/artikkeli/Amerikkalaissenaattori+v%C3%A4l%C3%A4ytti+rikostutkintaa+New+York+Timesia+vastaan/1135262219116
Vs: Sananvapauden dilema. ..tai tosiaan päinvastoin, kerran koitin jutella yhden professorin kanssa ja sain hänestä ulos vain kommentin: "kato mikä perse!" ;-)
Vs: Sananvapauden dilema. Minua hämmästyttää tässä vuotokeskustelussa se, että kukaan ei kiinnitä huomioon näiden vuotojen yksipuolisuuteen. Julkisuuteenhan on vuodettu VAIN Pohjois-Amerikan Yhdysvaltojen diplomaattipostia. Tämä on minusta outo käsitys avoimuudesta. Jos vuodettaisiin kaikkien osapuolien samaa asiaa koskevat postit, niin kutsuisin sitä todelliseksi avoimuudeksi. Tämä on tämän vuotosananvapauden dilemma.
Vs: Sananvapauden dilema. Putin: "Salaisista asiakirjoista on syytä pitää hiukan parempaa huolta"....
Vs: Sananvapauden dilema. Joo, pitäisköhän tasapuolisuuden nimissä saada kaikki maat vuotamaan? Kun Israel värkkää itselleen lisää lebensraumia, niin ei kai tasapuolisuuden nimissä Suomen tarvitse tehdä samaa? ;-)