Vs: Aavistus (muotokuva) Mallit eivät ole ainakaan mielellään kuvassa, epävarmuus ja pelokkuus paistaa naamoista. Sisar tarttuu jopa hädissään veljensä käteen peloissaan.. Ei oikein toimi, jättää aika vaivautuneen kuvan lapsista. Jää aika ahdistava ja epämiellyttävä tunne kuvasta.
Vs: Aavistus (muotokuva) Joo tuo hieman häiritsee, mutta pidän kuvasta. Mukavan herkkä ja toisaalta karu.
Vs: Aavistus (muotokuva) Asiallisia ja mielenkiintoisia kommentteja kaikilta. Tattis vaan paljon! Kuva on todellakin aika karu. Olen kuvannut melkein yksinomaan tällaisia yhden salaman potretteja viime aikoina. Tavoitteena paitsi oppia yhdellä käsisalamalla valaisun saloja, niin myös saada aikaan todellisista kuvia kaikista ihmisen tunteista. Tämän kuvan nimi olisi voinut olla myös kummitusjuttu. Tein sellaisen pienimutoisen kuvauskokeilun, jossa lupasin kertoa lapsille kummitusjutun jos he lupaavat kuunnella sen kameran edessä. Kerroin juttua ja otin muutaman kuvan. Tuloksena oli vielä paljon rajumpiakin kuvia kuin tämä. Mutta yksittäisenä otoksena kuva kauhistuneesta lapsesta menee kuitenkin ehkä jo katsojan sietorajan ja hyvän maun yli, enkä laittanut niitä näytille. Tämäkin kuva taisi olla kiikun kaakun... Itsetarkoituksellinen 'shokeeraaminen' ei kuitenkaan ole tarkoitukseni. Valo on jyrkkä. Osittain johtuu siitä, että kaikki valaisu hoidettu yhdellä käsisalamalla. Osittain johtuu toisaalta siitä, että kun sain vedostettua mieleiseni ihon sävyt, niin varjot menivät tukkoon. Sitten kun olen oppinut mitä yhdellä salamalla saa aikaan, niin hommaan toisen. Syvät varjot ovat hienoja, mutta tässä esimerkissä ne olivat jo hallitsemattoman tummia.
Vs: Aavistus (muotokuva) Mä tykkään tuosta ylävalosta. Aika vahvasti erilainen ja kuitenkin hallittu. Vaikka lapset näyttävät utelialta ja epävarmoilta, niin ei tässä tule tunnetta että mallit ei tuntisi oloaan mukavaksi kameran edessä. Ihan hyvä että joku ottaa lapsistakin potretteja joissa ei ole perinteisen 100% positiivinen fiilis.
Vs: Aavistus (muotokuva) Ainakin minä katsoin tätä teoksena, en lapsi potrettina. Osa foorumilaisista on niin vahvasti wannabee pro linjalla, että kaikki oma kuvaaminen oon jäljittelyä ja muiden kuvia katsotaan samalla ajattelulla.
Vs: Aavistus (muotokuva) Samoilla linjoilla Jarin kanssa, tästä henkii enemmän uuden löytäminen kuin vanhan matkiminen. Poikkeuksena on taustakangas, joka tuntuu jostakin syystä usealle kuvaajalle rakkaalta. Onko kankaan tarkoitus keskittää huomiota kuvattaviin? Myös seinän edessä kuvaminen on monen ensimmäinen ajatus muotokuvia otettaessa. Mielestäni syvyys ja taustat oikein käytettynä ja valaistuna tuovat enemmän kuvaan kuin ikiaikainen rätti.
Vs: Aavistus (muotokuva) Mukava, että ymmärretään miksi tällaisia kuvia ylipäätään olen tehnyt ja tänne postittanut. Tarkoitus ei tosiaankaan ole tavoitella nykynormien mukaan oikein valaistua studiokuvaa, vaan jotain taiteellisempaa ja onnistuessaan yleisemmällä tasolla kiinnostavaa. Käsikirjamaisesti valaistuja ja hyväntuulisia albumikuvia löytyy omalta kovalevyltä ihan niin kuin varmasti kaikkien muidenkin valokuvaharrastajien kovalevyiltä. Niissä vaan ei ole ulkopuolisten mielestä mitään aidosti mielenkiintoista. Ostrya: rätti on rätti, tarkemmin sanottuna ikeasta ostettu rätti. Oikea miljöö on taustana tietysti paljon kiinnostavampi. Jahka pääkohteen valaisu rupeaa sujumaan rutiinilla, niin sitten otetaan aidot taustat mukaan. Rätin käytössä on siis kyse asioiden ja oppimisen yksinkertaistamisesta harrastuksen tässä vaiheessa. Kiitoksia kaikille herroille tasapuolisesti asiallisista kommenteista!