Olikos niin, että pitkiä valotusaikoja (sekunteja) käytettäessä valon määrän ja valotusajan suhde ei ole enää lineaarinen? Eli valon määrän puolittuessa valotusaika enemmän kuin kaksinkertaistuu? Kyse negatiivista. Ennen kuin jatkan tästä eteenpäin, tyrmätkää tai vahvistakaa tämä muistikuva
Vs: Pitkien valotusaikojen käyttö filmillä Noinhan se menee, ilmiöstä käytetään nimitystä resiprookki.
Vs: Pitkien valotusaikojen käyttö filmillä Ok, jatketaan. Onko tietoa huomioiko kameran automatiikka tuon jotenkin? Nikon FG:n etsimen ledit loppuu 1s:ssa ja jos valotusaika menee sen alle, ledi vilkkuu.
Vs: Pitkien valotusaikojen käyttö filmillä Ei huomioi millään tavalla. Peukalosääntö on, että puoleen sekuntiin asti kaikki on OK. Reciprocity- tai resiprookkitaulukot löytyy jokaisen filmin osalta valmistajan tiedoista. Paras filmi on Fuji Acros 100, joka ei tarvitse lainkaan resiprookkikorjausta. Huonoin lienee Tri-X, jonka resiprookkikorjaus on melko legendaarinen.
Vs: Pitkien valotusaikojen käyttö filmillä Useimmille filmeille (acros ja tmaxit ovat selvä poikkeus koska ne eivät tarvitse paljoa korjausta) pätee suunnilleen tämä: Mittari kertooTodellinen aika 1s1,3s 2s3s 4s8s 15s45s 30s2min 60s4min 50s 2min12min 4min30min 8min1h 15min 15min3h pidempihanki elämä Acros on hämäräkuvaajan unelma, vasta kahden minuutin jälkeen tarvitaan korjausta ja siihen riittää puolisen aukkoa. Sitten jossain 15 minuutin jälkeen tarvitaan vähän reippaampaa korjausta, mutta silti maksimissaan aukon korjauksia muistaakseni tuntiin saakka. Kun vertaa Acros, ISO 100 -filmi ja mittari näyttää että 1min tarvitsee valottaa -> se todella riittää. Sitten otetaan joku vanhemman teknologian herkkä filmi, vaikka Hp5+, sillä 1 minuutin mitattu valotus on oikeasti noin 4½ - 5 minuuttia.Kumpi filmi onkaan nopeampi Trixin resiprookkia pidetään legendaarisena, mutta samaa luokkaa se on muiden vanhojen kanssa. Siis surkea.Ilfordin datalehtisissä on resiprookki-käyrä, joka tosin on vain nyrkkisääntö-yleistys eikä päde edes ilfordin omille filmeille kovin tarkkaan. Resiprookki tuo mukana myös jyrkkenemisen. Mitä pidempi valotus, sen vähemmän filmiä pitää kehittää jotta voidaan kompensoida jyrkentyminen. Kodak ainakin speksaa hyvin nämä korjaukset ja jotain suuntaa antavia geneerisiä taulukoitakin löytyy netistä sekä parhaimmillaan taulukkoja joihin joku on testannut resiprookin.
Vs: Pitkien valotusaikojen käyttö filmillä Valmistajien ohjeista löytyy ohjeet, sekunnin jälkeen tulee pidentää aika paljon. TJukka
Vs: Pitkien valotusaikojen käyttö filmillä Pakko nillittää hieman; ilmiötä (tarvittavan valotusajan pidentymistä) ei kutsuta resiprookkiksi, vaan resiprookkivirheeksi. Resiprookki taas on valotusajan ja valon määrän tulo (yksikkö lux*s). Resiprookkivirhe tarkoittaa, että sama resiprookki eli valotus ei tuotakaan aina samaa tiheyttä filmille, jos valon määrä tai vastaavasti valotusaika on hyvin suuri tai hyvin pieni. Resiprookivirhettä on HIRF ja LIRF, high intensity reciprocity failure ja low intensity reciprocity failure. Ensinmainittu alkaa vaikuttaa hyvin lyhyillä valotusajoilla, mutta nykyfilmit ovat käytännössä aina ok 1/2000 tai jopa 1/4000 s asti ilman korjauksia. LIRF taas on se, joka meitä tässä kiinnostaa. Resiprookkivirhe johtuu siitä, että hopeahalidirakeen täytyy saada tietyn ajan sisällä vähintään kaksi fotonia, jotta stabiili latentti esikuvakeskus syntyy. Yksittäinen hopea-atomi yhdistyy pian takaisin hopeahalidiksi. Riittävillä valotuksilla fotoneita tulee aina ylenmäärin tähän vaatimukseen nähden, mutta kun valotus vähenee, tilanteita joissa fotoneita tulee liian harvakseltaan tulee enemmän ja enemmän. Lopulta, jos valoa on todella liian vähän, fotonit tulevat aina niin harvakseltaan, että pysyvää (stabiilia) latenttia kuvaa ei pääse koskaan syntymään. Filmillä on siis lopulta jokin kynnysarvo, jonka verran valoa on pakko olla. Tämän kynnysarvon olemassaolo toisaalta tekee filmistä stabiilin tuotteen joka säilyy vuosia hyvänä. 2000-luvulla keksityssä 2-elektroniherkistyksessä saadaan hopeahalidin pinnassa olevan väriainemolekyylin avulla irrotettua yhdellä fotonilla kaksi elektronia. Sen lisäksi että tämä on parantanut filmien nopeuksia suhteessa rakeen kokoon, se on vähentänyt myös huimasti resiprookkivirhettä. Onkohan tämä käytössä Fuji Acrossissa? Anyway, filmien resiprookkiominaisuudet (resiprookkivirheen määrä) vaihtelee aina filmikohtaisesti, joten se kannattaa katsoa aina sen filmin, mitä olet kuvaamassa, datalehdestä, joka löytyy valmistajan sivulta. Usein korjausohjeet annetaan aukkoina ja käsketään nimenomaan avata linssin aukkoa sen ja sen verran - tämä siksi, että ajan pidentäminenhän taas vie "ojasta allikkoon", eli pidempi aika kärsii taas enemmän resiprookkivirheestä, ja siksi sitä täytyy pidentää vielä enemmän - tästä johtuu J. Vuokon kuvailema lopulta sietämättömän nopeasti taivaisiin kohoava korjauskäyrä. Värifilmeissä tarvitaan aika- tai aukkokorjauksen lisäksi myös joskus värisuodinkorjausta, koska eri värien emulsioilla on hieman erilaiset resiprookkivirheet. Esim. Fujilla Velvia 50 ei ole erityisen hyvää 10 sekunnin jälkeen, mutta Velvia 100 ja 100F taas toimviat erinomaisesti hyvinkin pitkillä ajoilla. MV-puolella tulikin jo Vuokolta suosituksia.
Vs: Pitkien valotusaikojen käyttö filmillä Aivan loistavaa informaatiota taas kerran ja just oikeaan aikaan: Homman nimi on että nuorempana vuosia, vuosia sitten ei tullut käytettyä Tmaxin ja Sensian kanssa kun hätäisesti 1s aikoja. Nyt kun "aloitteli" fillkkakuvausta uudestaan vuosi-pari sitten niin koneessa oli Acros ja homma toimi Ruissalon aaltoja kuvatessa 2-4s ajoilla mainiosti. Toissa viikolla otin pari rullaa Retro80:ä mukaan, ND400:sen ja lähdin istuskelemaan Kuuvan nokkaan. Pari päivää sitten kehitin nuo rullat...ja mitä v**ddua...??En varmasti mitannut valoa pieleen reilua aukkoa....Että kiitos vaan herroille selityksestä, se tuli juuri oikeaan aikaan A.Alhoselle...ja miksi ei muillekin: Vaikuttaako tuo Acrosissa käytetty herkystys prosessi tämän filkan säilyvyyteen käytännössä ?
Vs: Pitkien valotusaikojen käyttö filmillä Hyvää tietoa. Resiprookkivirhe tuottaa tietysti pääsääntöisesti päänvaivaa, mutta toisaalta jotkut pitkien valotusaikojen huippukuvaajat kuten David Fokos ovat kertoneet, että käyttävät tri-x:ää juuri huiman resiprookkivirheen takia. Valotusaikojen nopea kasvu, kontrastin muutos ja se, että filmi ei helposti pala puhki on heidän mielestään nimenomaan hyöty.
Vs: Pitkien valotusaikojen käyttö filmillä Ei, ei, kun Schwarzschild-ilmiö keksijänsä tähtitieteilijän Karl S:n mukaan. Ilmiö taisi tulla tutuksi KS:lle jo reilu sata vuotta sitten. T. K.
Vs: Pitkien valotusaikojen käyttö filmillä Nillitetään nyt sitten kunnolla: Schwarzschild-ilmiö / resiprookki-ilmiö (ei resiprooki) Digikennolla ei tuota ilmiötä ole. kapa
Vs: Pitkien valotusaikojen käyttö filmillä jarit, en tiedä, todennäköisesti ei vaikuta, luulisin että 2-elektroniherkistin ei spontaanisti vapauta elektroneja, tai on saatu tehtyä sellaiseksi ettei niin käy. Sen on vähän pakko olla niin, muuten luulisi filmin hunnuttuvan hyvin äkkiä. Muistan lukeneeni joskus että ensimmäiset 2-elektroniherkistetyt Kodakin filmit (Vision2-elokuvafilmit), tai niiden prototyypit, mahdollisesti olisivat säilyneet huonommin, en tiedä pitääkö paikkansa. Löysin tällaisen, jos kiinnostaa; http://125px.com/techdocs/pdf/misc/other/ja002274s.pdf . Mutta, resiprookkivirheen pienentämiseen on varmasti lukuisia muitakin keinoja. Kasimir, digikennolla on hyvinkin vastaava ilmiö, vuotovirtakohina pitkillä valotusajoilla, joka niinikään tekee hyvin pitkien aikojen (kuten yli 5 min) käytön lopulta mahdottomaksi. Lopulta yksittäiset fotonit hukkuu tähän kohinaan, mistä seuraa vastaavanlainen kynnysarvo. Ero näissä ongelmissa on oikeastaan se, että digin kohinaongelma vaikuttaa selvästi kuvanlaatuun eikä oikein ole kotikäyttäjälle/harrastajalle mahdollista kiertää. Filmillä taas ongelma ratkeaa (tiettyyn rajaan asti) vain pidentämällä aikaa, ja kuten todettua, muutamat filmit ovat tässä suhteessa niin erinomaisia, että ongelma on ei-astrokuvaajaharrastajalle käytännössä jokseenkin noneksistentti. Siksi suosittelisinkin nimenomaan filmiä, jos haluaa kuvailla toooodella pitkillä valotusajoilla (esim. tunteja, päiviä, jopa viikkoja, kuukausia, vuosia!) It just works! Eikä tule sähköongelmiakaan. Kikkoja ongelman kiertämiseen on sekä filmille että digille, filmille hyperherkistäminen elohopeahöyryssä, digillä kennon jäähdytys nestetypellä. Astrokuvaajat käyttävät näitä kikkoja.
Vs: Pitkien valotusaikojen käyttö filmillä Kiitos A.Alhoselle. JACS:in artikkeli on laitettu tilaukseen. Tuskin tuota kuvattua mekanismia on käytössä missään filkassa; eihän tutkijat muuten olisi saanut julkaisulupaa Kodakilta.
Vs: Pitkien valotusaikojen käyttö filmillä Onhan se käytössä käytännössä kaikissa värifilmeissä nykyään. Ihan peruskauraa jo. Portra-sarjaan se mm. lisättiin joskus 2005 tienoilla. Fujilla on ihan varmasti sama tai vastaava. Ei keksintöjen ristiinlisensointikaan ole mitenkään uutta ja ihmeellistä, tai sitten ongelman kiertäminen keksimällä sama asia vähän eri tavalla. Veikkaisin että se on myös TMAXin uudistuksessa muutama vuosi sitten mukana... Mutta ei voi tietää.
Vs: Pitkien valotusaikojen käyttö filmillä Näin se on, ehkä vähän huono sanoitus kiiressä minulta.Tarkoitin sanoa että uskon tuolle 2-fotoni herkistykselle olevan useammat kemikaalit ja menetelmät joilla sen voi toteuttaa. Tämä on varmaan vain yksi niistä, jota en usko kaupallisesti toteutetun sellaisenaan koska se on päätynyt julkaistavaksi. Täytyy lukea tuo juttu kun sen saan käsiini, ennenkaikkea näkökulmasta mihin muihin vastaaviin tutkimuksiin ja artikkeleihin se viittaa.
Vs: Pitkien valotusaikojen käyttö filmillä Mahtaako lämpötilalla olla (merkittävää) vaikutusta resiprookkiin?
Vs: Pitkien valotusaikojen käyttö filmillä Ei käsittääkseni ole vaikutusta, mutta voin toki olla väärässäkin. Vanha legenda on, että filmi olisi kylmässä nopeampaa, mutta se taitaa olla 100% humpuukia. Tietysti nyt kun rupeaa miettimään, niin voisiko lämpötilalla olla vaikutusta kiteessä hengailevan elektronin elinaikaan. Jaa-a.
Vs: Pitkien valotusaikojen käyttö filmillä Kylmässä resiprookkivirhe kompensoituu automaattisesti jähmenevien sulkimen rasvojen takia ;-)