Vs: Filmi elää ja voi hyvin Pojat taas nostavat keskustelun tasoa ja ovat otsikon aiheessa. Vaikka maksavatkin...
Vs: Filmi elää ja voi hyvin Minusta ainakin yksi vaikuttavimmista sävellyksistä; Shostan kahdeksas jousikvartetto on niin täyttä henkilökohtaista tragediaa, että kansalaisuus menettää kokonaan merkityksensä.
Vs: Filmi elää ja voi hyvin Pakko sanoa että Shostakoovitsilla on muutenkin varsin oivallisia sävellyksiä jotka kyllä kestävät aikaa hyvinkin. Vähän "progehtavampaa" kun joku Mootsartti, aikansa "pop-musiikki" voisi ehkä sanoa
Vs: Filmi elää ja voi hyvin Kyllä Mozartkin aika progea on, meillä alkaa projekti täällä, ensi maaliskuussa on Mozartin Requiemin ensi-ilta JTUkka
Vs: Filmi elää ja voi hyvin Jotenkin kuvaavaa, että filkkakeskustelu muuttuu melko pian 1900-luvun muisteluksi... Henkilökohtaisesti pirän Shostakovitsii ja Ravinskii melko rasittavina, "teknisinä" säveltäjinä jotka eivät paljon elämästä ymmärrä. Kai se lienee tämä slaaviveri, joka ryyppäävii Musorskii ja Tsaikovskii ymmärtää sydämessään paljon paremmin. Tää on tietty sitä pre-filkka aikaa...
Vs: Filmi elää ja voi hyvin Kukaan tällä foorumilla keskusteleva ei liene elänyt 1800-luvulla mutta kaikki 1900-luvulla, joten jotenkin ymmärrettävää palata ajassa taaksepäin (kuitenkin vain) yli 10 vuotta. Mutta noista kahdesta ns. romanttisen aikakauden säveltäjästä, vaikka kinofilmiä ei heidän aikanaan ollut, niin molemmat syntyivät niihin aikoihin kun valokuvaus keksittiin - olisiko tuossa loistava aasinsilta heidän musiikkinsa ja valokuvauksen historian välillä ;-) EDIT: Jos valokuvauksen "filkkahistoria" kiinnostaa, niin kannattaa kaivaa jostain opus nimeltä Photodiscovery. Siinä on valokuvauksen 100 ensimmäisen vuoden eli 1840-1940 välillä otettuja kuvia upeasti neliväripainettuna (varsinaisia värivalokuvia siinä on vain puolenkymmentä). Näkee kerralla, miten valokuvaus on kehittynyt noista päivistä - tai sitten huomaa, ettei mitään uutta auringon alla ;-).
Vs: Filmi elää ja voi hyvin Tjaah niinkö se on että jos pitää klassisesta musiikista muistelee sitä aikaa . Entäs nämä Mozartit sitten. Njoo, itse en Shostan musiikkia yhdistä suoraa historiallisiin tapahtumiin tai muutenkaan ole sitä ilmestymisajankohtanaan kuullut, satunpahan vain pitämään musiikista. <SIZE size="1"] "Löysin" säveltäjän viitisen vuotta sitten soittaessani sinfoniaorkesterissa erästä herran pianokonserttoa (orkesterissa, klarinetilla).</SIZE>
Vs: Filmi elää ja voi hyvin Joo, määkin diggaan esim. Focuksen musiikista vaikken olekaan mikään 70-luku- tai edes "progefani", satunpahan vaan pitämään siitä itse musiikista. Samoin satun pitämään filmistä sen ominaisuuksien sekä sen tuoman käsityön takia, en siksi että siitä tulisi jokin tietty aikakausi mieleen. Klassiseen musiikkiin pitäisi tutustua paremmin. Tuntuu, että paljon hyvää kamaa on kuulematta, kun on vaan kuullut niitä muutamia tunnettuja. Sama juttu kaikkien "ikivihreiden" kanssa. Ne ovat yleensä tylsimpiä, ja hyvää kamaa pitää kaivella.
Vs: Filmi elää ja voi hyvin Filmin (tai yleensä valokuvan) historiasta sai hyvän läpileikkauksen kun kävi katsomassa 'Look at me' -nudekuvanäyttelyä Tokiossa. Siellä oli ensimmäiset tekniikat aina uusimpiin saakka edustettuna. Ei liene yllätys että ensimmäisten otettujen valokuvien joukossa oli heti nudekuvaa
Vs: Filmi elää ja voi hyvin Jos paneutuu valokuvan historiaan ajatuksella, huomaa että alunperin ( ranskassa) otettiin valokuva käyttöön kun piti saada potretteja ihmisistä, sehän oli nopea tapa, eikä niin kauheasti vaatinut käden taitoja. Siihen aikaan Pariisissa oli naisia joitten ammatin takia tartti olla silleen "vähäpukeinen" joten mitä vähemmän, sen paremmin möi nuo "visiittikortit" jotka olivat itseasiassa pahvi alustalle liimattuja pinnakkaiskopioita. Että valokuvan alamäki alkoi netistä, jolloin alan naiset alkoi mainostamaan siellä, noin niinkuin hiukan kärjistettynä.