Vs: Keskikoon filmiskanneri? Kannattaa muistaa myös jatko. Kun kuvat ovat koneella, niin mitä sitten? Suuren kuvakoot antavat aikamoisia tiedostoja, joita ei ole kätevä plarailla, ja vievät muutenkin mukavasti tilaa, joskin se on nykyisin halpaa. Mutta joka tapauksessa taputan käsiäni, kun olet saanut ensimmäiset sadat skannattua...
Vs: Keskikoon filmiskanneri? Olipa skanneri mikä tahansa, niin skannaamisessa on tosiaan yllättävän paljon vaivaa. Yksi etu kalliimmissa tasoskannereissa on, että kerralla sopii skannattavaksi useampi kuva. Siltikin pientä näpertämistä on riittämiin... ja skanneri löytää jokaisen pölyhitusen negan pinnasta. Ehkä alkuun kannattaisi lähteä kuvaamalla negat vaikka pokkarin makrotoiminnolla jotain kirkasta taustaa vasten. Ellei kamera tue negatiivikuvausta suoraan, niin seuraavaksi Photoshopilla/Irfanview:llä tmv. kuvan kääntö positiiviksi ja tasojen säätö, ehkä myös skaalaus tekijällä 2 pienemmäksi. Nyt kuvat olisivat levyllä sellaisessa muodossa, että niitä voisi selailla ruudulla ja valita parhaat kunnon skannerilla näperrettäviksi. Jos valokuvaus kiinnostaa, niin miksipä ei opettelisi vedostamaan parhaista negoista oikeita mv-kuvia? Valmiin kuvan skannaaminen onnistuu halvemmallakin tasoskannerilla.
Vs: Keskikoon filmiskanneri? Skannauksen vaatimaa työmäärää harva uskaltaa kertoa. Ainakin tuntuu että sitä vähätellään eikä siitä juuri puhuta. Totuus on kuitenkin se, että skannaamiseen menee oikeasti aikaa ihan älyttömästi - varsinkin jos haluaa "kymppikuvaa" parempaa laatua. Värinega ja dia on siitä hyvä, että infrapunapohjainen pölynpoisto (Digital ICE) toimii ja säästää työläältä pölyprikkaamiselta - mutta lisää samalla skannausajat hurjiksi. Esimerkiksi Epson V700 skannaa 24 diaa/värinegaa ICE:n kanssa reilussa 3 tunnissa Ja se dia ja varsinkin värinega on skannerin jäljiltä enemmän tai vähemmän pielessä. Diat noin keskimäärin ovat melko ok, mutta värinegaa saa väännellä ja käännellä ja värit tuntuvat aina olevan pielessä. Tilannetta voisi verrata siihen, että digimies saa kamerasta ulos RAW-kuvan jossa on siivottavia kennopölyjä ja kuumia pikseleitä reippaasti ja lisäksi RAW-ohjelmasta puuttuisi valkotasapainon/värilämpötilan säätö.. Omalla kohdalla olen huomannut että juuri tuo skannauksen vaatima jälkikäsittely on se asia mihin kaikki tökkää. Nytkin kovalevyillä makaa tuhansia skanneja jotka pitäisi edes jotenkin prikata ja säätää.... Jatkossa varmasti siirryn sellaiseen työnkulkuun, että skannaan kuvat ensin matalalla tarkkuudella ilman mitään roskanpoistoa ja teen niistä pinnakkais-arkin printattavaksi (erittäin hyvä värinegojen kanssa, Dialla ei niin tarpeen). Sitten vasta valikoin mitkä oikeasti haluan skannata ja käsitellä... Tuo tuhansien pino... Niistä pitäisi jaksaa tehdä pinnakkais-arkit ja sitten siivota pois rankalla kädellä kaikki vähänkin sellaiset kuvat joista tuntuu että tätä en printtauta edes albumimuistoksi.
Vs: Keskikoon filmiskanneri? Samaa mieltä. Skannaaminen on todella lehmämielisen puuhaa, eikä edes parhaimpia originaaleja saa lähes koskaan omasta mielestä optimaaliseen digimuotoon. Yleensä se ketä skannaamista pitää helppona tai nopeana, ei ole sitä varsinaisesti kokeillut tai syytää sellasta kännyscheissekuvaa että oksat pois. Pimiössä könöttäminen on melko mukavaa skannaamiseen verrattuna
Vs: Keskikoon filmiskanneri? No varmaan ei ole järkevää pakkomielteisesti saada kaikkia kuvia digitaaliseen muotoon, skannaa potentiaalisimmat ja täydentää myöhemmin jos tarvetta. Skannaa ne jotka kannattaa printata, ei niitä useimmilla pilvin pimein ole.