Vs: Pohdintaa T-rae filmeistä (Delta, Tmax, Neopan...) Subjektiivinen kommentti: Delta 3200 kehitettynä ISO 12800 mukaan DD-X:ssä on karulla tavalla kaunista.
Vs: Pohdintaa T-rae filmeistä (Delta, Tmax, Neopan...) Latentin esikuvakeskuksen (Ag2) muodostaminen hyvin vähäisellä ja tarkalla esivalotuksella on vanha juttu, mutta mahtaakohan se toimia nykyaikaisilla filmeillä enää mitenkään? Äkkiä ollaan nimittäin siinä tilanteessa, että huntua tulee, ja hunnun tuleminen tarkoittaa automaattisesti nopeuden laskua - varsinaista kuvaa pitää valottaa enemmän, jotta se nousee esiin hunnusta. Haluaisin kysyä, miksi sinulla on tällainen tarkoitus? Tämä neuvo nimittäin annetaan netissä usein aloittelijoille ja on zone systemin rinnalla yksi pahimmista nettijupinoista. Neuvo on täysin aivokuollut; eri tarkoituksiin on erilaisia työkaluja, ja kukin toimii omassa tarkoituksessaan parhaiten. Yhdessä yhdistelmässä kannattaa pitäytyä vain, jos varmuudella haluaa saada koko ajan mahdollisimman samanlaisia kuvia. Myöskin "yhden yhdistelmän täydellinen hallitseminen", jota usein käytetään argumenttina, on minusta usein aika epäolennainen tavoite. Monesti on hyödyllisempää osata laaja-alaisemmin kuin täydellisesti jotakin kapeaa aluetta. On sanomattakin selvää, että vähässä valossa suurilla nopeuksilla kuvaamiseen sopivin väline on mahdollisimman herkkä filmi ja sille mahdollisimman suuren herkkyyden tuottava kehite. Sitä varten ne tuotteet ovat olemassa ja toimivat siihen vallan hyvin. Jos kyse on rahasta, se on aina ihan hyvä syy. Jos 1600 riittää eikä haluta tuhlata rahaa noihin nopeampiin, niin kyllä se kahdella aukolla prässätty nelisatanen on usein ihan tarpeeksi ok. Mutta kyllä Neopan 1600 toistaa paremmin varjoja 1600:na kuin Neopan 400, aivan ehdottomasti.
Vs: Pohdintaa T-rae filmeistä (Delta, Tmax, Neopan...) Sekö nykyään on onnistuneen kehityksen mitta, että joku random-skanneri random-softa-algoritmilla sattuu tuottamaan siitä näytöllä hyvän näköisen kuvan ilman lisäsäätöjen tekoa? Tuohan ei nimittäin kerro esim. negan jyrkkyydestä tai printattavuudesta juuri mitään. Eli klassisessa mielessä sen hyvyydestä. Se kertoo ainoastaan sen, että skanneri + softa(t) -putken jossakin vaiheessa tapahtuva tumman ja vaalean pään "katkaisu" tuottaa tuloksen jossa väliin jäävät sävyt näyttää hyvältä noin gamma 2.2 -kontrastiseksi säädetyssä tietokone + näyttö -yhdistelmässä. En kyllä tämmöisissä kauheasti käyttäisi flickr:ää tai muutakan nettikuvaa mallina tai tavoitteena koska ei voi tietää miltä kuva näyttää skannaajan (ja kuvaajan) näytöllä eikä voi tietää paljonko siinä on tehty säätelyitä skannailun jälkeen. Toisella skannerilla "helposti hienot sävyt" tuottava filmi voi toisen valmistajan skannerilla tai eri skanneriohjelmistolla ollakin huonosävyinen filmi. Tässä lähestytäänkin hieman paradoksaalisesti perinteisen pimiön ongelmaa: Kaveri A kehuu filmin maasta taivaisiin ja kaveri B lyttää sen huonona. Vain koska toisella nyt sattuu olemaan ko. filmin sävytoistolle paremmin sopiva suurennuskone + vedostuspaperi + paperikehite -yhdistelmä. Ylläoleva lause kertookin jo sen miksi jo ennen nettipalstojakin väännettiin TriX vs Hp5+ vs Delta vs Tmax vs APX-400 -kinasteluja. Yhdellä toimii toinen, toisella toinen.
Vs: Pohdintaa T-rae filmeistä (Delta, Tmax, Neopan...) Se on nykyajan vedostusta eli nykyajan hyvyyttä ,)
Vs: Pohdintaa T-rae filmeistä (Delta, Tmax, Neopan...) Olen samaa mieltä skannauksen ongelmallisuudesta, ja IMO skannauksen tuomat erot ovat vielä paljon suurempia kuin esim. suurennuskoneiden erot. Lisäksi näyttöjen valtavat erot tekevät nettikuvista jokseenkin täydellisen turhia minkään sävyn vertaamisessa. Ero voi olla pahimmillaan samaa luokkaa kuin kehitysajan tuplaus/puolitus tai paperijyrkkyyden vaihtaminen 2-3 asteella. "Suurennuskoneen ero" tarkoittaa käytännössä pölyistä objektiivia ja sen pehmentämää kontrastia, joka tosin on vähän huono tapa alentaa kontrastia sikäli, että se ei tasaisesti loivenna käyrää vaan suttaa toisen pään latteaksi, jos efekti on liiallinen. Paperien eroista taas voidaan puhua selkeästi siinä missä filmienkin erosta, ja papereilla on aina oma tietty lookkinsa toisin kuin skannereilla jotka voivat toimia täysin sattumanvaraisesti ja joiden oikea hallinta ja ymmärtäminen on hyvin vaikeaa ellei mahdotonta. Lisäksi haluan vielä mainita pari muutakin syytä "TriX vs Hp5+ vs Delta vs Tmax vs APX-400 -kinasteluille": erot tavoitteissa, sekä puhtaasti psykologiset syyt jotka katoaisivat, jos tehtäisiin sokkotestit.
Vs: Pohdintaa T-rae filmeistä (Delta, Tmax, Neopan...) Ikävä ettei noihin sokkotesteihin osallistujia tahdo löytyä :| Olis niiiiin paljon kaikkea jota haluaisin sokkotestata Samalla tulisi ammuttua alas liuta mv-kuvauksen vuosisataisistakin uskomuksista.
Vs: Pohdintaa T-rae filmeistä (Delta, Tmax, Neopan...) Tässä taas omia mielipiteitäni aiheesta, toivottavasti ei kukaan vedä hernettä nenään. Ensimmäinen asia joka tuli mieleen t-raefilmeistä, että otsikossa ei taida oikeaoppisia t-rae filmejä olla kuin tuo T-Max. Niistä minulla on jonkinlainen kokemus, vuodesta yleensä lokakuusta alkaa se vaihe, että alle 1600 asan ei oikein saa kuvaa. Tämä jatkuukin sitten sinne maaliskuulle poislukien aurinkoiset talvipäivät. Toinen juttu olisi sitten tämä outo push/pull ongelma. Ihmiset ostavat 3200 asa filmiä ja valottavat 1600 mukaan. Tämä on mielestäni hieman järjetöntä. Parempaa jälkeä on saatavissa valottamalla 400 asasta 1600 asan mukaan. Ainakin jos on puhe t-raefilmeistä. Ymmärrän tietysti jos muuta ei ole filminä kuin tuota 3200 asasta. Kolmas asia on kehitteet. Jengi valittaa saavansa T-Maxista huonoa jälkeä. Ja sitten kun kysytään mitä kehitettä käytit niin vastaus on Rodinal, D-76X-Tol jne. Mutta kun se filmi on tehty oman kehitteen kanssa käytettäväksi, T-Max devin, joka on aivan erinomainen prässäyskehite muillekin filmeille ja eritoten nopeille filmeille. Nega T-max yhdistelmällä on hieman eri näköinen, se näyttäis olevan puoli aukkoa alle, mutta kun muistaa vedostaa puoli jyrkyyttä suuremmalla niin hyvää tulee. Ymmärrän hyvin tuon vaatimuksen yksi filmi yksi kehite varsinkin talviaikaan, jolloin kahden filmityypin ja kehitteen käyttö on kallista. Jos OP:lle riittää nopeus 1600 saakka niin T-Max 400 on ylivoimainen prässäyksen suhteen. Varjoalueita menetetään mutta rae pysyy hallinnassa. Ja Delta 3200 menee sitten hyvin seuraavassa portassa T-Max Devin kanssa. Jopa 6400 on jotenkin hallittavissa ilman muita lisätoimenpiteitä kuin kehitysajan lisäys. Delta 3200:han on loiva kontrastinen filmi. Neopan 1600 kulkee myös varsin hyvin T-Max Devissä, mutta kehitys aika on varsin lyhyt, jotten tarkkuutta pitää olla. Tästä minulla ei ole kuin n 50 rullan kokemus, mutta lupaavalta näyttää, pitänee vielä verrata T-Max 400@1600:sen kanssa. Loppuvuodatukseksi on vielä sanottava jotakin T_Max Devin oudoista ongelmista. Ilmeisesti kehitteen ikä vaikuttaa voimakkaasti kehitteen prässäysominaisuuksiin. Jopa suoraan kaupan hyllyltä ostettu kehite ei aina tunnu reagoivan tarpeeksi aktiivisesti. Voihan tietysti olla niin että tuote on majaillut varastossa turhan pitkään ja kauppias on joko tietämättään tai tieten myynyt vähän vanhaan kamaa. Eri kehitteen erissä on saattanut olla minuutin ero mikä on varjoalueille täysin katastrofaalista. Kodak ei rohkaise kehittämään kuin yhden erän prässäten, mutta oman kokemuksen mukaan litrasta käyttöliuosta voi kyllä vetää koko 12 erän satsin, mutta lämpötilaa kannattaa nostaa ekan satsin jälkeen 20:stä asteesta 21:en.
Vs: Pohdintaa T-rae filmeistä (Delta, Tmax, Neopan...) Yhdyn edelliseen: [QUOTE> [/QUOTE] Kaikki filmit ei vaan sovi kaikille kehitteille. Mutta miksei kukaan puhu sävyntoistosta? Onko kukaan samaa mieltä kanssani siinä, että TMaxin tummien sävyjen (puhun siis valmiista vedoksesta) jättää toivomisen varaa, toisin sanoen liian loivaa? Talvimaisemiin (edellyttäen siis, että on lunta) sen sijaan soveltuu mainiosti. Deltan sävykäyrä on suorempi.
Vs: Pohdintaa T-rae filmeistä (Delta, Tmax, Neopan...) Enpä nyt tiedä kuinka ammutaan alas vuosisadan verran "totuuksia" koska ei ole mitään keinoa päästä edes vertaamaan alkuperäisiä väittelyn aiheita eikä luotettavasti uusia materiaali- ja kehiteyhdistelmiä. Tyylejä on ollut lukemattomia aina ja jokaiseen pääsemiseksi on tarvittu erilaisia menetelmiä kehityksen ja kuvanteon eri vaiheissa. Eri kuvaajilla on ollut eri poppakonstinsa - aivan kuin tämän päivän kuvaajillakin. Sain 5 vuotta sitten jäljentää erästä äärettömän kaunista, Berliinissä 1920-luvulla valmistettua muotokuvaa. Ei ollut mitenkään helppo toistaa kauniille, luunväriselle ja silkinhohtoiselle paperille valmistettua alkuperäistä valokuvaa. Mieleeni tuli missä kohtaa olemme niin kauheasti muka edistyneet...
Vs: Pohdintaa T-rae filmeistä (Delta, Tmax, Neopan...) Taustalla oleva teknologia on edistynyt lähinnä ISO-arvoissa . Mitä taas tulee erilaisiin kuvallisiin ilmaisuihin tai tekniikan käyttämiseen niiden saavuttamiseksi - niin ei mikään ole olennaisesti muuttunut. Konsteja on aina ollut, erilaisia luukkeja on aina ollut. Jos jokin vaihtelee, niin muodit.
Vs: Pohdintaa T-rae filmeistä (Delta, Tmax, Neopan...) No lähinnä kirjoitin tuon heiton mm. nämä ääriviivaterävyys, mikrokontrasti yms. efektit mielessä joita hehkutetaan mutta joita oikeasti ei läheskään välttämättä huomaa... Muuten kuin vahvan uskon voimalla. Fysikaalisena ilmiönä se on toki olemassa, vaan huomaako kukaan sitä sokkovertailussa enemmän kuin satunnaisuudella selittyvällä osuudella? Tai vaikka reunavalotuksen hyöty. Onko sokkotestissä sillä viimeistelty kuva jämäkämpi kuin viimeistelemätön? Suurennuskoneet - kondensori kauhean skarppi verrattuna hajavaloon? (on molemmat, pitäis vaan testata) Tuleeko se paha mörkö, vaikka dikroidinen huntu nyt niiin helposti? Kehitys erilaisessa purkissa - näkyykö oikeasti tuloksessa? Tikulla pyöritys - todellako niin sutta että kannattaa noudattaa kameralehtien ikiaikaista neuvoa ja heittää vesilintua heti sillä tikulla? Värikehitysten "vaikeus" ja varsinkin E-6:n suunnaton mahdottomuus kotioloissa on sentään jo osoitettu legendaksi. Näitä legendoja testattavaksi riittää vaikka kuinka... Joo, ja tuo ohje aloittelijoille että ota yksi filmi, kehite ja paperi ja pysy niissä on vähän... Ymmärrän että siinä on taka-ajatuksena se, että aluksi oppii kuinka pelkällä yhdellä yhdistelmällä saa kehitysaikaa muuntelemalla kovin erilaistakin jälkeä. Mutta muuten aika hedelmätön ohje, koska samalla joutuu tyytymään ko. yhdistelmän perusominaisuuksiin. Mieluummin vaikka 2 filmiä + 2 kehitettä niin onkin jo vähintään 4 eri lähtökohtaa.
Vs: Pohdintaa T-rae filmeistä (Delta, Tmax, Neopan...) [/QUOTE] Ei se nyt mitenkään eroa muista filmeistä paitsi silleen että rae on pienempi. Pitää muistaa tuo mitä laitoin tohon aiempaan postiin, eli ½ astetta jyrkempi paperi niin se on siinä. Sävytoisto on oikein kehitetyllä aivan ok, mutta jos vertaa D-76 ja Trix:iin, niin tosiaan nega on aika lailla eri näkönen... Eli ei pidä lähteä lisäämään sitä kehitysaikaa vaikka nega näyttäis olevan hiukan alle, sen pitää näyttää siltä. Siitä saa upean printin.
Vs: Pohdintaa T-rae filmeistä (Delta, Tmax, Neopan...) Siis lehdissäkin on ollut tuosta! Hauska tietää. Huomasin sen ensimmäisissä kehityksissäni rullafilmillä. Tässä kahdessa postissa selostan sitä. http://www.kameralaukku.com/portal/index.php/topic,41881.msg321376.html#msg321376 Yksi vain ei usko! Kyllä sen saa tasavarmasti toistettua. Itse kaivanen negan esiin joskus. Asiaa! Kun T-Max ilmestyi, varjosävyissä uupui todella pahasti monin tavallisin kehittein. Siis ohueksi jäi varjoista eli toistokäyrä tipahti jyrkästi keskisävyjen alla. Filmiä on kuulemma kyllä muutettu sen jälkeen, mutta ehkä sentään edelleen se kaipaa omaa kehitettään. - tai ainakin toiminta on varma sillä. Hienorakeisuutensa osalta se filmi menee mielestäni hukkaan jos sillä tekee isoa raetta. Mieluummin perinteistä filmiä ja siistirakeista kehitystä. Jos haluaa sitä hienompaa raetta niin sitten kalliimpaa ja modernimpaa T-raetta käyttöön.. Mutta tietty kaikki tyylillään. Ei mikään ole kiellettyä. Noin yleisesti ottaen asiassa on muuttujia paljon ja sävyjen saamisessa halutuiksi negaan ja lopulliseen kuvaan ollaan henkilökohtaisen onnistumisen ja taidon äärellä, mihin ei yleistä eikä varsinkaan yhtä viisastenkiveä ole olemassa.
Vs: Pohdintaa T-rae filmeistä (Delta, Tmax, Neopan...) - Noin 20 prosentin lisäys kehitysaikaan yleensä prässää aukon verran. Tämän voinee todeta myös muiden annettujen aikojen perusteella, vertailemalla millaisella prosenttiosalla ajat pitenee normaaliin nähden - Ei ole olemassa 3200 ASA filmiä, tai sellaista ei ainakaan kaupallisesti valmisteta. Esim. Kodak T-Max P3200 kun on herkkyydeltään luokkaa 800-1000, toistaa se kyllä "selvästi" jotain Tri-X:ää paremmin niitä varjoja sinne 1600 prässättynä. - Yhden filmin ja kehitteen valinnassa ei välttämättä ole tarkotus oppia saamaan siitä erilaista jälkeä, vaan enemmänkin oppia saamaan hyvää ja tasalaatuista jälkeä olosuhteiden vaihdellessa. Oppia siis esim. kehittämään vähemmän kun valo on kovin jyrkkää ja enemmän sen ollessa loivaa. Ei pelkästään prässätessä pidentää aikoja. Mutta olen myös samaa mieltä siitä, että ei tätä kannata orjallisesti noudattaa. PS. väitänpä tunnistavani Tri-X:n sokkotestissä, jossa vaikkapa 3-5 sopivan erilaisissa olosuhteissa otettua kuvaa eri filmeillä . Enpä usko että sokkotestattavien saanti on vaikeaa, jos vain järjestää testin logistisesti järkevällä tavalla ja on valmis vaivan näkemään . Mutta toisaalta, ketä kiinnostaa? Jos aiotte valita yhden filmin yhteen nopeusluokkaan, tehkää se omien kokeilujen tai nähtyjen kuvien perusteella, ei kuulopuheen "joo tämä filmi on tosi hyvää ja hienorakeista sekä kaunissävyistä" .
Vs: Pohdintaa T-rae filmeistä (Delta, Tmax, Neopan...) Niin jäi vielä se yksi huono T-Max 400:n mainitsematta, eli ääriviivaterävyys on tosiaa hiukan tavallisia filmejä huonompi. Mutta toisalta hyvin pieni rae keskaria muistuttvan sävyalan kanssa jonkin verran kompensoi menetystä, Sitten on vielä se T-Max Dev:in hankala "ominaisuus", eli sehän perhana alkaa uudelleen käytettynä vaahtoamaan toisen kerran jälkeen, mikä sitten saattaa pilata ylimmäisenä olevan rullan negat osittain. En oikein tiedä mikä vaahtoamisen aiheuttaa, mutta jolloin tavallahan siinä vedestä on kyse. Kääntelyn tapa on myös tekijä? Liian väkivaltaista kääntelyä kannattaa siis varoa. Sitten vielä T-Max Devin aikoja ja lämpötiloja. T-Max 400 @ 1600: +3-4 min @ 20C, toisella kerralla kannattaa nostaa asteella lämpöä, se pitäisi riittää myös kolmanteen kertaan. Tässä siis tarkoitan sitä litran käyttöliuoksen uudelleen käytettävyyttä 3*4 filmiä, ensimmäisen kerran jälkeen siis minuutti lisää aikaan ohjeiden mukaisesti, siis maksimi on 2 min lisäaikaa+ 3-4 minuuttia. Neopan 1600 5½ minuuttia @ 20C. Kivan näköistä negaa pukkaa. Rae on erilaista verrattaessa T-Max 400:seen. Delta 3200 @ 3200 10 min @ 20C. No joo kyllähän sitä kuvan tekee, mutta ne varjot, nega on onneksi loiva. Delta 3200 @ 6400 13 min @ 20C. Okei tässä alkaa raja tulee vastaan, nyt on todellakin niin että valota varjojen mukaan, muuten siellä ei ole sitten mitään. Kaikki nuo mainitut filmit hyötyvät lämpötilan nostamisesta asteeella toisella ja kolmannella kerralla. Sitten T-Max 400:lla on vielä yksi hyvä ominaisuus normaalikäytössä, se nimittäin kestää erittäin hyvin vahingossa tapahtunutta ylivalotusta. Varsin mustakin nega on vielä vedostuskelpoinen, yleensä muilla filmeillä olen saman tien hylännyt mustat negat, mutta T-Max 4-satasella kannattaa vielä yrittää. Tämä kannattaa muistaa jos kuvaa paljon vanhoilla kameroilla joissa nuo suljinajat saattavat olla vähän sitä sun tätä. Toivottavasti näistä on jollekin edes jotain hyötyä, itse olisin ollut hyvin kiitollinen näistä tiedoista noin kymmenen vuotta sitten kun aloin näitä nopeita filmejä käyttämään. Olisi säästynyt iso summa rahaa.
Vs: Pohdintaa T-rae filmeistä (Delta, Tmax, Neopan...) Ei tarvitse kuin kehittää samalla kehitteellä ihan Kodakin ohjeiden mukaan samasta kohteesta samaan aikaan 400 ja 320 Tri-X -versiot, niin ero negan olemuksessa on silmin nähtävä. "Ohuudesta" huolimatta 320sta saa irti herkulliset sävyt varjoista. ................................. Entäs T-Max 100 ? Olen kehittänyt sitä Ilfordin Perceptolilla 1+3 ja ollut tyytyväinen tuloksiin (terävää, olematon rae, riittävän loivaa erittäin jyrkässäkin valaistuksessa jne.) Onko jotain erityistä syytä vaihtaa TMax Deviin ?
Vs: Pohdintaa T-rae filmeistä (Delta, Tmax, Neopan...) Näitä vanhanliiton kaljamahatotuuksia. Ilman perusteluja tietenkin mutta mikä on missä ja onko sinun upea, minun upea? ( Siitä miltä sen pitääkin näyttää sai paskan printin ,D ) En väitä ettei Tmaxista tai muista vastaavan teknologian filmeistä saisi haluamaansa kunhan rukkaa prosessinsa kohdilleen mutta minä en tmaxista saanut enkä halunnut.
Vs: Pohdintaa T-rae filmeistä (Delta, Tmax, Neopan...) Olen aivan varma että minun upea on Sinunkin upea. Olen nimittäin aivan pedanttisen tarkka pilkunnussija, joka löytää näistä näyttelykuvistakin sen miten ne on vedostettu ja minkä kohdan olisi voinut tehdä paremmin ja miten. Toki negan näkeminen helpottaisi, mutta jo lopputuloksista näkee aika paljon eri asioita. Eri asiahan on jos ei halua saada jotakin toimimaan, mikä on mielestäni kovin outoa. Kaikkihan on tarkoitettu toimimaan ja jos sen joku ihminen on saanut toimimaan, mikset sinäkin? Mutta jos ei löydy halua, niin tietenkään mikään ei toimi. Mutta joka tapauksessa kiitokset vanhan liiton kaljamahaksi ylennyksestä täältä mitättömyyden suosta. Kannan antamaasi titteliä ylpeydellä, ehkä voisimme perustaa yhdistyksen asian tiimoilta? Pikku T voisi olla ylin käskynvaltias, rapmasterblaster ja haltiatarkummi ja nimittää ehdokkaat omien varsin korkeiden ja tasokkaiden vaatimustensa mukaisesti. Nyt sitten vaan hakemuksia sissään Lil Tee:lle.
Vs: Pohdintaa T-rae filmeistä (Delta, Tmax, Neopan...) Noista resepteistä, joita kukin on käyttänyt: mun subjektiivinen suosikki talvikauden heikkoon valoon on Neopan 400 (vaikka ei taidakaan olla t-raefilmi?), valotettuna 1600 mukaan ja kehitettynä xtol 1:1, massive dev chartin mukaan.