Wanhojen jarrujen tehostuksen myötä haluan esittää tässä Oodin isälleni. Miehelle joka opetti minulle ja veljilleni kuvausta ja sai vittuilut palkaksi. Miehelle joka näytti lasten lapsilleen kuvien salaisuuksia vailla vastakaikua. Miehelle joka ilman katkeruutta edelleen jakaa osaamistaan, aina kun tulee paikka. Sitä se kai on kun joku asia on sydämmessä...
Vs: Konkari Muistot ja runo on hienoja, kuva on hyvä kotialbumikuva, jotka ovat ihmiselle lopulta niitä tärkeimpiä. TJukka
Vs: Konkari Erinomainen kuva. (Tämä ei ole nähdäkseni "kotialbumikuva", vaikka onkin kotikuva, koska kuvassa ei esitetä "pintaa" tyyliin "tässä kuvassa meidän vaari istuu tuolilla", vaan esitetään ihminen hyvin tietoisesti ja tarkasti. Sitähän se hyvä ihmiskuvaus kaiketi on.)
Vs: Konkari Se on sitten varmaan "isoteemu" ja kaikki muutkin asiat just toisinpäin, "hyvä ihminen" joka ei ensimmäisenä vittuile ja solvaa, koettaa ottaa asiat positiivisesti jne...
Vs: Konkari Upea oodi. Olisin onnellinen jos omat lapseni joskus runoilisivat noin faijastaan - jotain ainakin olisi mennyt perille. Aika näyttää...