...vai onko? Elämänmakuista ihmiskuvaa olen ainakin lähtenyt hakemaan. Kovin kiinnostunut olisin kuulemaan, missä määrin ja millä perusteella en ole (tai ehkä jopa olen) onnistunut. Suosikkeja ja inhokkejakin saa mainita.
Vs: Elämänmakuista ihmiskuvaa Ei paha. Tilanteita ei ole väännetty väkisin mutta kohteet ovat silti mukana hommassa.
Vs: Elämänmakuista ihmiskuvaa Niin, mitä on elämänmakuinen? Nämä ovat nähdäkseni tyyppiä "ihmisiä vapaa-ajalla" vastakohtana teemalle "ihmisiä työnsä ääressä". Jälkimmäistä harvoin nykyisin juppiaikoina näkee. Kolmatta laatua eli nukkuvia ihmisiäkään ei niin usein näe (lapsia lukuunottamatta) hyvin kuvattuina. Mutta ensimmäinen kuva näistä maistuu minulle eniten, ehkä siinä on kohteen ansiosta eniten elämän makua. Eikä sommittelussa ja asetelmassa taustaa myöten ole paljon huomauttamista. Muut eivät niin minua vaikuta, IMHO.
Vs: Elämänmakuista ihmiskuvaa Kyllä näissä ihan hyvää otetta on, tommosta kaverien(?) kuvailua tai muuten lepposalla meiningillä liikkellä oloa. Elämänmakuisesta noin adjektiivina tulee kyllä vielä ehkä jotain syvällisempää helposti mieleen, vaikka ei ehkä pitäisi.
Vs: Elämänmakuista ihmiskuvaa Kiitoksia paljon rohkaisevista kommenteista. Frankin kommentista etenkin tuli hyvä fiilis, koska tuntui saaneen kiinni kuvien pointista. Idea on välittää kuvilla kaikessa yksinkertaisuudessaan niitä (ei välttämättä maailmanhistoriallisesti mullistavia, mutta kuitenkin näkemisen arvoisia) sosiaalisia tilanteita, joita tässä on tullut nähtyä - kuitenkin visuaalisemmin ja tyylikkäämmin kuin loputtomissa Facebook-digipokkariräpsyissä. Tietynlaisena esikuvana pitäisin esim. tunnetuissa Oi mamme ja Stadin nuoret -kokoelmissa esiintyviä aikalaiskuvia. Pakko myöntää, että laitoin tahallaan vähän yliampuvan otsikon ihan huomiomielessä - ajattelin, että "kavereita vapaa-ajalla" menisi yleisöltä helpommin kokonaan ohi. Kaksi vielä...
Vs: Elämänmakuista ihmiskuvaa Tyydyn sen enempiä tulkitsematta sanomaan, että pidin tuosta hampurilaisensyöntikuvasta eniten.
Vs: Elämänmakuista ihmiskuvaa Ensimmäinen ja toinen ovat minun mieleeni. Muutkin ihan ok, mutta äkkiä näihin kyllästyy. Vähemmän on enemmän.
Vs: Elämänmakuista ihmiskuvaa Elämänmakuinen valokuva tarkoittaa, että on kuvattu köyhiä ihmisiä... rikas ei voi olla elämänmakuinen, koska rikkauden merkit ovat kuin muovikääre sämpylän ympärillä. Kyse on yhteiskunnallisesta retoriikasta, köyhien ja rikkaiden välisestä yhteiskuntasopimuksesta: kun köyhät eivät saa yhtä paljon rahaa kuin rikkaat, heille on vastapainoksi myönnetty "oikeus" elää elämää, joka on hyvää ja rikasta, koska se on "aitoa". Niinpä elämänmakuinen valokuva yrittää esittää sitä köyhien ihmisten aitoutta. Kuvaajalta onkin tyylirikko _kertoa_ että on hakenut visuaalisuutta ja tyylikkyyttä...
Vs: Elämänmakuista ihmiskuvaa Mutta jos en osannut otsikoida oikein ja tein sivistymättömyyttäni kaiken kukkuraksi tyylirikonkin, niin eikö se viesti siitä, että olen tosiaankin ihka-aito, pesunkestävä ja vilpitön maanpinnalla elävä duunari, enkä mikään taidekoulusta köyhäin keskuuteen egotrippailemaan tullut kulttuuriperheen vesa? Ei vaan, myönnän jo toistamiseen, että otsikko on yliampuva ja kaiketi harhaanjohtavakin. Harmi, jos kuvien onnistuneisuus/epäonnistuneisuus mitataan vain vastaavuudessa otsikon kanssa. Jos nyt vaikka hampurilaisensyöntikuvaan pitäisi aivan änkemällä änkeä jotain syvällisempää yhteiskunnallista sanomaa, se menisi kai näin: Suomen 2000-luvun köyhät eivät ole enää rikkinäisissä vaatteissa tehtaiden takapihoilla rypeviä känsäkäsiä. Heilläkin on rahaa mennä ehjissä vaatteissa laivalle vetämään perskännit. Muovinen ostospussi, McDonald’s ja Adidas kuitenkin symboloivat sitä, kuinka heidänkin elämä on epäeettisten suuryritysten brändien kyllästämää, ja kuinka epätiedostavia he käytännön kulutusvalinnoissaan ovat, vaikka puheissaan vastustavat isoa pahaa pomoa. Rikas ja pinnallinen ihminen olisi risteilyllä pukeutunut hyvin nukutun yön jälkeen punavuorelaisessa putiikissa ympäristöystävällisesti ommeltuun neuleeseen ja lähtenyt maihin syömään simpukoita ja ostereita. Köyhällä mutta aidolla ihmisellä on darra ja hän syö globaalin rosvoketjun roskaruokaa. Kuvan köyhät ovat siis huomaamattaan henkistä köyhtymistä ja ekokatastrofia edistävän kapitalismin polttoainetta, vaikka päihteet suovatkin hetkellisen illuusion vapaudesta ja riippumattomasta elämästä. Toisaalta, rikkaat ihmiset eivät edes käy enää risteilyillä. Keskiluokan perheetkin ovat siirtyneet ruotsinlaivoilta Aasian matkoilleen kuormittamaan ekosysteemiä entistäkin enemmän. Köyhät taasen lähtevät pienten aasialaisten kätten ompelemissa lenkkareissa laivalle ördäämään, syömään roskaruokaa ja luulemaan olevansa vapaita. Miten tämä kuvaa maailman tämän hetken tilaa? Voiko näin enää jatkua? Kuinka voin säilyä eheänä nähdessäni kaiken tämän tapahtuvan ympärilläni? :’( Rautalankaa: ymmärtäkää sarkasmi. En ole liittämässä tähän kuvattujen henkilöiden työhistoriaa, palkkakuitteja, talonkirjoja ja sukupuita todistamaan näiden yhteiskunnallista asemaa.
Vs: Elämänmakuista ihmiskuvaa No, jos otsikointi ei ole osa kuvaa niin sitten sitä ei pidä käyttää ;-) - johdattelumielessä. Ei elämänmakuinen periaatteessa liity yhteiskunnalliseen asemaan, mutta kieltämättä se tahtoo vihjata johonkin (h)uurteiseen elämään - vaikka ilo ja huumori on yhtä hyvin elämänmakuista.
Vs: Elämänmakuista ihmiskuvaa Ei tarvitse, älä välitä. Kuvat hyviä vaikka otsikon oikeellisuudesta jotkut aina valppaana- yksilöt keskustelua ovat nostaneetkin, Higg
Vs: Elämänmakuista ihmiskuvaa Kyllä se aina parempi on, että kuvat on jotenkin kunnossa.. eikä pelkkä otsikko .