Satuin ajamaan ohi Viitasaaren lähellä Kärnänkoskella tällaisesta paikasta. Tai en ihan ohi, koska oli pakko ottaa kuva Voigtländer Vito B:llä arviovalotuksella. Aukko 8, suljin 1/100s käsivaralla. Etäisyys säädetty 20 metriin. Selän takaa meni sillalla ohi metrin päästä rekka, mutta mikään ei pysäyttänyt kuvausta. Oli helmikuun 7. päivä 2010 ja satoi hennosti lunta. Valokuvaamo skannasi negan ystävällisesti, jolloin sain lisättyä kotona kontrastia lumipintoihin. Muuta kuvalle ei ole tehty. T: Ari
Vs: Koskikuva Mun näytöllä näyttää siltä kuin olisi laskettu resoluutiota nearest-neighbour interpolaaitolla? Kuva itsessään ei herätä nyt juur mittään, sekavahko..
Vs: Koskikuva Kiitos, kiitos. Terävöitystä ei ole, vaan 50-vuotias kamera on hoitanut sen... En kaiken kaikkiaankaan työstä kuvia mielelläni ellei ole pakko. Mökin paikalle en voi mitään - se on siinä, missä on. Valitukset voinee osoittaa Viitasaarella 50- ja 60-luvuilla vaikuttaneelle rakennustarkastajalle. Mitäs on antanut luvan rakentaa tuohon paikkaan. Makuasia? Kukin tulkitsee kuvan tavallaan verraten omiin kokemuksiinsa ja mielikuviinsa. Voisi puhua kulttuurisidonnaisista kauneusihanteista, kunkin katsojan saamasta koulutuspohjasta esim. kuvasommittelussa jne...Halusin tuon mökin tuohon kohtaan kuvassa ja varsinkin tuon oven. Lähes ainoa väripilkku melkein mustavalkoisessa maisemassa. Kotikoneeni näyttö pitäisi kalibroida, jolloin saisin optimaalisen sävyasteikon...ja kaikkien kuvan katselijoiden näytöt ikävä kyllä saattavat olla eri säädöillä. Tämäkin filmikameralla otettu kuva olisi mielestäni parhaimmillaan pimiössä perinteisesti tehtynä ja vedostettuna kaikille nähtäväksi näyttelyseinälle riippumaan. Silloin ainoa kalibroitavaksi jäävä olisi katsojan silmät...? (Ensi tammikuussa tuo kuva todennäköisesti roikkuu näyttelyssä.) Mutta lisää mielipiteitä - ne avartavat minunkin silmiäni. Jokainen kuvaaja ja taiteilija on aina vaarassa "sokeutua" omiin töihinsä. Terveisin Ari