Päähäni pulpahteli ajatus näistä Ansel Adamsin ja yleensäkin klassikkovalokuvista. Eli mitkä ovat niitä (80-) 90- ja 2000 vuosikymmenten valokuvia, joita 50 vuoden kuluttua antaumuksella kehutaan ja joiden tunnelmaa, kerrontaa tms. kopioidaan yhä uudestaan ja uudestaan? Voiko nykyajan kuvatulvasta yleensä nousta klassikoksi? Kertokaa ajatuksia aiheesta ja pistäkää linkkejä "nykyajan klassikoihin" tai ainakin potentiaalisiin ehdokkaisiin!
Vs: Nykyajan klassikko- ja kantavalokuvat Ei semmoisia enää tule. Ainakaan, lähellekään, yhtä voimallisesti. Aika on ajanut valokuvadinojen ohi. Kaikki eivät sitä vain vielä ymmärrä. Tulevaisuuden "suuret sankarit" ja ihailun kohteet ovat jotain viihteellisiä seksityöntekijöitä tai itseään julkisesti veitsillä villteleviä teeveejulkkiksia, tositelkussa vauvoja murhaavia hassuttelijoita tai jotain muuta yhtä kipeätä ja sairasta. Sellaisia esikuvia on luvassa tulevaisuuden taariaisille. Mietona esimakuna, vaiikapa, jotkin kusipäisen typerät duudsonit ja beebee - idiootit. Enkeleiden aika meni ohi. Älykään ei ole enää "Se" juttu. Mitä hölmömpää touhua - sitä suurempi huomio (sekä tilipussi) on taattu. Jotkin hienot valokuvat eivät jaksa yhä voimallisemmin älyllisesti typerenevää ihmispopulaatioita juuri kiinnostaa, ne on niin "tylsii juttuja". Rankempaa ja hullumpaa kun on tarjolla yhä enenevässä määrin. Jokin prosentin murto-osa saattaa vielä olla kiinnostunut elitistisestä kauneudesta ja "taiteesta. Mutta sillä ei ole kuin tekohengittäv merkitys. Valitettavasti. Länsimainen kulttuuri on tuhottu. Suren tätä tosiasiaa - Erska Edit: Lisäys.
Vs: Nykyajan klassikko- ja kantavalokuvat Onpas ollut eilen huono viinapää (johtu varmaan pitkäaikaisen sairastelun heikentämästä fysiikastani, otetaan pois hulluimpia kommentteja. Pahoitteluni. Voi että ... - Est
Vs: Nykyajan klassikko- ja kantavalokuvat Est, olet oikeassa. Musiikin puolella tuon todistaa esim. gangsta rap erinomaisesti.
Vs: Nykyajan klassikko- ja kantavalokuvat Est saattaa olla oikeassa, mutta tuo esimerkki ei todista mitään. Älyvapaita ja väkivaltaa ihannoivia lauluja on kirjoitettu "aina" ja kaikissa kulttuureissa. Esimerkkejä: 1) Porilaisten marssi, 2) Isontalon Antti ja Rannanjärvi. Toisekseen, se ei tiettävästi ole kulttuuriamme karakterioiva musiikin laji, eikä myöskään ole mitään perusteluja olettaa, että se olisi vähemmän älykästä tai älyllistä, kuin muidenkaan kulttuurien kansanmusiikki. Mitään "kantavalokuvia" ei välttämättä ole koskaan ollutkaan, ellei sitten sellaiseksi lueta valokuvaa edellämainituista rikollisista.
Vs: Nykyajan klassikko- ja kantavalokuvat Jukoliste, mvuori, tämä oli mahtavan loistavan älykäs huomio! Thumbs up!
Vs: Nykyajan klassikko- ja kantavalokuvat Juurikin tällaisia Isontalon Antti ja Rannanjärvi -kuvia ei siis enää tule kun meillä on jo beebee ja mageesti räjähtävät autot. Surullista, kovin surullista. Merkitseekö tämä myös sitä, että tulevaisuudessa ei ole filmi- eikä digijääriä vaan pelkkiä valokuvajääriä kun kaikki kuvaa hölmöjä juttujaan niinq videolle eikä mitään kälysiä stillejä?
Vs: Nykyajan klassikko- ja kantavalokuvat Painavaa asiaa, mutta tämänkään merkitystä, laajemminkin ajateltuna, alati tyhmentyvä ihmispopulaatio tuskin tajuaa, tai ei ainakaan välitä vaikka tajuaisikin. Harmittaa tämä, mutta toisaalta se lisää ainakin minulle valokuvista puhuttaessa vanhojen mestariteoksien arvostusta. Tuskinpa mikään estäisi klassikkokuvien syntymistä tänä päivänäkään, niitä varmasti myös tuleekin, noin kuvina, mutta asema jää saavuttamatta. Luulenpa vain yleisön arvostuksen olevan enemmän nykytyyliin kertakäyttöisyyden suuntaan.
Vs: Nykyajan klassikko- ja kantavalokuvat Mutta mutta, mun mielestä on se vähän niinkin, että tämä "Mitä hölmömpää touhua - sitä suurempi huomio (sekä tilipussi) on taattu." (Est) on vähän niinkin, että tuota hölmöä touhua kun on työntämässä eri hölmöläisten tekemänä enenevässä määrin eri medioissa, niin ei siitä kovin kauan kiinnostuta ja se tilipussi paksunee vain hetken. Tässä mielessä näitä hölmöläisiä riistetään. Tosin omasta syystään. Mutta kuitenkin. Jotkut duudsonit on vetänyt sitten asian sille tasolle, missä itse ovat sangen nerokkaasti tuotteistaneet kusipäisen hölmöilyn, ja tekevät sitä sillä asenteella, että mielestäni on nerokasta.
Vs: Nykyajan klassikko- ja kantavalokuvat Ehkä Jackass-tyypit tekivät sitä myös samalla asenteella, ja ehkä moni muukin on rahat pois hölmöiltä-ajattelun aijemminkin keksineet. En tiedä. Ehkä ei? Ehkä länsimainen vapaus katsoa 80987 älyvapaata tv-kanavaa on kuitenkin jotain mihin tässä on kulttuurisesti päästy. Voiko sitä muka moittia? Kehityksen huippu kuitenkin. Ennen huomisen uusia tavoitteita...
Vs: Nykyajan klassikko- ja kantavalokuvat Gangsta rapista löytyy musiikillisesti sekä sanoituksellisesti myös aivan nerokkaita musiikkikappaleita sen MTV-shitin lisäksi, joka nyt tietysti on vain jäävuoren huippu. Ei kannata ensimmäisten mielikuvien ja esimerkkien perusteella yleensäkään asioita tuomita täysin. Monesti ne ehkä eivät ole samalla tavalla syvällisiä kuin joku Sibeliuksen Finlandia, mutta kyllä siellä tosielämästäkin kerrotaan. Useammin ehkä kyseessä on kuitenkin huumorin puolelle menevä uho, joka kannattaa käsitellä "kontekstissaan" jotta sitä ei teilaa aivan pelleilynä . (editoitu ekaa lausetta)...ja sanon tämän "klassisen musiikinkoulutuksen saaneena" ja aktiivisena monenlaisen musiikin kuuntelijana, enkä pelkästään telttahousuisena räppifanina . Tavallaan olen surullinen niiden ihmisten puolesta, jotka rajoittavat musiikkimakunsa "genren" perusteella. Itse etsin joka lajista niitä helmiä ja kuuntelen hyvin monen tyylin musiikkia - kirkonpolttohevistä jazziin ja klassiseen ja sieltä takas vaikka siihen gangsta-rappiin.
Vs: Nykyajan klassikko- ja kantavalokuvat ;-D Kiva että joku on surullinen kaikkien räpittömien puolesta. Sen voisi vielä vaatia että olisi räp-kyldyyri joka rukoilisi kaikkien räpistäpitämättömien puolesta. Ja hiljaa, humpatta ;-) Siinä olen kyllä samaa mieltä että kaninpask*issa on varmaan makueroja. Tutkikoot muut ne, ja olkoot puolestani surullisia.
Vs: Nykyajan klassikko- ja kantavalokuvat Olen mäkin kyllä huomannut että kun ihmiset vanhenee niin sitten se on lähinnä iskelmää ja/tai viulunvingutusta... Ehkä se sitten iän mukana tulee. Ite kyllä sanoisin että se iskelmä (hyvin suureks osaks mutta ei aivan kaikki) on sitten varmaan kananpskaa tai lehmänläjää - täysin mielikuvituksetonta musisointia ja väsyneitä samankaltaisia sanoituksia melkein kaikki ainakin mitä radiossa soi.
Vs: Nykyajan klassikko- ja kantavalokuvat Mä olen surullinen että joku voisi sanoa noin -sekä jostain genrestä, että keksiä päälle moisen kuvitelman ihmisten musiikkimaun muttumisista. Itse kehuit kuuntelevasi viulunvingutusta. Noiden muiden jalojen genrejen joukossa. Jotka minusta oli suunnileen samaa kaikki. Ai niin, olihan sulla vielä se jazz, great aspektikin ;-)
Vs: Nykyajan klassikko- ja kantavalokuvat Omasta "lähipiiristä" on kokemuksia tuosta musiikkimaun muuttumisesta ;-D. LP-hyllystä löytyi vaikka mitä helmiä Motörheadia ja Dead Kennedys:iä, mutta nykyään soi lähinnä iskelmäradio.
Vs: Nykyajan klassikko- ja kantavalokuvat Mutta joo... Valokuvan osalta noi tulevat klassikot on varmaan kaikenlaisia "provokatiivisia" ja huomiota ja mainetta saaneita teoksia aika pitkälti. Toivottavasti joitakin hyviäkin. Magnum-linjalta löytynee aika kovia ja nyt äkkiseltään tulee mieleen esim. Nan Goldinin The Ballad of sexual dependency. Sitten Sally Mannin lapsipornot ja vastaavat ;-D. Ei sillä, Goldinin näyttely kiasmassa on ehkä edelleen kovin valokuvanäyttely mitä oon nähny.
Vs: Nykyajan klassikko- ja kantavalokuvat Mites ne "kantavalokuvat" ? Mä siis väitän ettei sellaisia juuri tule olemaan. Eikä kantaiskelmiäkään. Kiihtyvällä vauhdilla lentää kaikki mukauutuudet romukuoppaan tulevaisuudessa (ja jo nytkin hyvin nopsasti). Ja mitä vanhuuteen tulee, niin kaikkihan sen on aina tienneet että vanhat ihmisraakit on ihan "seniileitä vaan". Villasukat jalassa keikkuu kiikkustuolissa ja jampat jytää ämyreistä. Mua se ei - kuitenkaan - haittaa, kun ei ite tarvii olla kuuntelemassa. Mulla soi rokki ja viulunvingutukset, eikä maku ole kolmevuotiaasta kehittynyt/muuttunut pätkääkään. Ja mitä kuviin tulee, omistani pidän eniten, muut ovat vähän sellasia laimeita. Suren pikkusen muita kuvaajia, kun ne ei handlaa hommia yhtä "nerokkaasti". - Erska Edit: Pari typoo.