Ensimmäisten digikuvien joukossa oli tämmöinen tekele. Vuonna 2000 hommasin ensimmäisen digin... Canon Powershot A50 (huikeat 1,3 megapikseliä). Keväällä otettu kuva ja kohta on kuvan otosta vierinyt kymmenenvuotta. Paljon on tekniikka harpponut eteenpäin tänä aikana.
Vs: Hiljainen aamu Mun eka digituttavuus oli Mavica johon laitettiin sisään (kyllä!) vanha kunnon korppu ! Oli ne aikoja ja siitä se sitten lähti. Tämä kukkakuva on jäljellä siltä ajalta. Oma pienimuotoinen pimiö pölyttyi ensin, jonkun verran vielä otin dioja kun sattui olemaan filmiä jemmassa. Joskus on ihan pakko kaivaa esille vanha Canon F1 ja tunnustella sitä kuin fetissiä. Painaakin mokoma rauta vissiin kilon ja putket puoli.
Vs: Hiljainen aamu Heh heh... kyllä kyllä Sääli ettei omani Minolta X700 kestänyt kahta peräkkäistä Afrikan reissua ja otti sisuksiinsa niin paljon hienon hienoa hiekkapölyä että lopulta hylkäsin kameran joka oli ensimmäinen oma filmijärkkärini. Olisi kiva kokeilla vielä miten luonnistuu. Kuitenkin digillä ehtinyt kuvailla jo niin paljon että tietämättään on saattanut muuttaa tapojaan kuvata. Varallisuuden niukkuuden puitteissa en koskaan "polttanut" filmiä urakalla vaan yritin harkiten ottaa kuvia. Nyt digi on tietenkin muuttanut tapaa jo tältäkin osin. Mutta muutenkin saattaisi huomata epäonnistuneiden rutujen valtavan määrän johon nyt ei kiinnitä mitään huomiota. Voisi tuntua jopa siltä ettei ole koskaan kuvannutkaan.
Vs: Hiljainen aamu Juur näin. Digikuvaus on mahdollistanut sen että raatsii ottaa enemmän kuvia. Olen kyllä vahvasti sitä mieltä että filmiaikaan oli pakko tarkemmin miettiä mitä kuvaa ja miksi ja juuri tuon ikuisen pätäkkäpulan takia. Pyrin tässä digihuumassakin säilyttämään jonkinlaista tolkkua koska vaikka säilytystilaa on maailma väärällään niin pian on faili toisensa jälkeen kuvia joilla ei ehkä ole koskaan sen enempää arvoa, kellekään, huolimatta arkistointi- ym ohjelmien erinomaisuudesta. Toimiiko tässäkin "keep it simple" idea..... Voin taas olla väärässä.