Kaivoin vanhan kinokameran käyttöön ja ostin cittarista pari rullaa superia 200 filmiä. Skanneriin laittaessa filmi käpertyy itsepäisesti rullalle ja on vaikea käsitellä. Pergamenttilehdykkään lykkiessäkin filmin käryys pistää hanttiin. Olen touhunnut (sitten 80-luvun jälkeen) vaan keskarifilmin kanssa ja se on ollut paljon lepposampaa käsiteltävää. Merkkeinä porta ja tri-x. Kysymys: Onko tuon superian filmipohja jotenkin erilaista matskua kun noiden keskarifilmien vai johtuuko käyryys vaan filmin kapeudesta tai prosessoinnista? Jos tuo on jotenkin hankalampaa materiaalia niin onko jotain yleisesti kaupossa olevaa halpisfilmiä joka olis tehty mukavemmasta matskusta? Muuten mukava filmi tuo superia. Kätevät 24 kuvan rullat reilu 2€ kappale ja mustavalkoseks käännettynä sellasta tri-x@1600 + rodinal tyylistä jälkeä jo ISO 200:lla Värikuvina aika platkua kylläkin. Sittemmin ostin myös kalliimpaa kinofilmiä mutta kun rulla on niin pitkä (36) en ole vielä päässy tuloksia tarkasteen. Menee varmaan viikko vielä ennekun rulla on täynnä.
Vs: Käyristyvä kinofilmi Jännä, ei mulla Superia ole käpristellyt mitenkään erityisen paljon. Ihan sama pohja kuin muissakin filmeissä. Päin vastoin, kinossa käpristely ei ole läheskään sellainen ongelma kuin keskarilla. Pistä pariksi vuorokaudeksi kirjapinon väliin puristumaan, se auttaa yleensä aika paljon.
Vs: Käyristyvä kinofilmi Mulla on tapana mustavalkofilmien kanssa, kun filmi on ensin kuivunut kunnolla, laittaa se takaisin filmipurkkiin rullalle emulsio ulospäin. Kun filmi on tällä lailla rullalla luonnollista käyristymissuuntaansa vasten vaikka noin vuorokauden, tulee se melkoisen suorana purkista ulos.
Vs: Käyristyvä kinofilmi Kehitin viikolla Tri-x:n vuodelta 1977 aivan normaalilämpötiloissa. Hunnuttunutta jälkeä sisällössä ja vakiopainoin kuivattamisen jälkeen kippuraa oli vaikeaa leikata ja saada taskuihin. Laitoin taskuineen parin päivän kuluttua kahden lasilevyn väliin ja ison painon sen päälle. Puolen viikon jälkeen oli pahin jo oiennut ja odottelen toisen viikon, josko tuo suoristus normaaliksi.
Vs: Käyristyvä kinofilmi Joo tarvii koittaa mitä painon alla pitäminen tekee noille. Ne prosessoitiin tunnin kuvassa, joka on kyllä kätevä kun puolessa tunnissa saa rullat kehitettyä. Kehitys + kuivaus puoleen tuntiin niin helposti uskoo tuon "liian korkea kuvumislämpötila"-jutun. Noilla rullafilmeillä oon tullu siihen tulokseen että hitaampi kuivatus johtaa kuitenkin nopeempaan skannaukseen kun filmi oikenee helpommin. Tuossa käyristyminen on kuitenkin tapahtunut poikkisuuntaan kun reunat kuivuu nopeemmin. Yllättävän kätevästi nykyään toimii vielä tuo filmikuvaus kinokoossa kun normaalikaupasta saa filmiä ja odotellessa kehitetään. Anttilassa näytti olevan ihan eri filmivaihtoehtoja. Jopa T-MAX 400 oli tarjolla. Voi kyllä olla katoavaa kansanperinnettä pian tuo pikakehitys kun suuret ikäluokat filmipokkareistaan luopuu. Asiaan vihkiytyneet kuitenkin kehittää itse tai sitten vie ammattimestoihin kehitettäväksi.
Vs: Käyristyvä kinofilmi Samoista ongelmista kärsitään. Fujit oli reilun viikon massiivisen kirjapinon alla mutta mitään ei tapahtunut. Tuo emulsiopuoli ulospäin rullaaminen täytyy kokeilla. Onnistuiskohan jos loppuhuuhtelun jälkeen valuttaisi veden pois, antaisi hetken kuivahtaa suorana ja sen jälkeen vetäisi uudelleen spiraalille nurinpäin ?
Vs: Käyristyvä kinofilmi superia ei ole ollut mitenkään kauhean ongelmallista, lievää kupruilua mulla on koti-C41-kehitettyjen kanssa ollut kuitenkin. Johtuneeko vääristä kuivaus-olosuhteista sitten.Mutta kirjapinon alla päivän-pari ja on niin suoraa että voi skannata. Tuoreena tilanne voi olla tämänlainen:<IMG src="http://jukkavuokko.com/kuvat/tech/CIMG3461%20kupru%20nega%20web.jpg"]</IMG> Jolloin mun skannerin (V700) negapitimet eivät jaksa edes pitää negoja paikallaan. (Raskas ANR-lasi auttaisi tähän.) Mutta ylivoimaisesti kovimmat kupruilut saavuttaa PET-filmimateriaaleilla, teki mitä teki: <IMG src="http://jukkavuokko.com/kuvat/tech/CIMG2280%20i%20luv%20PET%20films.jpg"]</IMG> Edes pergamiinit eivät pysy suorana pitkänkään ajan jälkeen:<IMG src="http://jukkavuokko.com/kuvat/tech/CIMG2283%20i%20luv%20PET%20film.jpg"]</IMG>
Vs: Käyristyvä kinofilmi Kiitos vaan vertaistuesta. Noi J.Vuokon kuvat nähtyäni lakkaankin valittamista ja jatkan omien noihin verrattuna lähes suorien filmien skannailua Ton tyylistä käppyrää se mun Superia on kun mitä noi 2 alempaa kuvaa muttei ihan noin pahaa. Skannerin pitimissä se pysyy ihan jees jos vaan saa sinne väliin loukutettua ennenkun pompsahtaa sormien välistä. Mitä filmimerkkiä toi PET on että osaan vältää?
Vs: Käyristyvä kinofilmi Se on sitä PET ISO200:aa tiedäthän sinä ;D Tää on kyllä hienoa että tästäkin on useampia mainintoja mutta kukaan ei vaivaudu mainitsemaan ensimmäistäkään.
Vs: Käyristyvä kinofilmi Tuo PET sattui olemaan Adox CHS 25 Art -filmiä 120:nä rullana, filmotec käsittääkseni on lafka jossa muovitus on tehty. Sama juttu koskenee kaikkia PET-rullafilmejä jotka ovat tuolta saksan suunnalta kotoisin. Tuskin siellä kovin montaa alihankintatehdasta on, joilla on vehkeet vedellä emulsiota muovin päälle... Kinokoon PET-filmeistä Adox Pan 25 on melko ok, ei käyristy ihan hirveästi - mutta koska se on muovia niin jumitilanteissa sitten kameran mekaniikka pettää ennemmin kuin filmin perforointi. Ikävä piirre PET-filmeissä. PET-pohjaisia noin yleensä kannattaa välttää ellei halua hyötyä jotenkin todella kirkkaasta pohjasta - esimerkiksi lyhyen vedostusajan takia tai siksi että haluaisi kehittää mv-filmistä diaa. Toistaiseksi yksikään PET-filmi jota olen kokeillut, ei ole ollut ongelmaton. 120-koossa ne pahimmat ongelmat kuitenkin tulevat vastaan. Kinon kanssa voi elää - joten kuten. Muuten filmien kupristeluista; vaikka olenkin melkoinen Fuji-filmien ystävä, niin kokemukseni mukaan Kodakin filkat etenkin väripuolella ovat paljon jämäkämpiä. Fujit tulevat labbiksien E-6:stakin usein sen verran kuprulla että joutuu antamaan kirjapino-hoitoa. Paljonko kupruilut ja muut sitten haittaavat. Se riippuu kunkin lähtökohdista. Vedostaessa yleensä suurennuskoneen pitimet ovat niin hyvät ettei siinä mikään kupruilu tunnu, korkeintaan hankaloittaa negan paikoilleen asentamista. Pinnakkaisvaiheessa taas - hyvää onnea... Ilman jotakin pinnakkais-pitimiä ei tule onnistumaan mitenkään. Skannaus-reitillä taas - no riippuu skannerin pitimistä. Epson-tyylisillä rimpuloilla on pulassa, mutta joidenkin filmiskannereiden hyvillä "tikapuumallisilla" pitimillä taas ei tule mitään ongelmia.
Vs: Käyristyvä kinofilmi Mä olen ihmetellyt ongelmia PET:n kanssa. Mulla Rollein R3 on ollut suorinta filmiä, mitä ikinä on ollut käytössä. Se on käsittääkseni PET pohjalla. Sitähän oikein varoitetaan jossain Rollein PDF:ssä, että: "pidä rullasta kiinni, se koittaa muuten oieta rullalta omia aikojaan", Ja niinhän se todella tekee. Skannauksen kannalta suoristuminenhan on vaan tosi jees.
Vs: Käyristyvä kinofilmi Sama kokemus noista Rollein filmeistä. Kapselia avatessa kannattaa olla tarkkane, ettei Retro 400S ampaise saman tien suoraksi. Kuivumisen jälkeen se on täysin tasainen ja todella helppo käsitellä. Tri-X ja Acros menee ihan ränniksi.
Vs: Käyristyvä kinofilmi PET siis varmastikin "muistaa" muotonsa paremmin, hyvässä ja pahassa; jos valmistusprosessi on mennyt nappiin, se voi olla hyvinkin suoraa, mutta monet ovat juuri raportoineet kauheasta taipumuksesta pyrkiä rullalle, ei niinkään U:n muotoon. Rullallahan se on tuotannon joka vaiheessa. Voi olla, että erikseen valmistetaan jotain suoruuteen taipuvaista materiaalia, jota kaikki noista halpistehtaista sitten eivät kuitenkaan käytä. Vähän niinkuin J.Vuokon kuvassa, rullalle lähtee. Kodak, Fuji ja Ilford käyttävät rullattavissa filmeissä normaalisti triasetaattiselluloidia. Laakafilmit ovat kuitenkin aina PET:iä. PET on pitkäikäisempää, ei tosin sillä etteikö nykyaikainen triasetaattikin kestäisi yhtä kauan kuin hopea tai värit filmissä. Lisäksi PETin saatavuus on nykyaikaisena muovina erinomainen, mikä varmaankin on yksi syy miksi nämä tietyt tehtaat sitä käyttävät. Läpinäkyvyydessä/kirkkaudessa ei ole olennaista eroa, molemmat ovat täysin kirkkaita jos vain niin halutaan. J. Vuokon luettelemien filmien kirkkaus johtuu ihan emulsion ominaisuuksista, ei pohjasta. Kokeilkaapa vaikka poistaa lipeässä hinkkaamalla emulsio pätkästä mitä vaan filmiä (vaikkapa ihan triasetaattipohjainen värinega), pohjan kirkkaus voi hämmästyttää...
Vs: Käyristyvä kinofilmi Wikipediasta piti katsoa, kun ei ollut hajuakaan tuosta PETistä. Polyetyleenitereftalaatti – Wikipedia kapa
Vs: Käyristyvä kinofilmi En muista mistä tämän luin mutta jolla kulla oli/on tapana pistää filminsä suoriksi pistämällä filmit valopöydälle ja niitten päälle painoa. Valopöydän pointti oli filmin lämmittäminen.
Vs: Käyristyvä kinofilmi vanha filmi, emulsio kutistuu, lämpöä...jännitykset poistuu. kokeilkaa rollei kuivausainetta ja yön yli riiputtamista ilman lämpöä. siitä rullalle emulsio ulospäin pariksi päiväksi.