Vs: Miten palata mustavalkokuvausen pariin? Taken with an Epson PerfectionV700, sanoo flickr. Mitä kehittelyyn tulee, itse suosittelen myös kotikehitystä, syistä jotka ovat jo hyvin tulleet esille. Omaan prosessiin minulla riittää kerran kolmessa kuukaudessa tehty xtol-liuos jolla vetelen sitten erinäisillä laimennussuhteilla mustavalkofilmit. Mielestäni helppoa, suhteellisen vaivatonta ja säästää vaivan rampata valokuvausliikkeissä viemässä, odottamassa ja maksamassa sitä filmiä. Kuvailuni alkuaikoina käytin filmini liikkeessä, jota en ikimaailmassa enää tekisi. Olen myös kehitellyt C-41:stä kotona, niin kuin moni muu täällä. Senkin "vaikeus" on mielestäni myytti. Ainoa lisä mv-kehitykseen on melkeinpä oikeassa lämpötilassa pidetyt nesteet.
Vs: Miten palata mustavalkokuvauksen pariin? Ole tarkkana CL:n kanssa. Tässä arvostetun englantilaisen Leica-huollon ohjeita CLn ostajakandidaateille: Leica CL Voisit harkita myös kiinteäobjektiivista Leica CM -mallia. Sen optiikka on erittäin hyvä isolla H:lla. Kamera itsessään on sangen kevyt ja "amatöörimäisen" näköinen. Mielipiteitä mm. täällä: http://www.photographyreview.com/mfr/leica/point-and-shoot/PRD_302597_3108crx.aspx Toinen mielestäni erinomainen vaihtoehto on pieni, mutta uskomattoman hieno kamera OM_4 / OM-4Ti. Pieni kamera, suuri etsin ja hiljainen käynti.
Vs: Miten palata mustavalkokuvauksen pariin? Siirryin itsekin pari vuotta sitten takaisin filmikuvien pariin kyllästyttyäni - juuri niin kuin sanoit - sieluttomiin digiräpsyihin. Enpä tiedä ovatko kuvat parantuneet yhtään mutta se on pakko sanoa, että kuvaamisen hauskuus on vähintään satakertaistunut. Filmikuvaamisessa on hiukan sellaista käsityön oloa, jota tällainen konttorirotta kaipaa ja halajaa sen ainaisen päätetyöskentelyn vastapainoksi. Omien kokemusten pohjalta neuvoksi antaisin, että älä yritä hotkaista koko kakkua kertapuraisulla. Filmikamerat ovat halpoja ja ällistyttävän hyviä (niitä tuppaa kerääntymään nurkkiin.. köh köh). Ei se homma Leicaan kaadu, ihan tavallinen perusfilmikamera käy ja C41-mv filmi on tosi hyvää tavaraa. Aloita sillä.
Vs: Miten palata mustavalkokuvauksen pariin? Mainitsiko vielä kukaan E-6 -filmejä. Halpoja ja helppoja. Prosessi standardi, joten itseläträämisellä ei saavuta (teknillistä) etua. Helppo myös arkistoida. Varsinkin kinofilmiä suurempina katsottavissa auttavasti jo valopöydällä. No, se ei tietysti ollut mv-kuvaa. SVHY:n Juhani Latoniemi on kehitellyt mv-filmien kääntöprosesseja, erityisesti stereokuvaparien tarpeisiin. Se olisi mv:tä ja helppoa positiivia. T. K.
Vs: Miten palata mustavalkokuvausen pariin? [/QUOTE] En mäkään "panosta", muut saa mitä multa yli jää ja kursseilla ei kulu, mutta en kieltäydy kuitenkaan kipittämästä postiin.
Vs: Miten palata mustavalkokuvauksen pariin? Pengoin kuvaprojektejani ja löysin sangen mukavan setin, jonka kuvasin viime syksynä Pyynikillä Canon 1D mk 2:lla ja Chinon 55mm m42 objektiivilla. Muutin kuvat Aperturen plugarilla (Silver Efex Pro) mustavalkoisiksi. Olen tulostanut kuvista muutaman Canon pixma 4000:lla ja olen tyytyväinen kuvien jälkeen. Ongelmana on vain että tuo kamerasetti on niin järeän näköinen, että siinä pelästyy pienemmästäkin. Tässä noita kuvia Flickerissä: http://www.flickr.com/photos/12875263@N04/sets/72157622990551830/ Tämä on hyvä keskusteluketju ja luulen, että moni muukin harrastaja pohtii samoja mietteitä.
Vs: Miten palata mustavalkokuvausen pariin? Kiitos! Niinkuin tuossa jo todettiin, se on Epson V700. Skannailu on hidasta ja välillä tuskastuttavaa. Oppimiseen menee kohtuullisen kauan aikaa, mutta niinhän menee pimiöhommiinkin. Täytyypä aina muistaa, että aika on se ainoa katoamaton luonnonvara - jos ei ota asiaa henkilökohtaisesti.
Vs: Miten palata mustavalkokuvausen pariin? Jos Kalevassa asustelet, niin siellä on myös kameraseura Vastavalon pimiö. Seura on yliopiston, mutta jäseneksi ja pimiölle pääsee kyllä muutkin. Ks. Kameraseura Vastavalo ja multa voi kysellä vaikka YV:llä lisää. Täytyy tuohon sanoa, että prosessinahan tuo on vanha ja Juhanillakin on lähteinä mm. Vilho Setälän juttuja. Ei sillä, hienoa että Juhani on toiminut nyt uudestaan ikäänkuin pioneerinä, kun noita hommia on harvempi harrastanut. Ei siis ole tarkoitus vähätellä Juhanin työtä ollenkaan, vaan ainoastaan huomauttaa että ei toi uusi juttu ole - valitettavan harvinaista vain. Stereodiaparina varmasti toimii parhaiten muutenkin hyvät diakuvat, joten sikäli homma pätee myös ihan yksittäisiin kuviin. Laitoin Juhanilta saamiani ohjeita tänne: http://www.kameralaukku.com/portal/index.php/topic,37099.0.html jos jotakuta kiinnostaa kokeilla.
Vs: Miten palata mustavalkokuvauksen pariin? Kun syö tarpeeksi paljon makkeeta, se alkaa äklöttää. Niin kävi minunkin dikikuvauksen kanssa. Nyt on joka hemmetin nurkka jos jonniillaista kuvantekelettä tulvillaan ja ikuna ei niistä tolkkua tule, mitä niillä teen. Ilmeistä on, että eukko työntää ne jossakin vaiheessa uuniin, kun pian tulen horiskoksi ukoksi. Nyt paijaan vanhoja filmivehkeitäni ja kuvailen jälleen niillä, nimenomaan kuvaan, enkä räpsi sinne tänne holtittomasti. Kehittelen ja vedostelen filmini omassa kellaripimiössäni, jossa on myöskin suuri, vanha itänaapurilainen suurennuskone, jonka perin aikoinaan valokuvaaja tuttavaltani. Minun mielipuuhaa on kuvailla vanhoilla kameroilla, joita olen keräillyt, ja tutkailla niiden jälkeä, miten terävästi mikin piirtää. Niillä kaikilla on omat ominaisuutensa, joihin on mukava perehtyä ja tulla sinuiksi niiden kanssa. Sanoisin sitä nautinnoksi, eli naati naati, älä laakase vielä. Nikon F-601m ja siinä AF Nikkor 35-70 sekä Sigma zoom Af 75-300. Niillä pärjäilen mainiosti, mutta kevyempi, varma matkakumppani on ollut lappia samoillessa joko Olympus mju I tai AF-1 TWIN. Aivan meikäläiselle, harmaaparralle sopivia vehkeitä. Enhän toki vielä ole digivehkeitä jyrän alle viemässä, mutta vähensin niiden käytön minimiin. Muuten, uskomattoman teräväpiirtoinen tuo Kodak Retina Ia. On se, uskokaa pois, vanha ei puppua puhu. Kuvauksellisia kelejä kaikille vuodelle 2010
Vs: Miten palata mustavalkokuvauksen pariin? Yleinen ilmiö,ihastutaan digiin ja kohta huomataan,ompa tylsä vempain ja palataan oikeeseen valokuvaukseen näin kärjistettynä.Analoginen kuvaus on kiehtovaa,ei siitä pääse mihinkään.
Vs: Miten palata mustavalkokuvauksen pariin? jep. kyllä se filmille paukuttelu on sitten poikaa, kun on aikansa paukuttanu 5d:n kennolle. ekana paukuttaa rullan täyteen kuvia, sitten kehittää sen itte kotona ja lopuks valkkaa ne parhaat ja vedostaa siitä sitten. siinä sitä sitten on vasta oikeita valokuvia. ja kaiken kukkuraks, kun näkee sen oman työnsä jäljen, niin siinä se hymy vasta leviää. niin ja voin mää johonkin nimelliseen korvaukseen kohitellä muidenkin filmejä. ei mitään voitto systeemiä, mutta sillain, että saa edes omansa takas, niin hyvä on. enkä ole mikään super hyper ammattilainen tässä hommassa. noi vuoden verran olen näiden filmien kanssa lätränny. kuitenkin ihan kelpo tavaraa tulee suurennoskojeesta pihalle.
Vs: Miten palata mustavalkokuvauksen pariin? Yleinen ilmiö,ihastutaan digiin ja kohta huomataan,ompa tylsä vempain ja palataan oikeeseen valokuvaukseen näin kärjistettynä.Analoginen kuvaus on kiehtovaa,ei siitä pääse mihinkään. [/quote] Joo, ja sitten on tällaisia jotka eivät ole ikänänsä filmille kuvanneet... Noin viikon päästä lähtee neljäs vuosi valokuvauksen maailmassa, laskien siitä kun sain ekan digijärkkärin ja ryhdyin suhtautumaan tähän asiaan intohimoisesti. Viime kesänä oli lyhyt periodi, jonka aikana pääsin kokeilemaan 6x6 mustavalkofilmille kuvaamista, ja väitän että noiden muutaman kuukauden aikana kehityin enemmän valokuvaajana (turhan komea sana tässä yhteydessä, mutta olkoon) kuin parina vuotena sitä ennen. Keskarikuvaus loppui ja palasin digiin, mutta kipinä jäi. Jotenkin tällä psyyken rakenteelle digikuvaus menee aina räpsimiseksi, eikä ajatukset kertakaikkiaan ennätä mukaan. Kun lähti päiväksi kuvaamaan vain yksi rulla mukana, oli pakko vähän ajatellakin välillä. Pakko kuitenkin myöntää, että digillä saanee (puhun tässä vain omasta puolestani) parempaa jälkeä vähemmällä vaivalla kuin filmillä. Keskarille kuvatessa hyviä kuvia ei tullut juuri sen enempää, mutta huonoja toki huomattavasti vähemmän. "Hyvä" on toki sangen suhteellinen käsite: jotenkin tuntuu että digiaikana hyvän kuvan kriteerit ovat armoton terävyys ja loistavat värit - sen takia paninkin signatureksi tuon HCB-sitaatin. Yhtä hyvin olisin voinut valita moton Ansel Adamsilta, joka totesi jotenkin tähän tapaan: "There's nothing more useless than a sharp picture of a fuzzy concept"... Niin. Tämän sisällönmetsästyksen vuoksi olen ajatellut julistaa vuoden 2010 kohdallani filmikuvauksen vuodeksi, ja keskittyä pelkästään mvkinoon muutamalla mainiolla Olympuksen filmirungolla ja Zuikon lasilla. Rulla viikossa, josta blogiin kuva viikossa. Minulle filmikuvaaminen antaa, paitsi tuota mainittua harkinta-aikaa, myös sellaisen käsintekemisen fiiliksen, olkoonkin että negat skannaan ja lopulliset väännöt teen Lightroomissa. Kaipa sitä jonain päivänä voisi kokeilla vedostamistakin - kunhan ensin oppisi manuaalilla tarkentamaan, mittarilla valottamaan, purkissa kehittämään, skannerilla skannaamaan, kuvankäsittelyssä säätämään... Yhtä kaikki, olen samaa mieltä: analoginen kuvaus on kiehtovaa.
Vs: Miten palata mustavalkokuvauksen pariin? Ei ymmärrä, ihan samalla tavalla siinä nappia painetaan oli sisällä filmiä tai muistikortti ???
Vs: Miten palata mustavalkokuvauksen pariin? Eikä kiukaan kivi tiedä millä sitä lämmitetään... kummasti vain ne löylyt ovat erilaiset eri metodein lämmitetyissä saunoissa.
Vs: Miten palata mustavalkokuvauksen pariin? Napin painaminen ei taida olla se ongelma... ja paljonko sillä sitten on tekemistä valokuvauksen kanssa? http://www.hs.fi/videot/1135251615463?kategoria=Uutiset&sivu=1
Vs: Miten palata mustavalkokuvauksen pariin? Lienee kuitenkin ihmisestä itsestään kiinni, jos digikamera saa aikaa sellaisen primitiivireaktion, että tulee suunnaton pakko roiskia ympäriinsä mitenkään miettimättä, en edelleenkään ymmärrä miksi digillä ei kykenisi miettimään mitä tekee. Täälläkin on näkynyt puhkipalaneita/tukkoon menneitä, tärähtäneitä kuvia joista tulee jotenkin mystisesti taidetta kun ne on kuvattu filmille ja mitä isommalle, sen isompaa taidetta tulee? Hyviä kuvia saa kummallakin formaatilla.
Vs: Miten palata mustavalkokuvauksen pariin? Jos nyt tähän jonkun plugin laittais: Tässä sivuttiin tuota oikealla olevaa banneria, se touhu tulee muuttumaan oleellisesti tuossa 2010 alkupuolella, on mahdollista EDULLISESTI tulla tänne tekemään kopsuja , tai sitten uuteen haussa olevaan mestaan. Omat kemiatkin on jo osaksi valmiita, niistä kannattaa siten urkkia klikkaamalla banneria... En kauheesti enää tilaa vettä ( jossa jotakin kemiaa seassa) lentopostina keskieuroopasta.
Vs: Miten palata mustavalkokuvauksen pariin? Kahdenkymmenenviiden vuoden mv. opettajakokemuksella, joka jatkuu edelleen voin todeta, että mv. hommat kuvauksesta pimiötöihin eivät ole kiireisen hommia. Koko harrastuksen tappaa nopeasti koittamalla tehdä mahdollisimman paljon ja nopeasti. Hakeudu kansalaisopiston, tai työväenopiston mv. kuvausta käsitteleville kursseilla. Niitä on vielä tietääkseni useilla paikkakunnilla toistaiseksi. Pimiötyöskentelyä opettavat harvenevat pikkuhiljaa. Mielestäni oikea tapa on tehdä koko mv.prosessi alusta loppuun itse. Olen viime aikoina vertaillut tulostettuja ja oikealle paperipohjaiselle paperille hyvin vedostettuja mv. kuvia. Eron huomaa. Kun hommat ovat "hanskassa" , niin kameroita,kun pimiökalustoakin saa käytettynä hankittua nykyisin todella edullisesti. Keskity kuvaus- ja vedostuspuoleen. "Vekotinhulluus" on etupäässä keski ikäisten miesten laji, jolla on aika vähän tekemistä todellisen valokuvauksen kanssa.
Vs: Miten palata mustavalkokuvauksen pariin? Samaa mieltä. Kunnon printterillä, kunnolliselle paperille pigmenttimusteilla. Ero on selvä. kapa