Vs: ... ja taas Kodachrome En usko että ovat viimeiset, eihän Polaroidkaan kuollut vaikka Polaroid corporation luopui siitä.
Vs: ... ja taas Kodachrome Ainoo, että toi Kodachrome ei oo ihan niin korvaamaton tuote markkinoilla kuin Polaroid-pikakuvakameroiden filmit. Jos oon oikein käsittäny, niin toi Impossible Project -setti ei aio alottaa kaikkia Polaroidin filmituotteita. Ei esim. laakakameroissa yleensä käytettäviä. Niitähän saa vastaavia Fujilta, monen mielestä ne on parempiakin... Mutta Fujilla ei oo Polaroidin kameroihin sopivaa filmiä, jota noi retroilijat diggailee. Kodachrome-kameroihin taas käy hyvin muutkin, yleisemmin kehitettävät E6-diafilmit. Kodak on valmistanu filmit ja kemikaalit ja niillä on ollu joku soppari Dwaynesin kanssa. Voi olla ettei ihan helpolla löydy firmaa joka alkais tehdä kaikkea tota ja tuskin se edes helpolla kannattais. Sen takia Kodakkikin siitä luultavasti luopu. Eri asia jos Kodak tai vaikka Fuji keksis kehittää jonkun tosi lähellä tota filmiä olevan E6-prosessissa toimivan filmin. Veikkaan että myis hyvinkin... En tiä sit kuinka lähelle vois ees päästä.
Vs: ... ja taas Kodachrome Olen tästä kirjoittanut aikaisemminkin enkä enää muista linkkiä josta asiasts luin, mutta juttu menee suunilleen näin: Kodakin labbiksessa työskennellyt ukko, nyt eläkkeellä kirjoitti saitillaan foto bisneksestä ja prosesseista ja totesi sttä sekä E-6 ja varsinkin C- 41 on "ikivanhoja prosesseja" jotka on periaatteessa kehitetty ennen toista maailmansotaa ( kumpikin AGFA: n labbiksessa) Koska ovat niin universaaleja ei niiden korvaajaa ole edes yritetty lanseerata. Totuus on kuitenkin se että nykytekniikalla ja kemian mahdollisuuksilla on mahdollista tehdä aivan ratkaisevasti parempia filkkoja, katsoo vaikka sitä suurta muutosta mikä on tapahtunut MV filkoissa. n evaativat kuitenkin uudenlaisia prosesseja, ja ennenkuin tilanne on "stabiloitunut" kukaan ei tule sellaista panemaan markkinoille. Yksi ehdotus hänellä oli kodachrome tyyppinen kolmen layerin filkka joka eroitetaan kehityksessä ja skannataan erikseen . kukin kerros vastaa RGB värejä ja sitten tietokoneessa jälleen yhdistetään värikuvaksi. Tämä tekniika oli käytössä 1800 luvun lopussa, mutta tietokoneaikana voitaisiin soveltaa uudelleen. vain yksi esimerkki. Uskon että uusi aika koittaa, eikä vanhoja kamoja kannata hukata. Mitä Polaroidiin tulee, Hollannin hemmot aloittaa SX-70 matskulla, niillä on tarkoituiksena tuoda markkinoille mm hasseliin sopiva perä joka suoltaa sisuksistaan hasselin ruudun kokoisia SX-70 shotteja joita sitten voi sormin muokata, kärventää, raaputtaa ym "luovaa toimintaa"
Vs: ... ja taas Kodachrome Tiedä taas näistä "totuuksista", mutta eräs toinen Kodakin labbiksessa (siis siellä missä filmit tehdään) 30 vuotta työskennellyt, nyt eläkkeellä myös oleva ukko, joka ahkerasti APUGissa kirjoittelee, taas on pitkälti todennut että E-6 ja C-41 ovat ihan moderneja, täysin 70-luvulla modernisoituja ja käyttökelpoisia prosesseja, jotka eivät aseta erityisiä rajoituksia uusille filmiteknologioille. Verrattuna vanhoihin E-4- ja C-22-prosesseihin, jotka korvattiin 70-luvulla näillä uusilla. Ja, kaikki mainitut prosessit on kehitetty tietääkseni Kodakilla, ellen AIVAN väärässä ole. Agfalla ei kai ole asian kanssa mitään tekemistä, heillä on toki ollut omat prosessinsa. [QUOTE> [/QUOTE] Onko tälle jotain perustelua tai viitettä? Itse olen vähän erilaisessa käsityksessä. Filmit voivat muutamilla kikoilla vielä hieman parantua -- tällaisista uusimpina esimerkkeinä uudet raetekniikat, ja 2000-luvulta 2-elektroniherkistys, dye layering ja telluuriherkistys (Fuji). Luulisin, että esim. elokuvanegapuolella siirryttäisiin ja oltaisiin siirrytty aika äkkiä uusiin prosesseihin tarpeen niin vaatiessa, siellä kun on kovat vaatimukset ja siirtymäongelmat on käytännössä paljon helpommin ratkaistavissa kuin still-puolella. [QUOTE> [/QUOTE] Onko tässä mitään järkeä noin niinkuin käytettävyyden kannalta, nykytekniikalla kun voidaan lisätä filmiin helposti värikouplerit ja luoda saman tien värikuva yhdelle filmille, ilman mitään kohdistusongelmia. Kerroksien erottaminen vaatisi ohuet muovikerrokset väliin, ja tämä aiheuttaisi valtavan romahduksen resoluutiossa sekä aiheuttaisi kohdistusongelmia ja olisi sekä kehityksen että sen skannauksen suhteen älyttömän työlästä tai sitten vaatisi kokonaan uusia laitteita. Kyllä mv-erottelua on käytetty ja se on fiksuinta tehdä kameratasolla prismalla/puoliläpäisevillä peileillä jakamalla kuva kolmelle mustavalkofilmille, kuten vanhoissa Technicolor-elokuvakameroissa. Ne vehkeet ovat isoja. Prosessin helppous on mielestäni yhä enemmän ensiarvoisen tärkeää, labrojen volyymien pienentyessä. Tästä seuraa se, että sekä labrojen on voitava minimoida kuluja pystyäkseen toimimaan, ja toisaalta se, että prosessien olisi hyvä olla myös kotona mahdollisia, kuten C-41 ja E6 ovat. Kodachrome kaatui siihen, että prosessi on vaikea ja kallis ja tarvitsisi enemmän käyttöä, ja ihmiset alkoivat valita uudemmanaikaisia E-6-filmejä, jotka 80-90-luvulla huomattavasti paranivat ja suuren valtaenemmistön mielestä ohittivat Kodachromen laadussa. Vaikean, kalliin prosessin tuotteita ei kannata valmistaa. Kyllä ne kromogeeniset värifilmit on syystä keksitty ja ovat parasta tekniikkaa. Alkeellisimmilla teknologioilla on toki mielenkiintoista kikkailla ja ennenkaikkea tulevaisuudessa kun on entistä enemmän tarvetta itse tutkia alaa ja kehittää omia prosesseja ja tuotteita, näille on paikkansa, mutta eivät ne mikään ratkaisu Kodakin ja Fujin kaltaisille firmoille ole, missään tapauksessa. Niiden kannattaa valmistaa teknisesti ylivertaisia ja helppokäyttöisiä, edullisia tuoteita. Joskus nämä kulkevat yhdessä.
Vs: ... ja taas Kodachrome saatat olla kaikesa muussa´oikeassa, paitsi sekä Agfacolor että Agfachrome vietiin "sotasaaliina " USA: han, siellä Agfa yritti aikansa ANSCO tuotemerkillä, mutta kävi kuten kävi.
Vs: ... ja taas Kodachrome Kyllä ne sotien aikaiset väriprosessit, niin amerikkalaiset kuin saksalaisetkin, olivat eri juttu kuin nykyiset E-6 ja C-41. Esim. E-6 on jo erilainen kuin edeltävä E-4 vielä aikaisemmista E-prosesseista puhumattakaan. Agfacolor oli Lumiere Autochromen kopio ja uudempi 1936-vuoden Agfacolor-Neu taas sitten oma virityksensä, joka oli erilainen kuin Kodakin Ektachrome-prosessit. Ihan mahdollista ja järkeen käypää tietenkin on, että E-ykköstä aikoinaan kehitettäessä on sitten opiksi ja ojennukseksi katseltu Agfan prujujakin siltä osin kuin niitä on ollut käytössä. Neukuthan sitten rakentelivat omat prosessinsa Agfalta napatusta teknologiasta. muokkaus. Perusidea voi tietysti olla ektachromessa ja agfassa samankaltainen.
Vs: ... ja taas Kodachrome Jep, perusideahan näissä kaikissa "kromogeenisissa prosesseissa" (C-41, E6, RA4 -filmit, paperit jne.) on samanlainen. Muunlaista tehokasta konstia ei vain ole keksitty tai ainakaan saatu yleistymään. Esim. dye bleach -menetelmät kärsivät ainakin valohäviöstä. Se että perusidea on sama, ei kuitenkaan tarkoita että ne ovat sotasaaliita tai kopioita . Perusidea "kromogeenisissä" on siis se, että filmimateriaalissa on valmiina värittömiä molekyylejä (kouplereita), jotka reagoidessaan hapettuneen värikehitemolekyylin (joka on seurausta hopeaa pelkistävästä reaktiosta) kanssa, muodostavat väriainemolekyylin, jonka värin määrää se filmissä oleva koupleri. Etu tästä on se, että yksi ainoa värikehite muodostaa mitä tahansa väriä riippuen kouplereista ja sama kehite voi näin toimia yhtäaikaisesti jokaisessä värikerroksessa. Perusideasta voi myös helposti jalostaa kääntömateriaalin kehittämällä ensin mustavalkoisen negatiivikuvan kaikkiin värikerroksiin mv-kehitteellä, sitten valottamalla (valolla tai kemiallisesti) täysin jäljellejääneet halidit ja kehittämällä niihin värikuva tavallisella värikehitteellä. Näin toimii perusperiaatteeltaan E6 (ja kaikki varhaisemmat E:t) ja muutkin kromogeeniseet kääntöprosessit. Ja tätä voi soveltaa vaikka RA-4:ään ja näin saada aikaan ihan jännän näköisiä printtejä dioista halvalla. Kodachromessa on käytössä myös kouplerit, mutta ne eivät ole filmissä vaan värikehitteissä. Tällöin tarvitaan kolme erillistä kehitettä. Se, että saadaan vain yksi kerros kerrallaan kehitettyä, perustuu nykyään yksinkertaisesti siihen, että vain yksi kerros kerrallaan valotetaan. Tämä rajaa prosessin ainoastaan kääntöprosessiksi, negaa ei voi tehdä. Ensin siis kehitetään kaikkiin kerroksiin hopeanegatiivi mv-kehitteellä kuten E6:ssakin, mutta sitten kääntövalotuksen sijaan valotetaankin värillisellä valolla filmin eri puolilta kerros kerrallaan ja kehitetään ko. kerros asianmukaisella värikehitteellä. Ei mitään rakettitiedettä tämäkään, mutta vaatii enemmän prosessikontrollia ja on monivaiheinen homma. Kodakin värikehitteet ovat CD-1, CD-2, CD-3, CD-4, CD-6 joista CD-2 on käytössä yhä elokuvapositiiviprosessissa, CD-3 E-6:ssa, RA-4:ssä ja elokuvanegaprosessissa, CD-4 C-41:ssä ja CD-6 taitaa olla Kodachromessa jonkun muun ohella.
Vs: ... ja taas Kodachrome Ei ole mikään ihme, että olet A.Alhonen yliopistolla töissä, kaikella ystävyydellä...
Vs: ... ja taas Kodachrome Tänään tuli ensimmäinen Kodachrome-filmini kehitettynä postissa. On kyllä hienot värit! Jäi vaan mietityttämään tuo kun sanotaan että Dwayne's Photo on viimeinen kehittävä firma. Kun lähetin pussin, laitoin ohjeen mukaisesti osoitteeksi Sveitsin Kodakin. Filmi tuli takaisin Sveitsin postin vakuumipussissa. Onkohan filmi siis lähetetty Sveitsistä Amerikkaan ja sieltä takaisin Sveitsiin ja sieltä minulle? Vai kehitetäänkö filmiä sittenkin Sveitsissä?
Vs: ... ja taas Kodachrome Kyllä Lausennen labra loppu jo muutamia vuosia sitten ja filmit kiertää vain sieltä kautta Kodakin laskuun Dwayne'sille.